Tämä jatkuva appivanhempien haukkuminen johtuu naisten sairaasta omistushalusta. Miehen elämään ei saisi kuulua ketään muuta ihmistä, kuin vaimo tai vaimon valitsemat ihmiset. Miehensä vanhempia vaimo ei ole voinut valita ja sekös harmittaa.
Aviomiehen elämään ei tietenkään saisi kuulua ainotakaan muuta naista kun egoisti vaimo. Miehen siskot ja varsinkin äiti ovat parisuhdetta uhkaavia naisolentoja. Mörköjä, joiden kanssa mies ei saa olla missään tekemisissä.
Sitten on sellaisia hyvällä itsetunnolla varustettuja naisia, joiden parisuhde on varmalla pohjalla. Tällaiset naiset tulevat toimeen appivanhempiensakin kanssa.
Naisen omistushalua
appien haukkuminen
25
2622
Vastaukset
- minöiden haukkuminen
Tämä jatkuva miniöiden haukkuminen johtuu äitien sairaasta omistushalusta. Miehen elämään ei saisi kuulua ketään muuta naista, kuin äiti, tai äidin valitsemat ihmiset. Poikansa vaimoa äiti ei ole voinut valita ja sekös harmittaa.
Pojan elämään ei tietenkään saisi kuulua ainoatakaan muuta naista, kuin egoisti äiti. Ensin tyttöystävä ja myöhemmin vaimo ovat pojan äitisuhdetta uhkaavia naisolentoja. Mörköjä, joiden kanssa poika ei saa olla missään tekemisissä.
Sitten on sellaisia hyvällä itsetunnolla varustettuja äitejä, joiden suhde poikaansa on varmalla pohjalla. Tällaiset naiset tulevat toimeen miniöidensäkin kanssa.
Hyvä kirjoitus, muutin sitä hiukan vastaamaan paremmin omaa tilannettani.- nainen...
Oikeassa olet tietenkin siinä, että miehen äitikin on nainen. Kyllä se varmaan on niin, että nainen haluaa miehensä lisäksi omistaa poikansakin. Ei kai se naisen sairas omistushalu mihinkään siitä muutu, että vanhentuu anopiksi.
Näitä juttuja, joissa kaksi yhtä suurta egoistia iskee yhteen saa sitten lukea täältä. - -nainen-
nainen... kirjoitti:
Oikeassa olet tietenkin siinä, että miehen äitikin on nainen. Kyllä se varmaan on niin, että nainen haluaa miehensä lisäksi omistaa poikansakin. Ei kai se naisen sairas omistushalu mihinkään siitä muutu, että vanhentuu anopiksi.
Näitä juttuja, joissa kaksi yhtä suurta egoistia iskee yhteen saa sitten lukea täältä.Mutta eikös se ole niin, että poika on valintansa suorittanut. Kun on yleensäkin ottanut itselleen vaimon.
Jos äiti olisi hänen elämänsä ainoa nainen, niin hän lienet asuisi äitinsä luona.
Äitien pitäisi osata luopua lapsistaan ajoissa. Ja kunnioittaa lapsensa tekemiä valintoja.
Vaikka valinnat joskus osoittautuisikin vääriksi. Äidin tehtäviin ei kuulu ikuisesti suojella lastaan vääriltä valinnoilta. Koska ei hän itsekkään ole omaa elämäänsä elänyt ilman opettavia virheitä. - ...
-nainen- kirjoitti:
Mutta eikös se ole niin, että poika on valintansa suorittanut. Kun on yleensäkin ottanut itselleen vaimon.
Jos äiti olisi hänen elämänsä ainoa nainen, niin hän lienet asuisi äitinsä luona.
Äitien pitäisi osata luopua lapsistaan ajoissa. Ja kunnioittaa lapsensa tekemiä valintoja.
Vaikka valinnat joskus osoittautuisikin vääriksi. Äidin tehtäviin ei kuulu ikuisesti suojella lastaan vääriltä valinnoilta. Koska ei hän itsekkään ole omaa elämäänsä elänyt ilman opettavia virheitä.onneks mulla on vaan tyttöjä, ettei tarvii taistella omien poikien rakkaudesta...
