Onko muita, jotka ovat viipyneet yliopistolla jo ikuisuuden ihan vain siksi, että siirtyminen työelämään PELOTTAA. Mistä saitte uskallusta jättää viimein gradun?
Ikuinen opiskelija
Kajsa
92572
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Parasta vaan ottaa ja väsätä se gradu.
Et kai aio eläkeputkeen yliopistolta suoraan päästä? Viestimet käyttöön ja työpaikkaa hakemaan, jotta opiskeluillasi on jotain käyttöarvoa sekä itsetunnollesi kohotusta.
Itseäkin pelottaa työelämään siirtyminen, koska tuntuu että siellä vaatimukset ovat kovat, eikä yliopistolla ole kuitenkaan oppinut mitään käytännön valmiuksia. Itse aion kuitenkin ensi vuonna vihdoin valmistua 6,5 vuoden jälkeen. Enempää en aio yliopistolla enää turhaan viipyä. Luulen, että työelämään siirtymistä helpottaa kolmen kuukauden harjoittelu, jonka teen juuri ennen valmistumista. Kannattaa kysyä omalta yliopistolta harjoittelumahdollisuuksista!
Minulla on taas aivan päinvastainen ongelma. Olen työelämässä, teen projektityötä joka on mielekästä ja haastavaa. Kuitenkin jatko-opiskelukiinnostaa kovasti, opintoviikkoja on kasassa melkein kanditutkinnon verran. Kuitenkin ajatus siirtymisestä opiskelemaan päätöimisesti tavoitteena maisteritutkinto, hirvittää kamalasti. Tuntuu, että riittääkö rahkeet ja osaanko enää opiskella....
Ja toisaalta myös taloudellinen tilanne opiskelijana arveluttaa, varsinkin kun on asuntolainaa ym. Mutta kiinnostus on kova... Saa nähdä kuinka käy!
Itse menin korkeakoulusta melko varhain työelämään ja tein KTM-tutkinnon loppuun töiden ohella. Samoin olen aloittanut toisen tutkinnon (FM) suorittamisen töiden ohella.
Itse pidän enemmän työelämästä, kuin opiskelijaelämästä, kun palkka juoksee, eikä ole niin merkittävää kauanko opiskelut kestävät.
kauppat. maist., fil. yo
Mulla venyy ja venyy opinnot just työelämään siirtymisen vuoksi. Gradua oon tehny jo n vuotta, kun työt vievät kaiken ajan ja voimat. Ihanaa koristaa jämätilastoja :P
No, kyllä tästä suosta jossain vaiheessa noustaan ja menestyksellä, vai mitä? :o)
Tsemppiä!!!!
Ja lämpöistä joulumieltä kaikille!
valmistua. Ensin vuoden työharjoittelu ulkomailla ja siihen perään vaihtarivuosi. Kivaa oli, ja sitten väänsin vikat kurssit ja dippatyön.
gradun valmiiksi. Työelämään meno ei pelota, itse asiassa olisin jo mielelläni töissä ja tekisin gradua työpäivän päätteeksi mielelläni.
En nimittäin diggaa yhtään tuosta yksinistumisesta, ja nyhjäämisestä gradun tekemisen ääressä, kirapinon keskellä ajatukset ylikierroksilla kaikesta lukemastani.
Inhosin aikoinani jo prosemma ja semmatyötä paljon, enkä hiffannut miten niitä olisi pitänyt tehdä. Jotenkin räpelsin valmiiksi ja ihan ok numerot sain.
Pääsiski jo töihin, mut työpaikat on vähän kiven alla.
Ensin lukio.
-metsäalaa, 1985-1990,sen hyödynsin omissa risukoissa
-taloutta,vakavaraisuus,maksuvalmius,tulos-kulut ja verot sekä budjetti.1990-1996
-historiaa, opiskelun jälkeen tein perheemme historiikin 1996-2015,sekä jatko-opintoja talouden alalta.
-NYT;ortodoksista teologiaa.
32 v.tullut siis opiskeltua ja työntekoa. Ei tommonen uraputki perheineen ole kiinnostanut.Ikuinen opiskelija.
Asustellut kesäpaikalla, viettänyt vapaata elämää samalla.