Mikä oli rakkain ja mieleenpainuvin lahjasi, jonka sait lapsena ollessasi ?
Itselläni oli noin 20 cm pitkä puinen ruskea-ja valkokirjava lehmä, jolla oli pienet puiset pyörät alla. Toivottavasti vielä löydän sellaisen jostain kirpputorilta;-)
Itselläni oli noin 20 cm pitkä puinen ruskea-ja valkokirjava lehmä, jolla oli pienet puiset pyörät alla. Toivottavasti vielä löydän sellaisen jostain kirpputorilta;-)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kelkka,jonka joulupukki oli kiireittensä keskellä naapuriin jättänyt.
se on kelkka, jonka isä teki itse 50-luvun lopulla tai 60-luvun alussa.
Isä maalasi kaikki puut erivärisellä, siitä tuli iloisen kirjava mahakelkka, jolla monet mäet laskettiin ja nautittiin.
Ihana punainen valkoisine nimineen viiruineen ja näpäimineen.Itse en sitä oppinut soittamaan kovin hyvin kun, painettaessa ja vedettäessä tuli eri ääni.Mutta hieno se silloin oli 1952.
mutta mieleenpainuvin: Joskus 50-luvun alussa, juuri sinä jouluna, kun en enää uskonut joulupukkiin, esitin toivomuksen vanhemmilleni, että saisin kilon banaaneja. Nehän olivat silloin kovin arvokasta tavaraa. Ilo olikin suuri, kun lahjoista paljastui banaanit. Sitä en enää muista, oliko niitä kilo vai vähemmän, mutta joka tapauksessa enemmän kuin yksi. Ei nykyajan lapsi osaisi tuollaista arvostaa, kun kaikkea saa. Silloin ei saanut vaikka olisi rahaakin ollut. Onneksi isälläni oli suhteita!
Se oli aivan yllätys. Eräälle toiselle tytölle tarkoitettu mutta onneksemme vanhin siskomme sai ostetuksi sen meille. Sellainen olisiko kuttaperkkaa vai jotain muuta muovin esiastetta ollu noin 30 cm pitkä nukke sille oli virkattu paita ja housut.
Se oli ehkä vuosi 1954,kun saimme sen. Koko lapsi lauma leikki sillä vuorotellen naapuristosta. Eräskin tyttö sai pikkuveljen seuraavana vuonna niin vauvalle piti laitta toiseksi nimeksi JUHANI. Vain sen meijän nuken takia. Äitini luo jäi rakas nukkemme,kun lähdimme maailmalle. Sieltä se löytyi raajarikkona,kun tyhjensimme äitimme kotia hänen kuolemansa jälkeen. Hauraaksi oli nukke mennyt pitelemme vuorotellen sitä sylussämme ja päätimme laittaa roskiin. Ei ollu enää paikkaa Juhani-nukelle. Meijän muistoissa on kyllä vielä.