- juuri syynä
-nainen- kirjoitti:
Mutta eikös se ole niin, että poika on valintansa suorittanut. Kun on yleensäkin ottanut itselleen vaimon.
Jos äiti olisi hänen elämänsä ainoa nainen, niin hän lienet asuisi äitinsä luona.
Äitien pitäisi osata luopua lapsistaan ajoissa. Ja kunnioittaa lapsensa tekemiä valintoja.
Vaikka valinnat joskus osoittautuisikin vääriksi. Äidin tehtäviin ei kuulu ikuisesti suojella lastaan vääriltä valinnoilta. Koska ei hän itsekkään ole omaa elämäänsä elänyt ilman opettavia virheitä.Niin, se on naiselle varmaan tuskallista huomata, että kukaan ei ole miehen elämässä "ainoa nainen". Tähän kyllä jokainen miehen elämässä oleva nainen pyrkii.
Miehen elämään kuuluuvat vanhemmat, omat sisarukset, ystävät ja myös - ainakin jonkun aikaa - vaimo. Sori vaimo. Sille asialla et mitään tee. Yrität kyllä hartiavoimin. - Vävynrenttu
... kirjoitti:
onneks mulla on vaan tyttöjä, ettei tarvii taistella omien poikien rakkaudesta...
...mutta voit yrittää säädellä tyttöjesi perheiden elämää ! Kumma juttu, kun täällä saa käsityksen, että kaikkien naisten napanuora on poikki, mutta miesten ei !
- oikein,
Vävynrenttu kirjoitti:
...mutta voit yrittää säädellä tyttöjesi perheiden elämää ! Kumma juttu, kun täällä saa käsityksen, että kaikkien naisten napanuora on poikki, mutta miesten ei !
mutta syy lieneekin siinä, että vaimon perhe on aivan eri juttu. Vävyt täällä harvemmin tarinoitaan kertovat. Tosielämässä itse olen nähnyt enemmän näitä vaimon vanhempia, jotka hääräävät tyttärensä perheessä kuin omassaan. Heidän ei siis tarvitse tuota napanuoraa katkaista, vain miesten.
- miniänplanttu
Vävynrenttu kirjoitti:
...mutta voit yrittää säädellä tyttöjesi perheiden elämää ! Kumma juttu, kun täällä saa käsityksen, että kaikkien naisten napanuora on poikki, mutta miesten ei !
Siis pappi vihkiessään kehottaa miestä luopumaan isästään ja äidistään? Miksei päinvastoin?
Ehkä nainen ymmärtää sen sanomattakin.. - miniänplanttu
juuri syynä kirjoitti:
Niin, se on naiselle varmaan tuskallista huomata, että kukaan ei ole miehen elämässä "ainoa nainen". Tähän kyllä jokainen miehen elämässä oleva nainen pyrkii.
Miehen elämään kuuluuvat vanhemmat, omat sisarukset, ystävät ja myös - ainakin jonkun aikaa - vaimo. Sori vaimo. Sille asialla et mitään tee. Yrität kyllä hartiavoimin.Pappi voisikin sanoa vihkiessään näin:"Äiti luopukoon pojastaan,jotta tämä voi liittyä vaimoonsa".
Kun isä häissä saattaa morsiammen alttarille,niin tämä kuvaa samaa luopumista.
Kirjoitukseesi sanoisin,että tuo asenne johtaa mitä toden-näköisimmin eroon.
Sori,sille asialle et tee mitään,mutta kai se peräkammari yhä tyhjänä odottelee:) - Vävynrenttu
miniänplanttu kirjoitti:
Siis pappi vihkiessään kehottaa miestä luopumaan isästään ja äidistään? Miksei päinvastoin?
Ehkä nainen ymmärtää sen sanomattakin..Ehkäpä maailman vanhimman satukirjan sanomaa pitäisi rustata uusiksi ja naisillekin tuota luopumista olisi teroitettava alttarilla, koska todellakaan kaikki naiset eivät asiaa sanomatta ymmärrä.....
