Kaikki epäilevät - kohta paljastun :(

Vaikka et ikääsi sanonutkaan, niin arvelen sinun olevan yläasteella tai jotain sellaista.

Tiedän kyllä tuon tunteen, mikä sinulla on tällä hetkellä ja ei siihen mitään nopeaa ja helppoa ratkaisua ole. Ns. ulos kaapista tuleminen voi olla kyllä tosi ahdistavaa lähinnä sen pelon takia, että häviääkö kaverit ja miten muut ihmiset suhtautuu. Itsellänikin oli vuosia sitten sama pelko kavereitani kohtaan ja oli kyllä aika vaikeaa tulla heille ulos, mut suoraan sanoen sen teon jälkeen oloni on ollut paljon kevyempi ja vapaampi. Yksikään kavereistani ei ole kadonnut pois tai jos joku ulkopuolinen on saanut sen jotenkin tietää, niin ei hekään ole ainakaan minulle ollut inhottavia jne.

Äitisi reaktio oli kyllä aika ikävä :s Mutta kyse voi olla vaan siitä, ettei hän oikein ymmärrä, mitä homous tai bisseys tarkoittaa.. ehkä.. ei noista ihmisistä koskaan tiedä :p

Tärkeintä olisi kuitenkin, että sinä itse hyväksyt sen, mikä itse ajattelet olevasi. Se on minusta kuitenkin se kaikkein tärkein asia. Mikäli et itse hyväksy itseäsi, niin se myös huokuu sinusta ulos.

Tuota juoruilua tai epäilyksiä tulee kyllä tapahtumaan jatkossakin, vaikka kuinka yrittäisit olla jätkämäinen jne., mutta onko oletko ihan varma, että haluat näytellä olevasi jotain muuta, kuin sisimmässäsi tunnet olevasi?

On kuitenkin tosi hyvä, että sulla on jo nyt kavereita, jotka tietävät mikä olet ja he ovat sinut hyväksyneet. Nämä kyllä ihan varmasti auttavat sinua, mikäli vaan tarvitset kuuntelijaa ja tukea.

Moi. Minullakin on hieman samanlaisia ongelmia. Olen yhdeksättä luokkaa käyvä poika. en ole vielä täysin varma seksuaalisesta suuntautumisestani. Minulla oli tossa kesälomalla suurikin identiteettikriisi, liittyen seksuaalisuuteeni. Olin aina luullut olevani täysin hetero. Kaikki alkoi siitä kun kiihotuin homopornolle netissä.

No, mutta itse aiheeseen.Kotona minulla ei ole ongelmia tosin asian suhteen, vaikka olen puhunutkin isäni ja äitini kanssa etten välttämättä olekaan hetero. Isäni otti asian helposti vastaan. Me olemmekin melko läheisiä toisilleme. Isä vain sanoi, että " vaikka olisitkin homo, tai bi, ei se sinua ihmisenä muuta minun silmissäni mitenkään. Olet edelleenkin minun poikani". Kun sainoin epävarmuudesta äidilleni alkusyksystä, hän muuttui oudoksi ja sai raivohullukohtauksen. Hän ei voinut mitenkään hyväksyä asiaa. mutta nyt kun aikaa on kulunut, hän on unohtanut jo asian ja kohtelee minua niin kuin ennenkin. Hän luulee minua taas heteroksi, mutta miksi rikkoa sopua turhaan, joten jos löydän itseni, ja olenkin homo, enkä bi, voin kertoa hänelle myöhemminkin.

ongelmani eivät siis ole kotona, vaan koulussa. Olen syksyn aikana ihastunut hiukan muutamiin poikiin, lähinnä ulkonäkö, mutta ei ole koskaan kiinnostanut muuten koko ihminen. Nämä pikkuihastukset ovat olleet hyvin lyhyitä. Vain yksi epäröiva katse minulta silloin kun joku tyyppi katsoo minuun päin. en ossa sanoa onko kyseessä ihastus, sillä en ole tuntenut näihin tyyppeihin vetoa millään lailla ennen enkä jälkeen katseen. kuitenkin tämän jälkeen tyypi on usein alkanut epäillä minua homoksi. Sen huomaa siitä että kyseinen tyyppi katsoo minua seurravan kerran halveksivan vihaisesti, tai sitten hän osoittelee minua kolussa ja puhuu kavereilleen, ja nämä kaverit tuijottavat ihmetellen minua.

