raskaustesti oli positiivinen pitkän yrittämisen jälkeen. kädet hikosi ja nauratti ja itketti ja ei meinannu uskoa tulosta todeksi. toive oli toteutunut..ensimmäinen lapsi.muutama päivä myöhemmin vatsa tuli tosi kipeäksi.kipu vain yltyi ja nejän tunnin jälkeen soitin terveyskeskukseen.käskivät tulla jos nousee kuume tai tulee vuotoa..illan mittaan kipu hellitti. myöhemmin yöllä menin vessaan ja pönttöön tuli verta.. itketti..lääkäri teki sisätutkimuksen ja sanoi että vuotoa ei ole ja kaikki on kunnossa, ei kannata olla huolissaan. kotimatkalla oli tosi helpottunu tunne.viikon päästä kipu yltyi valtavaksi ja vuotoa tuli reilusti. sain keskenmenon kuudennella viikolla. kaavintaa ei tarvinnut tehdä.mieli oli paha mutta itku ei tullut vaikka kuin yritti. puhuimme kyllä asiasta ja yritin itkeä mutta ei.. nyt kun luin näitä sivuja kyyneleet meinasi kokoajan tulla mutta ei vieläkään.. odotan joka päivä seuraavia menkkoja että saataisiin yrittää taas.. olen ihmetellyt että miksi en itke..ehkä en vielä ehtinyt niin konkreettisesti käsittää raskautta tai..?? olenko hukuttanut surun johonkin vai voiko tämä mennä näin "helpolla" ohi? nyt pelkään että mitä jos seuraavakin raskaus päättyy keskenmenoon! kuinka selviämme..? keskenmenosta on nyt neljä viikkoa. onko teillä millaisia kokemuksia tai jotain neuvoja....sen tosiaan käsitti ettei lapsia TEHDÄ vaan SAADAAN!!!
keskenmeno
23v.
7984
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla on ollut kaksi keskenmenoa esikoisen syntymän jälkeen, samana vuonna molemmat. Tosin toinen oli ns. tuulimuna-raskaus eli kohdussa oli vain lapsivettä ja istukka, ei sikiötä ja tuli pois (ja kaavittiin) 8. raskausviikolla. Ehkä sullakin oli tällainen väärä hälytys, koska vatsakipu alkoi niin nopeasti ja keskenmeno niin varhaisessa vaiheessa? Mullakin oli tuolloin heti alussa jo vatsakipua.
Ensimmäinen vauva tuli 11. tai 12. raskausviikolla ja tuntui tosi pahalta. Tuolla tokakerralla en kyennyt itkuun asti. Oli vain hiljainen ahdistus, kuin möykky sisällä, josta ei osannut puhua.
Eka keskenmenon aikana parahdin itkuun, kun kuulin että vauva pitää kaapia pois, keskenmeno on alkanut, sydänääniä ei ole. Istuin sairaalan naistentautien polilla paareilla ja itkin. Nuori opiskelijatyttö tuli sanomaan, että älä itke, sinä olet nuori ja saat uusia lapsia. Itkin vain enemmän ja ajattelin: niin mutta en TÄTÄ lasta!
Kun menin vanhemman sairaanhoitajan kanssa osastolle, hissi pysähtyi kerrosta alemmas, joku jäi hissistä pois. Vastapäisestä hissistä hoitaja työnsi paareja, joilla lepäsi onnellinen tuore äiti pieni vauvakäärö kainalossaan. Pieneksi hetkeksi maailma pysähtyi, hissin ovi pysyi auki ja tuoreen äidin onni löi minun menetyksen tuskaani vasten. Hissin ovet sulkeutuivat, minä menin osastolle itkien. Hoitaja sanoi: itke vain, sinulla on oikeus siihen.
Se lohdutti paljon enemmän kuin nuoren opiskelijan "lohdutus".
Tätä kirjoittaessa muistuu tuo tuska ja suru. Keskenmeno-lasta kun ei "ole lupa" surra kuten lasta. Monien mielestä kun se ei vielä mikään lapsi tai edes sikiö ole ollut, muutaman viikon ikäinen on vielä ihan solutasolla, totta kyllä, mutta kyse on mielikuvasta, ajatuksesta.
Lapseni isä ei kyennyt minua lohduttamaan kummassakaan tapauksessa. Lähinnä syyllisti.
Aikanaan minunkin suruni ja ikäväni laimeni. Toinen lapsi onnistui, mutta vuotoa oli alkuraskauden aikana ja taistelin sairasloman itselleni (lääkäri ei olisi antanut, vaikka takana oli kaksi keskenmenoa ja työ oli fyysisesti raskasta).
Nyt olen raskaana. Edelliset kaksi ovat jo isoja. Kohta 8.viikko. Pelkään keskenmenoa, tottakai. Yritän olla varovainen. Fyysistä työtä on vielä muutama viikko, sitten vaihdan kevyempiin toimistotöihin. Onneksi minulla on mahdollisuus.
Sulle en osaa sanoa kuin että aikanaan suru helpottaa. Itku tulee aikanaan jos on tullakseen. Et olisi vonut tehdä mitään, mikä olisi estänyt keskenmenon, eikä sinun mikään teko sitä aiheuttanut, sillä raskaus oli niin alussa. ehkä kannattaa pitää muutamat kuukautiset välissä, ennenkuin yrittää uutta. Ja totta: lapsia ei tehdä, niitä saadaan!
