en nähnyt missään mainintaa tuosta rodusta. kamalaa!
onko kellään, ja miten äkäisiä?
omani ei ole äkäistä nähnytkään. välillä murahtelee mutta *naps* ja se siitä.
kertokaa omistanne mullekin. :)
onko kellään, ja miten äkäisiä?
omani ei ole äkäistä nähnytkään. välillä murahtelee mutta *naps* ja se siitä.
kertokaa omistanne mullekin. :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
meijän sakut koti oloissa ovat energisiä mutta todella kilttejä, eikä koskaan ole purrut ihmistä tarkoituksetta... eli meijän sakut ei humalaisista tykkää...kerran sellainen meijän pihaan eksyi ja kyllä varmasti suojelivat pihaa... mutta muuten ottavat avo sylin vastaan tutut vierailiat.
lasten kanssa tykkäävät peuhata... ja on mitä mainioin harrastus koira...meillä nyt tällä hetkellä ei harrasteta muutakun luolilla käyntiä ja sillointällöin näyttelyitä. tietysti perus koulutus on jokaiselle tehty.
tykkäämme myös paljon lenkkeillä, että viikonloppuisin kävelemme joskus viidenkin tunnin lenkkejä ja osan matkasta koirat ovat vapaana, että saavat keskenänsä riehkata...
metsällä yhteistyöhaluisia ja tietysti riistaa kohtaan akressiivisia...
tämä rotuhan ei kovin yleinen ole ja en itsekkään ole kovin montaa sivua löytänyt kyseisestä rodusta... enemmän on kysyntää metsästys piireissä russeleista tai kettareista tai muista luolakoirista...ennen mekin kasvatimme sakuja mutta kun ei ole enää kysyntää niin ei enää olla pentueita teetetty.
tällä hetkellä meillä kolme sakua taloudesta löytyy...
siinäpä vähän meijän turrikoista...
Omistan sellaisen 5 kk vanhan sakuherran joka on "kiltteyden perikuva"..Ei tee tuhoja,rakastaa lapsia ja kaikkia muitakin ihmisiä.tottelee ihan hyvin,mutta löytyy toki se perus terrieriluonnekin :).Toivon vaan että saan aikanaan tästä herrasta kunnon metästyskoiran..
Meidän perheellä oli saksanmetsästysterrieri kun olin pieni.Eikä ollut äkäinen,mun tosi hyvä ystävä,antoi leikkiä eläinlääkäriä ja pyöritellä miten sattuu. Kova oli tyttö uimaan ja hirmu hyvä luonteinen,tosin itseppäinen niinkun terrierin kuuluukin olla.
Luolissa kävi harvoin,ei siitä oikein metsästyskoiraa sitten tullut,se jäi seurakoiraksi.Vahtia piti meilläkin pihassa aina, ja muisti haukkua täysin vieraat ihmiset aina,puolusti perhettään ja tutuille oli aina ystävällinen.Oppi tosi hyvin kaiken näköisiä temppuja.
Ihana koira se oli,välillä ikävä sitä.
http://www.saksanmetsastysterrierit.org/
Meillä koulutetaan tästä nyt 9kk:n vanhasta pikku höpönassusta luolakoiraa =)
Aivan ihanan kiltti, tottelevainen ja ei tee paljon tuhoa. Leikkii vain omilla leluillaan, muuta ei järsi, toisin kuin meidän parsoni, se syö kaikki mikä tielle osuu =)
Aivan ihana luonne, ja ihana rotu!
Meidän 2-vuotias saksanmetsästysterrieri on todella herttainen karvainen ystävä. Seurakoiran virkaa hoitaa todella hienosti ja mukavuudenhalua herralla kyllä riittää. Tulee myös toimeen muiden koirien kanssa vallan mainiosti. Se on todella energinen pakkaus ja saa maaseudun rauhassa purkaa virtojaan. Oppii todella helposti uusia temppuja, on luonteeltaan todella utelias ja piristää arkea tempauksillaan. =) Pomppu on tosi korkea, tykkää kovasti kaivella pihalla ja muistaa tervehtiä ohikulkijoita muutamalla haukahduksella. =)
Aivan ihana koira jolta löytyy luonnetta,ei ole mikään luuhaava lammas niinkuin monet rodut. Tempperamenttinen,joka "suuttuu" hyvällä tavalla aika helposti,mutta kohta onkin jo pusuja antamassa. Osaa olla kiltisti yksin kotona,mutta kova haukkumaan jos joku erehtyy kävelemään talon ohi :D Pomppii yhtä korkealle kuin perhoskoirat ja on myös nopea oppimaan.