Eniten kuitenkin ärsyttää eräs meidän luokkalainen tyttö, joka luulee olevansa ikäänkuin jeesus konsanaan, ja juoruilee muille likoille, että olen homo, ja suhtautuu minuun muuten normaalisti, ikäänkuin hän ei välittäisikään koko asiasta. hom jutut tämä on todennäköisesti oli kuullut joltakin tyypiltä.

Monetkin siis nyt epäilevät minua. Juoru on kiertänyt kohta koko kolun varmaan. enään minua ei enään huolita mukaan jengiin, vain sanotaa, että häivy vittuun täältä, sua täällä ei kaivata. Toiset taas suhtauvat minuun varautuneesti, mutta jotkut suhtautuvat ihan normaalisti, he eivät le varmaan vielä kuulleet huhua.

Sen tiedän, että käytöksesäni on hiukan homohtavia piirteitä, kuten että olen kltti, olen hyvä koulussa, en mielelläni tappele, leikki tappelut erikseen, olen melko hiljainen, ainakin aamuisin, mutta iltapäivällä olen jo hyvinkin rohkea koulussa.Olen huno monessa urheilulajissa, paitsi sählyssä, jossa olen melko hyvä, ja pidän sen pelaamisesta. Myös yleisurheilussa olen hyvä, sillä harrastan sitä, Olen hyvin nopea juoksemaan, ja pidän keihään heitosta.

Minulla on melko paljon kaverita koulun ulkopuolella, joista kukaan ei minua homoksi epäile, vaan keskustelemme yleensä tytöistä. naispuolisia kavereita minulta ei löydy, vaan viihdyn miesten, ja poikien porukoissa keskustelemassa, mikä taitaa olla homoilla aika harvinasta.

Tällä hetkellä en voisi kuvitellakaan että minulla olisi jokin poikaystävä siinä mielessä. todennäköiseti saattaisin ihastua, mutta se loppuisi nopeasti, ja siitä tulisi pelkkä
ystävyysshde.

syksyn aikana olen pari kertaa ihan spontaanisti tosin ihastunut tyttöönkin, Kun tyttö on huomannut että seuraan katseellani häntä on tyttökin monesti osoittanut kiinnostuksen merkkejä. tämä on tuntunut hyvältä, mutta sitten kotona on tutu pähkäiltyä, olisiko suhteessamme mitään järke, kun se sitten heti koulussa tyrmättäisiin homoepäilyideni takia, ja tämä tyttö todennäköisesti jättäisi minut. Jotenkin on sitten siinä kohdassa, kun on tehnyt mieli sanoa jotakin tytölle, tullut päähäni semmoinen juttu että en tahtiosi pettää tyttöä, jos olisinkin homppeli. Ei tuntiusi tytöstä kivalta kuulla että hän olisi seurustellut vähitäänkin bi- seksuaalin kanssa.


Eise seurustelu tytön kanssa tuntuisi pahalta, ja olen seksistäkin tyttöjen kanssa fantasioinut. toisinaan myös poikien. Minusta treenattu miehinen keho on kiihottava, mutta myös toisaalta tuntuisi kiihottavalta hyväillä naisen rintoja, ja työntää dildoa tämän pilluun. olisi todella kiihottavaa olla panemassa kunnon naarastiikeriä, mutta asia on niin että tunnen myös miehiin vetoa.


En toivoisi luokkani, ja muiltakin oppilailta kuin yhtä asiaa: että he hyväksyisivät minut olisin sitten suuntatumiseltani mitä tahansa. He kohtelisisivat minua kuin muitakin ihmisiä, ja luokkatovereita. jokainenhan on jollakin tavalla erilainen.