- miniänplanttu
Vävynrenttu kirjoitti:
Ehkäpä maailman vanhimman satukirjan sanomaa pitäisi rustata uusiksi ja naisillekin tuota luopumista olisi teroitettava alttarilla, koska todellakaan kaikki naiset eivät asiaa sanomatta ymmärrä.....
Alkoipa tässä naurattamaan kun kuvittelin oman äitini käyttäytyvän samoin miestäni kohtaan kuin miten hänen äitinsä käyttäytyy minun suhteeni.
Taitaisi tulla välirikko alta aikayksikön ja ikuinen porttikielto:) - Vävynrenttu
miniänplanttu kirjoitti:
Alkoipa tässä naurattamaan kun kuvittelin oman äitini käyttäytyvän samoin miestäni kohtaan kuin miten hänen äitinsä käyttäytyy minun suhteeni.
Taitaisi tulla välirikko alta aikayksikön ja ikuinen porttikielto:)Mutta mittaapa miehesi huumorintajua tanssimalla itse oman äitisi pillin mukaan 24/365 !
- miniänplanttu
Vävynrenttu kirjoitti:
Mutta mittaapa miehesi huumorintajua tanssimalla itse oman äitisi pillin mukaan 24/365 !
Vähän vaikea kuvitella koska minulla on veli joka hoitelee sitä puolta.
Jostain syystä äidit takertuu ensisijaisesti poikiin ja paha siihen on tuppautua enkä haluaisikaan.
Mutta jos olisin ainokainen,niin voisinpa kokeilla mieheni huumorin riittävyyttä)
- Supervaimo
Minulla on selvästi ollut täysin väärä käsitys itsestäni. Johtuukin ilmeisesti vahvuudestani eikä heikkoudestani, että tulen anoppini kanssa toimeen, vaikka:
- anoppi antoi antamani Iittalan hienot lasit heti pikkulasten käyttöön, ei aikuisten, jolloin niistä meni 3 rikki jo samana iltana
- anoppi antoi minulle joululahjaksi kuvan miehestäni ja tämän ex-tyttöystävästä
- kun luulin, että olimme menossa anopin kanssa ruokakauppaan, hän ajoikin mieheni ex-tyttöystävän talon eteen, jotta olisin voinut käydä tervehtimässä ja toteamassa, että ex on kauniinpi kuin minä
- kun anoppi ei saanut miestäni kiinni kännykästä, soitti hän ensin mieheni työpaikkalle ja sitten mieheni ex-tyttöystävälle, kun "ei muistanut", etteivät he olekaan enää yhdessä. Heidän seurusteluaan kesti 1,5 vuotta 11 vuotta sitten. Me olemme olleet 8 vuotta yhdessä, joista 5 naimisissa.
- vanhempieni vieraillessa appivanhemmillani, anoppi vei heidät katsomaan mieheni ex-tyttöystävän äidin uutta autoa
- mieheni sisko käyttäytyy samoin, anopin ohjeiden mukaisesti
jne. jne.
Luulin, että en heikkouttani/tyhmyyttäni uskalla tehdä vastarintaa ja sanoa tälle "mörölle" suorat sanat. Mutta nyt selvisi, että olenkin varustettu hyvällä itsetunnolla.
Luulin myös olevani egoisti, kun loukkaannuin näin pienistä, enkä haluaisi olla missään tekemisissä noppini kanssa. Mutta en näemmä ole sitäkään, kun annan anoppini ja miehen siskon huolehtia suhteemme varmasta pohjasta.- halusit sanoa?
No, eikö anoppisi juuri osoita naisille niin tyypillistä sairaalloista omistamisen halua pojastaan? Sinä olet viemässä yhtä hänelle kuuluuvaa mies-esinettä. Tällä kertaa poikaa.
Lyön vaikka vetoa, että anoppisi on ollut nuorempana yhtä sairaaloisen omistushaluinen toisesta hänelle kuuluvasta esineestä: aviomiehestään.
Näitä naisia on paljon. - kylläpä nauratti
Kylläpä nauratti noi sun esimerkit. Onko tollasia ihmisiä oikeesti olemassa??
