Minulla on tänään ensimmäinen ultra. Jännittää ihan kauheasti. Jotenkin on koko ajan ollut hirveän epäileväinen olo, että onko siellä mitään.
paino on vain tippunut parin viime viikon aikana, turvotukset hellittää, en mie tiiä onko siellä mitään..
Koko ajan luon itelle kauhukuvia asiasta: Se on tuulimuna, kohdunulkoinen, sikiö on kuollut, en edes ole ollut raskaana :)
Onko tämä normaalia?
Tiedän että tulen pettymään jos jokin on mennyt pieleen raskauden aikana. Kolme keskenmenoa takana ja nyt ensimmäistä kertaa olen päässyt näin pitkälle raskaudessa, eihän mitenkään kaikki ole voinut mennä hyvin. Olisi jo kello puoli kolme että tietää missä mennään.
Niin nyt olen raskausviikolla 11 3
paino on vain tippunut parin viime viikon aikana, turvotukset hellittää, en mie tiiä onko siellä mitään..
Koko ajan luon itelle kauhukuvia asiasta: Se on tuulimuna, kohdunulkoinen, sikiö on kuollut, en edes ole ollut raskaana :)
Onko tämä normaalia?
Tiedän että tulen pettymään jos jokin on mennyt pieleen raskauden aikana. Kolme keskenmenoa takana ja nyt ensimmäistä kertaa olen päässyt näin pitkälle raskaudessa, eihän mitenkään kaikki ole voinut mennä hyvin. Olisi jo kello puoli kolme että tietää missä mennään.
Niin nyt olen raskausviikolla 11 3
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei täällä mamma joka siis odottelee toista lastaan tulevaksi..
Nuo tuntemukset ovat aivan normaaleja tuossa vaiheessa.. Mulla ainakin loppui juuri nuilla viikoilla kaikki ns. raskaustunemukset ja kun vielä mahakaan ei ole kasvanut niin siinä rupeaa miettimään ja epäilemään itseään että olenko ollenkaan raskaana.. Et ihan normaaleja tuntemuksia nuo on...
tutulta :) Olen sinua noin viikon "nuoremmassa" vaiheessa, ja koko ajan olen miettinyt ihan samoja asioita kun sä! Mulla ei ole raskausoireet olleet mitään selkeitä, ja joskus on vaikea huomata mistään, että on raskaana. Siksi mun oli ihan pakko (ylimääräisistä kustannuksista huolimatta) mennä yksityiselle ultraan. Jännitti ihan hirveästi!! Mietin jo, että en menisi, koska en haluaisi saada huonoja uutisia.. juu, hölmöä, tiedän. :) No, kaikki olikin ihan hyvin, ja tuli tosi hyvä mieli. Nyt sitten odotan seuraavaa ultraaa, np-ultraa, ja taas jo alkaa jännittään (siihen on tasan kolme viikkoa aikaa). Että onko siellä nyt ENÄÄ kaikki hyvin ym. Ihan hölmöä! Kun sekä terveydenhoitaja ja lääkäri on sanonut mulle,että yleensä kaikki menee ihan hyvin ja that's it. Mutta... sitä on vaan vaikea uskoa itsensä kohdalla, kun on ekaa kertaa tässä tilanteessa. Mutta kuule, eiköhän kaikki ole sullakin ihan hyvin ja koita kestää ultran odotusta!
Mulla on tänään myös ensimmäinen ultra, klo 15 :) ja pyörittelen päässäni ihan samoja ajatuksia kun sinä. Olen tosin vasta rv 7 3, lapsettomuushoitojen takia ensimmäinen ultra on jo nyt. Jotenkin sitä ei vaan osaa uskoa että siellä kohdussa jotain elämää olisi... Saas nähdä pysynkö järjissäni vielä tuonne kello kolmeen asti!!!
Tulehan sitten kertomaan hyviä uutisia! :)