Ja sen tiedän etten ole ainoa kolusussa, joka on seksuuaaliselta suuntautumiseltaan erilainen. "Homotutkani" on paikantanut muutaman muunkin homohtavan tyypin, mutta He voivat kuitenkin olla ihan heteroita. Nämä tyypit olen jotekin erottanut siitä että he liikkuvat vain tyttöjen seurassa, eivätkä flirttaile niiden kanssa, vaan ovat pelkkiä kavereita selvästi. Eräskin tyyppi käyttäytyy kuin sterotyypin homo. Hänellä on homomainen ääni, ja hän on aina selvittelemässä sutkuja tyttöjen hiuksista, tai istumassa jonkun tytön sylissä,Vakava ilme kasvoilla, joten kyseessä ei voi olla soidinmenot. Toisaalta hänkin voi olla ihan vaan 100% hetero. mielestäni homoa ei erota käytöksestä

eräskin tapaus oli kasilla, viimevuonna. Hän oli kuin kuka tahansa hetero. Hän oli erittäin hyvä kaikissa liikuntalajeissa., hän tappeli herkästi, ja oli muutenkin kokoaika läppää heittävä jengin pomo. Kukaan ei tälle tyypille uskaltanut uhota, sillä tiedossa olisi uhoajalle ollut murtunut leuka. Vaikka tyyppi niin vaikutti kaikkien tyttöjen macho mieheltä, ja oli ihan selvästi hetero, han oli homo, tai bi. Hän ei ikinä puhunut kellekkään tytöistä, vaan flirttaili, ja hakkasi poikia. Liikunttunnilla, varsinkin uimatunneilla, tämä tyyppi tuijotteli muiden poikien munia, samalla hänellä stondasi eikä hän sitä yhtään ujostellut. Ja kerran tämä runkkasi alasti pukuhuoneessa, kun muut pojat tämän edessä pukivat ylleen vaatteitta, eikä kukaan tälle voimakkaalle ihmiselle uskaltanut tehdä mitään. Hän siis sai tyydyttää itseään heteroiden edessä ilman minkäänlaista mutinaa vastaan hetroilta, sillä muut tyypit pelkäsivät tätä. Toisaalta moni inhosi tätä tyyppiä, mutta hän sai aina kunnioitusta ollessaan paikalla. Tämä homo selvästi nautti homoudestaan, ja ei antanut sen häiritä hänen elämäänsä, vaan tämä tyyppi eli täysillä, ja elää edelleenkin.

Loppukevennykseksi, ja vitsiksi kysyn, onko hetero sieni?

No sun juttuu luettuani aloin ymmärtää sua parempi ja kaappihomoja...

No muistelin just yhestä hurjan söötistä nuoresta miehestä, joka pienenä on ollu muutama kerta mun hoidossa ku hänen ottovanhemmat ovat ollee matkoilla...
Aika vilkas ja pirtee hurjan söötti poika mut aikuistuttua hänestä tuli homo...

Muistan viel ku eilen mites oon kovasti järkyttyny mut en silti oo hylänny häntä lapsenlikkana ja viel ystävänä...
Ollaan viel edes ystävinä. Se on lähimmäisrakkautta mitä mie oon aina tuntenu tää sööttiä miestä kohtaan nii se vaati ymmärtämään häntä ja aatelemaan hänen parasta...

Sie ois edes mun poika ja se veis paljo aikaa sopeutumaan ja hyväksymään ku itte sie oot.
Äidinrakkautta se kyl vaatis et panis aateleen sun parhaan mukaan et sie ois onnellinen olla omana ittenä jokos homona tai bi tai hetksuna...
Sun äitis taitaa tarvita enemmän aikaa toipuakseen kovasta järkytyksestä ja alkais vissiin hyväksyä lopultaki sua sellasena ku itte sie oot...

Koitahan malttia! Lykkyä tykö ja voimia, kamu! -mimmi40v- :)