Seuraavan kerran anopin kanssa yhteisellä autoreissulla hyppäät itse autonratin taakse ja ajat psykiatrisen poliklinikan eteen. Siinä voit sitten naureskella ja katsella anoppia merkitsevällä katsella. Loppuiskohan siihen ne ex-tyttöystävän luo viemiset. (Veikkaan että ei...hullut tunnistaa siitä, etteivät he tajua tekevänsä asioita väärin...terve ihminen tajuaa kun heille sanoo pariin kertaan).
- hyvä itsetunto
Mun miniä on onnellinen, kun poika tulee kotiinsa ja ottaa lapsetkin mukaan. Soittaa usein, että jaksatko katsoa perään. Ja minä olen tyytyväinen, kun poika menee isänsä kanssa tekemään "miestentöitä". Miniän kanssa ollaan oltu jopa ulkomailla ja taatusti oli hauskempaa, kun jos ukot olisi ollut mukana.
Taitaa olla melko marginaalinen joukko nämä sairaasti omistushaluiset naiset. Kyllä minun tuttavapiirissä ongelma on enemmänkin se, että anoppia/appea tarvitaan vähän liian usein. - sirkkuliisa
niistä appivanhemmista, tullaanko toimeen vai ei. Ei sitä kaikkea voi laittaa miniän piikkiin. Viisaat appivanhemmat osaavat ottaa tarvittaessa pientä etäisyyttä nuoreenpariin, jos huomaavat sen auttavan toimeentulemisessa. Tätähän miniät ovat osanneet säädellä jo kauan. Joissain tapauksissa se vaan menee niin, että jos nähdään vähän harvemmin ja ei olla pitkää aikaa yhdessä niin yhdessä on hauskaa olla ja kaikki sujuu paremmin.
Ärsyttää sellainen, että aivan kuin vanhemmat olisivat pääasiassa ja se ykkösjuttu kun pari menee naimisiin...että vanhemmat ajattelevat että "mun perheeseen tulee nyt tälläinen miniä". Ja kaikki ajatellaan omaan napaan tuijottamalla. Tottahan se on, että sukuun tulee just sellainen miniä..mutta älkää kuvitelko että miniä ajattelisi samalla tavalla kuin te, vaan miniällä on pääasiana perheen perustaminen ja yhdessä olo miehensä kanssa ja muu tulee kylkiäisenä miehen mukana.
On se nyt jumaklaut kun ei nykyään osata tunnistaa elämän realiteetteja!: Samalla paikkakunnalla asuvat appivanhemmat nuoripari tapaavat ehkä n. kerran pari viikossa. Jos asutaan kaukana toisistaan niin ehkä pitemmillä lomilla ehditään näkemään. Kun appivanhemmat tulevat vanhoiksi ja kunnoltaan sellaiseksi, että arkipäivän selviytyminen alkaa olla hankalaa niin siinä vaiheessa tarjotaan auttavaa kättä...ei ehkä oteta omaan kotiin asumaan (yksi perheenjäsen lisää taloon, ja vaatii käytännössä jommankumman jäämistä kotiin hoitajaksi...ainakin myöhemmässä vaiheessa), vaan autetaan virallisten asioiden hoitamisessa, vanhainkotijutut, vierailut sinne, juhlapyhiksi yms. viettoon hakeminen jne.
Silloin pitäisi sillä appivanhempipariskunnalla alkaa se yhteinen aika oman kumppaninsa kanssa taas uudestaan, kun lapset lentävät pesästä. Ja siunaantuu muita elämyksiä...lastenlapset ja niiden mukana tulevat juhlat, syntymäpäivät jne. Saati sitten, että mitä kaikkea appivanhemmat voivat tehdä itselleen sillä vapaa-ajalla joka jää...monet varsinkin naiset saattavat alkaa kunnolla tehdä uraa vasta lasten lähdettyä kotoa pois. Tai että voi alkaa tehdä niitä juttuja, mitä on halunnut elämässään vielä saavuttaa..vaikka kesämökille muuttoa koko kesäksi, veneen ostamista, on varaa vaikka matkustaa jos sitä on joutunut lykkäämään elämän kiirevuosina.
