Syy paskaan elämään

Tehkää itsellenne palvelus! Älkää opetelko hyväksymään itseänne sairaana jos ainoa tie terveyteen on oma tahto. Samalla logiikalla alkoholisti voi jatkaa itselleen haitallista toimintaa jos hän hyväksyy myöntämään oman ongelmansa ilman omaa toimintaa. Toimintaa, ei itselleen valehtelua ja säälin kerjuuta!!

Sokerista tai sen liikakäytöstä irtipääseminen ei ole niin kovin yksinkertaista kuin voisi ajatella. Jos lopetetaan esim.kuukauden ajaksi sokerin käyttö kokonaan, miten sen kohtuukäyttö voi olla hanskassa tuon "koeajan" jälkeen. Sama koskee kaikkia kuureja.

Sensijaan ottaisin aivan toisen näkökulman tuohon. oireen poistamisen sijaan kannattaisi poistaa syy joka tuota aiheuttaa. Epäilen, että koko ruokavalio on aivan metsässä aamiaisesta lähtien. Jos aamiainen koostuu tarpeeksi laadukkaista ja pitkään energiaa antavista aineksista(esim.täysjyvätuotteet) ei mitään sokerijojoa edes lähde käyntiin. Lounas, päivällinen ja illallinen on rytmitettävä niin, ettei se verensokeri pääse laskemaan liian alas päivän aikana. Tähän ruokavalioon ei mahdu karkit eikä limsat. Palkintona sen himon laantuminen ja pysyvä painonhallinta.

Sparraaja kirjoitti:

Tehkää itsellenne palvelus! Älkää opetelko hyväksymään itseänne sairaana jos ainoa tie terveyteen on oma tahto. Samalla logiikalla alkoholisti voi jatkaa itselleen haitallista toimintaa jos hän hyväksyy myöntämään oman ongelmansa ilman omaa toimintaa. Toimintaa, ei itselleen valehtelua ja säälin kerjuuta!!

Sokerista tai sen liikakäytöstä irtipääseminen ei ole niin kovin yksinkertaista kuin voisi ajatella. Jos lopetetaan esim.kuukauden ajaksi sokerin käyttö kokonaan, miten sen kohtuukäyttö voi olla hanskassa tuon "koeajan" jälkeen. Sama koskee kaikkia kuureja.

Sensijaan ottaisin aivan toisen näkökulman tuohon. oireen poistamisen sijaan kannattaisi poistaa syy joka tuota aiheuttaa. Epäilen, että koko ruokavalio on aivan metsässä aamiaisesta lähtien. Jos aamiainen koostuu tarpeeksi laadukkaista ja pitkään energiaa antavista aineksista(esim.täysjyvätuotteet) ei mitään sokerijojoa edes lähde käyntiin. Lounas, päivällinen ja illallinen on rytmitettävä niin, ettei se verensokeri pääse laskemaan liian alas päivän aikana. Tähän ruokavalioon ei mahdu karkit eikä limsat. Palkintona sen himon laantuminen ja pysyvä painonhallinta.

Lue lisää

Siis se on faktaa että sokeri aiheuttaa riippuvuutta ja jos sen lopettaa vähäksi aikaa kokonaan ja sitten opettelee kohtuukäytön kun on päässyt suurimmasta makeanhimosta eroon. Ihmisen makuaisti muuttuu aika helposti ja suu tykästyy rasvattomampaan ja vähemmän makeaan aika nopeasti aivan samoin kuin suolattomampaankin ruokaan.

Olet kyllä pitkälti oikeassa mutta et ole koskaan tainnut itse olla sokeri kierteessä. Se on aivan sama mitä muuten syö mutta jotain makeaa on vaan aivan pakko saada. Se on totta että säännöllinen ruokailu ja ruoan laatu vaikuttavat makean himoon mutta jos on oikeasti sokeririippuvainen niin se ei pelkästään auta. Kun alkoholistiin vertasit niin ei alkoholistikaan parane juomalla viinan sijasta runsaasti ja säännöllisesti vettä.

Kierteen katkaiseminen on kaiken a ja o. Ja kun suurin sokerinhimo on taittunut niin tuo muun ruokavalion korjaaminen edesauttaa tilanteen hallintaa jatkossa. Ja varsinkin ateriarytmi ja välipalojen poisjättäminen auttaa sokerin tapasyömisessä joka on vielä varsinaista sokeririippuvuutta yleisempää.

Kilojen karistamisesesta olisi vain yksi probleema pois mutta sen jälkeenkin olisi työtä itsensä hyväksymisen kanssa edelleen. Ei se onni tule kultatarjottimella hoikillekkaan tuosta noin vaan. Onni pitää löytyä ensin omasta itsestään ja kumppani voi vaan täydentää sitä. Ei se niin mene että jos olisi hoikka niin saa mitä haluaa. Eikä meidän kaikkien tarvitse mitään malleja olla. Itse vaikka olin joskus hoikka niin en edes tykännyt uimahallissa käydä kun siellä piti alasti ventovieraiden parissa olla. Minä vaan en ole niin estoton kuin jotkut muut eikä sille mahda mitään, se on ja pysyy ja hyväksyn sen. Kotonaankaan en tykkää alasti hillua eikä miehenikään. Onko jo kaikilla niin pornon sekoittamat päät että pitäisi olla täysin ilkosillaan joka paikassa esittelemässä kaiken? Ei muulla kuin puoliastomalla vartalolla saa enään saa edes kumppania. Ihan hulluksi mennyt elämä!

Ei hoikkuus yksistään tee kenestäkään onnellista ja elämästä ruusuilla tanssimista. Omalla kohdallani voin kyllä sanoa että kun olen vuosia sitten ollut normaalipainoinen ja nyt 120 kiloinen niin kyllä se oman ulkomuodon häpeä on jotain sellaista jota ei voi ohittaa ja hyväksyä. Kyllä painonnousuni on alentanut itsetuntoani niin merkittävästi että uskon olevani nyt aivan eri ihminen kuin normaalipainoisena.

Toisaalta haluaisin hyväksyä itseni tällaisena koska laihduttaminen on niin vaikeaa mutta toisaalta tuntuu että jos hyväksyn itseni tällaisena en enää edes yrittäisi muutosta ja minua odottaa vain lukuisat sairaudet ja monilta osin hankalampi elämä. On varmasti helpompaa olla lihava jos on ollut aina, mutta kun tietää mitä on olla hoikka niin tietää mistä jää paitsi. Ja ainakin minun kohdallani tiedän jääväni monista asioista paitsi kilojeni vuoksi ja kilojen aiheuttaman häpeän vuoksi.