Ei ole mitään sanottavaa enää. Häpeän olemassaoloani. On niin paha olla ja nyt se on sitä ihan oikeasti, vaikkei sitä ehkä päällepäin huomaa. Älä ihmettele, jos en koskaan enää katso sinua päin. En vain pysty siihen enää. Sattuu liikaa oma tyhmyyteni ihan joka asiassa ja se hävettää!
K (m)
P (n)
21189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
...Jos vaikka mulle(?)
ja tyhmyyksissäni luulin, et meillä vois jotain olla. Alunperin ei kai niin ollu tarkoituskaan, mut niin vaan kävi ja sen jälkeen oon ymmärtäny kaikki merkit ihan väärin. Se hävettää kaikkein eniten, että samassa seurassa on muitakin, joihin olen erehdyksissäni törmännyt. Tai siis yksi ja siihen liittyy muutakin noloa. Sen jos pystyisin peruuttamaan, vaan kun ei voi muuttaa mennyttä.
Eilenkin näin sinut ja tosissani järkytyin. Jotenkin tuli sellainen olo, että kaikki ei ole kunnossa. Olisin tullut kysymään, mutta oli liikaa ihmisiä ympärillä. Sitten kuulin naurusi ja ajattelin, että onnistuit siinäkin kusettamaan. Mikä sulla nyt pielessä olis. Halusit vaan livahtaa ohi niin, ettei tarvitse tervehtiä.
Pitää vaan ottaa päivä kerrallaan ja antaa ajan kulua. Kai se siitä ohi menee.
En mitään väärää kuitenkaan ole tehnyt, mutta antanut itsestäni huonon kuvan ja ikäero tökkää vastaan ilmeisesti ainakin sun puoleltas.
Olen luovuttanut jo, unohda koko juttu ja se, että edes olen olemassa. Yritän välttää paikkoja, joissa voisin sinut nähdä, että saat olla rauhassa. Älä kuitenkaan puhu enää kellekään tästä. Se saa mut häpeämään vielä enemmän!