Joulu tulossa 2

mieluummin ottavat kuin antavat.

Tämmöiset ihmiset eivät koskaan katso peiliin eivätkä mieti, että jotakin voisi parantaa.

Miksi tämmöinen ihminen edes suostui kummiksi?

On se ihme, kun joillekin kummius ei merkkaa mitään. Ristiäisiin kyllä tullaan juhlahepenet päällä ja pidellään vauvaa mairea hymy huulilla, mutta sitten ei mitään.

Itse ainakin olen sitä mieltä, että kummius on kunniatehtävä ja siihen pitäisi paneutua. Jos ei kristilliseen kasvatukseen kykene, niin pitäisi edes yhteyttä kummilapseen.

että minulta olisi kuullut voivotteluja kummin käytöksestä. Kun ei ole. En ole pahaa sanonut, pikemminkin vain hyvää ja yrittänyt selitellä kummista parhain päin.

Ongelma on se, että muut lapset laittavat itse kehystetyn valokuvan ja jotain pientä lisäksi. Eli tämän kummin kaksoissisar saa nuoremmalta lapseltani ja heillä on tapana ollut pitää sukulaisten kuvat esillä (kuten minullakin). Kummin tiedän olevan läheinen tämän kaksosensa kanssa, asuvat ihan vierekkäin ja käyvät usein toisissaan.

Uskon kummin kuitenkin loukkaantuvan, jos nuorempi lapseni laittaa kummilleen ja poikani ei. Hän saa sen kuitenkin kuulla.

Poika kielsi ehdottomasti paketin laiton- en haluaisi laittaa sitä häneltä salaa. Ja muutenkin - yritän opettaa, että pyyteetöntäkin antamista olisí. Itse voisi jouluna muistaa, vaikkei toinen muistaisikaan.

Eli ihmettelen kovasti, mistä poika on oppinut noin itsekästä ajattelua. Ennen tuota ei ole ilmennyt. Tietenkin poika on ihmetellyt tai surrut kummin muistamattomuutta merkkipäivinä, mutta on tähän asti tyytynyt selityksiin, että kummi matkoilla ja muistaa sitten joskus tms.

Piip kirjoitti:

että minulta olisi kuullut voivotteluja kummin käytöksestä. Kun ei ole. En ole pahaa sanonut, pikemminkin vain hyvää ja yrittänyt selitellä kummista parhain päin.

Ongelma on se, että muut lapset laittavat itse kehystetyn valokuvan ja jotain pientä lisäksi. Eli tämän kummin kaksoissisar saa nuoremmalta lapseltani ja heillä on tapana ollut pitää sukulaisten kuvat esillä (kuten minullakin). Kummin tiedän olevan läheinen tämän kaksosensa kanssa, asuvat ihan vierekkäin ja käyvät usein toisissaan.

Uskon kummin kuitenkin loukkaantuvan, jos nuorempi lapseni laittaa kummilleen ja poikani ei. Hän saa sen kuitenkin kuulla.

Poika kielsi ehdottomasti paketin laiton- en haluaisi laittaa sitä häneltä salaa. Ja muutenkin - yritän opettaa, että pyyteetöntäkin antamista olisí. Itse voisi jouluna muistaa, vaikkei toinen muistaisikaan.

Eli ihmettelen kovasti, mistä poika on oppinut noin itsekästä ajattelua. Ennen tuota ei ole ilmennyt. Tietenkin poika on ihmetellyt tai surrut kummin muistamattomuutta merkkipäivinä, mutta on tähän asti tyytynyt selityksiin, että kummi matkoilla ja muistaa sitten joskus tms.

Lue lisää

muilta lapsilta oppii. Jos kavereiden perheissä on tapana ollut käsitellä nämä ei-toivotut kummit heitä mollaamalla, niin eiköhän nuo jutut siirry poikasi ikäisillä jo kaveripiirissä eteenpäin. Etenkin nyt joulun alla saattaa jotkut kummikeskeiset lahjan monkujat vertailla kummeilta edellisjouluna saamiaan lahjoja. Tästä se johtuu, mutta sen varmaan jo käsitit itsekin.

Olen nyt pojan kanssa jutellut ja tulimme tulokseen, että paketti laitetaan. Poikani hyväksyi sen sillä perusteella, että jos kummi vaikka ilahtuisi ja kuva muistuttaisi että poika on olemassa.

On silti vieläkin sitä mieltä, että hänellä on surkea kummi ja välillä oli äiti ja isikin surkeita, kun hänet tehtävään pyydettiin - miksi hänelle ei pyydetty siskojen kummeja.

Mutta tämä joulu näin, ensi vuonna en ehkä enää vaivaudu tämmöiseen tahtojen sotaan.

Meillä kummi itse tarjoutui tehtävään. Olisin itse pyytänyt esikoiselle nuorempaa siskoani, sillä hän on itselleni läheisin. Tämä kummi itse tarjoutui sanoen, että voi kun olisi ihanaa saada oma kummilapsi, kun ei meillä ole. Ja kun tekin ootte meidän pojalle... jne. Ja meillä oli silloin (ja on vieläkin) ihan hyvät välit. Ja pari ekaa vuotta kummi olikin innoissaan, sitten vai into jostain syystä lopahti. Syytä en tiedä, ei meillä mitään erimielisyyttä ole ollut. Esim ei minulla mahdottomia lahjatoiveita tai muutakaan. Kun kummi yhden kerran kysyi synttärilahjatoivetta, sanoin, että vaikka yöpuku olisi kiva... Kerran erehdyin minäkin kysymään lahjatoivetta hänen pojalleen ja arvatkaapa mitä pyysi; uutta kännykkä, arvo n. 150 euroa, hänen haluamalleen mallille - en ostanut.

se kummius mitenkään elämää suurempi elämäntehtävä kummille olekaan, ei liene kenellekään kummille ylivoimaista muistaa jouluna ja vaikka synttärinä ja vaikka nimpparina kortilla. Eihän?

jos tuommoista pitää liian suurena urakkana, on kyseessä todella laiska ihminen tai sitten muuten vaan saamaton.

kiva, jos kummi tuommoista ilmoittaisi, mutta kun eivät ilmoita.

minunkin lapseni kummi suorastaan tyrkyttäytyi itse tehtävään vähäsen samaten kuin "piipin". eli kertoili, miten heillä ei oo kummilasta ja miten ihana olis taas pienelle laittaa pakettia ja viedä elokuviin ja ketäs te olittekaan ajatelleen kummiksi...? no, hyvä ystävä ja sukulainen kun oli kyseessä, niin pyysimme tätä naista miehineen.

eka vuosi oli ihanaa lepertelyhuumaa, laittoi jopa lapselle puolivuotislahjankin yms... sitten, kun lapsi alkoi liikkumaan ja vaatimaan vähän muutakin huomiota kuin sylissä nukutttamisen, into lopahti tälläkin kummilla.

nyt on lapsi 12 eikä mainitse enää kummia tai kummin muistamattomuutta, kun ensin kränäsi, että miksi veljen kummi muistaa, mun ei... ja se muistaminen ja yhteydenpito kyllä tapahtui myös meidän osalta.