Olen ollut jo useamman kerran lääkärillä masennuksen takia ja aina määrätty lääkkeitä. Olen aloittanut kiltisti ja käyttänyt kaiken maailman "raketti coctaileja" ja aina sama juttu jossain kohdassa tulee lääkkeiden ottamisesta pahempi olo ja samalla tässä on elämä menossa koko ajan pahempaan suuntaan. Viimeisen parin vuoden aikana olen systemaattisesti eristäytynyt ystävistä ja viime kevään jälkeen perheestä - teemalla "mun ongelmat ei mulle kuulu" Nyt postit avaamatta 2 vuotta b lausunto tehty, mutten ole toimittanut sitä mihinkään. 2 vuodessa omasta rivitalosta vuokrarästeihin yms. Tänne kirjoittaminen on nyt sitten huippu.
lääkevastainen
kohta kadulla
6473
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä tälle palstalle kirjoittaminen on jokaiselle se elämän kiistaton pohjakosketus. Täällä sit useimmiten silmät aukeaa ja miettii, miten tänne on päädytty..
Tuo sun asenne on mitä tehokkain keino kasata ongelmista sellainen taakka, että sen alta vedetään vasta suljetulla osastolla. Mikäs ajatus tuossa lausunnon panttaamisessa on? Mulla kun on hiukan kans ongelmana tuo kanssakäymättömyys muiden kanssa, niin pyydän aina lääkäriä itse lähettämään lausunnot eteenpäin.
Onko sulla päämääränä kadulle joutuminen ja teatraalinen itsesäälissä räytyminen vai pitääkö tämä tietokoneen käyttämismahku sut vielä ohuesti kiinni tässä päivässä?
Joo en tiedä, häpeaä, saamattomuutta kai se niitä kaikkea on. Toi päämäärä on hassu juttu, läheltä liippaa, sitä ikäänkuin seuraa kuinka kaverille käy... Teatraalista, en osaa sanoa, voihan tää sitäkin olla, siltähän tämä tuntuu kun täällä avautuu. Netti antaa ikkunan maailmaan, kyllä.
vastustin myös ennen lääkkeitä....kun niissä on niitä sivuvaikutuksia. No päätin sietää kohtuulliset sivuvaikutukset ja pääsin takasin elämään. Mitä vittua siel syrjäytyneitten joukossa tekee jonkun tyhmän lääkkeetömyys periaatteen vuoksi. nim. merk. kaukaa viisas
En vaan ole kokenut niistä apua, haittavaikutuksia kyllä. Ja kyllä olen käyttänyt riittävän pitkiä jaksoja että vastetta olisi pitänyt tulla.
...joo tuollainen turhautuminen väkisinkin hiipii mieleen, voit uskoa, et tiedän mistä puhun. Kymmenen vuotta ja kymmeniä lääkkeitä kokeilleena olen edelleen siinä tilanteessa, mistä alkujaan lähdettiin.
Mä olen, en tiedä miten, pystynyt pitämään enemmän tai vähemmän huumoripitoisen asenteen tähän masennukseeni ja hypomaniaan tai mihin milloinkin. Elämä on yhtä suurta vitsiä, sille joko oppii nauramaan tai sit ei! Niin simppeliä se on..
Minulla melkein sama juttu kun olen kokeillut eri lääkkeitä mutta kun masentaa aina vain. Minun keinoni masennuksen hoitoon on todella kova liikunta ei pelkkä lääke minua auta vaikka tekisi mieli jäädä kotiin makaamaan niin lähdenkin lenkille tai uimaan vesijuppa ja vesijuoksu pitää lääkityksen ohella minut terveenä ilman liikuntaa minäkin makaisin sängyssä ja itkisin melkovarmasti.Olisin ehkä eristynyt en jaksaisi ilman hyviä harrastuksia ilman uimista tai vesijumppaa.Olen kokeillut kolmea eri lääkettä lääkärikin sanoi minulle että pelkkä lääkitys ei auta pitää keksiä toimintaa sen ohelle ja aloin vuodesta 2004 harrastamaan uimista ja vesijumppaa.Jos en kävisi uimassa iltaisin päivisin klubitalolla niin olisin varmasti ihan eristätynyt ja yksinäinen en mitään tekemistä keksisi.Minulle ei tulisi yhtäänmitään jos pitäisi päivät pitkät olla yksin eikä olisi mitään tekemistä en osaisi elää eristyneen ihmisen elämää se kävisi todella hermoille.Siksi pakenenkin arkea liikunnan pariin.Yritänkin neljä kertaa viikossa ainaki harrastaa kovaa liikuntaa ja sitten uimassa muuna aikoina.Vaikka olenkin yksinäinen sinkku nainen pakenen myös yksinäisyyttä liikunnan avulla.Eipähän sitten muuta.