Mulla on tosi raskas fyysinen työ (tärinää ym)ja kysyin lääkäriltä mielipidettä työn vaikutuksesta asiaan. Hän sanoi että jos keskenmeno on tullakseen alussa se kyllä tulee vaikka olisi kokoajan makuultaan ja että se on luonnon oma tapa jos sikiössä on vikaa.. mutta lisäsi että työstäni tiedetään se että raskauden ollessa pidemmällä, se aiheuttaa supistuksia tai muuta, jonka takia täytyy jäädä sairaslomalle. minulla ei ole mahdolllisuutta vaihtaa työpaikan sisällä kevyenpään työhön. ja pelkään vähän että ehkä lääkäri ei niin tarkkaan tiedä työni vaaraa.. lääkäri kyllä sanoi että jos tuntuu niin raskaana kyllä saa sairaslomaa. mitä mielipiteitä teillä on työnvaikutuksista yleensäkin?
mieheni on hyvin ollut tukenani, kiitos siitä ja olemme puhuneet asioista. Hän sanoi myös että kyllä se tapaus tulee usein mieleen, mutta eihän sille mitään voinut. hän myös kysyi että haluatko sitten heti alkaa yrittään uutta? tottakai, mutta myöhemmin kolahti että UUTTA VAUVAA. niin.. uutta.:,( pelottaa entä jos taas tulee keskenmeno. mieheni sanoo että eihän sille mitään voi jos se tulee ja eihän sitä kannata etukäteen pelätä. no eipä kyllä mutta ei sitä voi olla ajattelemattakaan. voi vain toivoa että kaikki menee hyvin.Miesten tunteita keskenmenosta?
tekee tosi pahaa lukea näiltä sivuilta aborteista. luulen vaikken tiedä että ei varmasti kukaan kadu että on saanut lapsen, vaikka olisi aluksi epäröinyt raskautta.. vai?! mutta kuinka moni onkaan katunut aborttia!!!
sinulle 2x kiitos vastauksestasi ja toivon todella että raskautesi sujuu hyvin.. :)
Lauantaina tuli toinen keskenmeno kahden kuukauden sisään, eka jouluna.. Tulin tosin heti raskaaksi uudelleen.. En osaa surra tätä toista, itkin vähän mutta tuntuu tosi pahalta... Toivottavasti saisin joskus vielä lapsia...
Ymmärrän kuin pahalle voi tuntua... itselläni just alkoi menkat että kohtaa pääsee taas yrittämään.. onnea vaan teillekin.
ymmärrän kuin pahalle voi tuntua... mäkin palkään uutta keskenmenoa. Just tänään alkoi menkat ja lääkäri sanoi että näiden jälkeen saa alkaa yrittään ja että on hyvät mahdollisuudet että seuraava raskaus onnistuu.. mut mistä se voi olla siitä tietoinen? alkoi tuntua että onko sillä paljon vaikutusta jos on vain yhdet menkat tai useammat välissä?? kannattaisiko vielä odottaa?? Onnea ja jaksamista teille..
Mulle tuli keskenmeno 2 viikkoa sitten (rv 6 2) se oli aika kivuton juttu ja kohtu tyhjeni itsekseen eli ei tarvinnut kaavintaa. Mä olin surullinen ja itkin vähäsen, mutta mäkään en surrut kamalasti ja pystyin menemään melkeen heti töihin (meni kesken la/su, tiistaina töihin). Mä uskon etten ollu ton järkytyyneempi/surullisempi, koska raskaus oli niin alussa ja en ollut ihan täysin loppujen lopuks edes sisäistäny olevani raskaana. Me oltiin kyllä jo 10 kiertoa yritetty saada vauva ja oltiin tosi onnellisia kun tärppäs, mutta silti... Olen samaa mieltä vauvoja ei tehdä vaan saadaan! Tänään olin jälkitarkastuksessa. Keskenmenosta siis kaksi viikkoa ja lääkäri suositteli odottamaan yhdet kuukautiset, mutta sanoi ettei ole kiellettyä alkaa yrittämään uudelleen nyt heti. Jotkut kuulemma suosittelee kolmenkin kuukautisten odotusta, mutta me kyllä jatketaan yrityksiä jo tänään.
Toivon kaikille kuumeilijoille onnea yrityksiin ja raskaana oleville onnea tärppäämisestä!
Lohdutuksena sinulle: sain kanssa keskenmenon 6rv 2, eikä se kivalta tuntunut. Olin itse aivan liian hämmentynyt tapahtuneesta, etten edes älynnyt heti mitä tapahtui. Mutta, kaikki muuttui kuitenkin iloksi. Tulin raskaaksi uudestaan (menkkoja ei tullut keskenmenon jälkeen ollenkaan), siis aika pian n. 45 pv:n jälkeen keskenmenosta. Nyt viikoja on 14 1 ja hyvin on mennyt. Ole onnellinen, että sinä olet jo tullut raskaaksi,kun toiset eivät tule raskaaksi monien vuosienkaan yrityksistä huolimatta ja toiset eivät ollenkaan. Stemppiä sulle!