Ikäkriisi???

Kun itse täytin 40 niin oli kriisi. Tuntui tosi vaikealta sanoa että ikää on neljäkymmentä vuotta. Silloin aloin ekaa kertaa pohtia että taidan pikkuhiljaa tulla vanhaksi.
Päätin lopettaa tupakan polton. Tajusin että jos en nyt pääse siitä eroon niin poltan vielä vanhana mummonakin. Ja se ei tuntunut kivalta. Ihme kyllä onnistuin pääsemään tupakasta lopullisesti eroon.

Sitten kun täytin viisikymmentä ei ollut minkäänlaista kriisiä. Päin vastoin! Elämä näytti tosi ihanalta ja kivalta. Takana oli vuoden sairausloma mutta kaikki krempat saatiin korjattua ja töihin paluu- ja 50 vuotis juhlat pidin yhtä aikaa.

Älkää kerätkö turhia paineita. Yrittäkää ajatella positiivisesti. Kyllä niitä kriisejä elämässä tulee ja menee mutta antaa mennä vaan!
Otetaan kaikesta opiksemme ja ollaan niiden jälkeen entistä vahvempia! Eix niin!

Oikein hyvää joulua vaan minunkin puolestani!
Ja toivotaan että saamme ihanan valkean joulun!

ikäkriisi tule jo ennen merkkipäivää jos on tullakseen ja varmaankin riippuu monesta muustakin tekijästä kuin vain tietyn ikämäärän täyttymisestä? Keinotekoisestihan sitä ei saane aikaan mitenkään. Näin ainakin itse sen koen miehenä ..

Mukavaa Joulun odotusta sinullekin 'Sporttinen' :D

Itsellä ikää nyt 45 ja nyt olen alkanut tajuta mikä ikäkriisi oikeestaan on.
Se yleensä vaatii elämään jonkinlaisen liikkeellepanevan voiman lauetakseen, kuten työttömyyden, avioeron, lasten muuton pois kotoa tms. ERrittäin pahaksi kriisiksi sen voi tehdä noiden tapahtumien yhtäaikaisuus.

koko teksti piilotettua halveksuntaa ja itseironiaa? Älä kuitenkaan ota niin vakavasti osaksesi saamiasi komentteja; täällä pelaa ihan sama kuin elävässä elämässä, joko sut otetaan vastaan tai sitten ei. Ja se on päivästä kiinni...