Ärsyttää kun appivanhemmat saattavat jäädä olemaan ja möllöttämään siihen elämänvaiheeseensa, mikä on ollut silloin kun lapset vaikka vasta seurustelivat. Yhtä tiukasti ollaan kiinnostuneita vaikka kolmekymppisen "lapsensa" elämästä kuin silloin kun lapsi oli alle parikymppinen. Kyllä se teidän Perttikin kasvaa aikuiseksi vääjäämättä. Ja sitten seurataan ja supistaan sen naiskavereista edelleen siihen tapaan kuin Pertti olisi 15-vuotias. Ja puututaan sen asioihin ihan niinkuin Pertti olisi se sama pallero vieläkin.
Tavallaan unohdetaan se, että siinä missä vaikka avioliiton solminen on kehitystehtävä ja kasvun paikka..niin appivanhemmilla liittyy tähän samaan vaiheeseen (jo aikaisemminkin) oma kehitystehtävä: lakata olemasta, tai lähinnä lakata kuvittelemasta olevansa, se lapsen läheisin ihminen. Vaan kun siihen väliin kiilaa väistämättä joku toinen kun lapsi menee naimisiin/avoliittoon...ja siihen väliin kiilaa lapselle syntyvät lapsetkin (oli lapsi sitten yhdessä lapsen siittäneen puolison kanssa tai ei).
Eikös se eläinmaailmassakin mene niin, että vanhempi vähän pukkaa poikasen pois kotipesästä, mikä siis ei ole huono vaan hyvä asia! Lapsi itsenäistyy ja voi alkaa toteuttaa omaa elämäntehtäväänsä.
Jos oma liitto on appivanhemmilla sitä luokkaa, ettei ole mitään yhteistä lasten lisäksi, niin alkää nyt aikanaan lapsienne vaivoiksi sitä asiaa laittako. Se on johtunut siitä, että appivanhemmat ovat aikoinaan valinneet väärin oman puolisonsa...tai että ei ole osattu ajatella huomista päivää pitemmälle siihen aikana asti kun taas jälleen kahden kesken jäädään saman katon alle elämään. Tässä lienee se tämän hetken nuoten aikuisten vanhempien heikko kohta: naimisiin mentiin nuorina ja/tai perheenperustamisen takia..no nyt sitten pitäisi elää taas kahden miehen tai vaimonsa kanssa...koska niin se elämä menee että lapset eivät ikuisuuksia sielä kotona asu. Onnistuuko?- mutta asiaa
Olen yksi niistä miniöistä, joka ei kertakaikkisesti tule anoppinsa kanssa toimeen. Ilmiriidoissa ei olla, mutta vuorokausi samassa huushollissa on kärsimystä nimenomaan minulle. Olen yrittänyt pohtia, missä mättää, koska tulen esimerkiksi äitini kanssa toimeen. Anopillani on vain poikia ja hän ns. kotirouva, ollut ikänsä. Itse olen uraihminen, pitänyt pakolliset vanhempainlomat ja mies niistäkin osan (omasta halustaan). Meillä ei siis anopin kanssa suoranaisesti ole mitään yhteistä. Näemme toisiamme kerran vuodessa nykyään, koska asumme toisella puolen SUomea (sama juttu omien vanhempien kanssa). Anoppini yritti vuosia leipoa minusta kaltaistaan miniää: kodille ja erityisesti miehelle omistautuminen ja suvusta huolehtiminen on naisen homma. Hän ei ole koskaan nähnyt minua tuntemattomana ihmisenä vaan tyttärenä, jota voi neuvoa ja jonka asioihin voi puuttua. Meillä ei kuitenkaan ole minkäänlaista yhteistä historiaa, jonka voimin voisin esimerkiksi antaa loukkauksia anteeksi kuten omille sukulaisille.
Olemme kaksi tuikituntematonta ihmistä ja toivoisin anopilta lähinnä kohteliasta ja etäistä käytöstä. En ole häneltä koskaan mitään apua saanut enkä sitä haluakaan, mutta toisaalta en ole mielestäni hänelle mitään velkaakaan esimerkiksi asioiden hoitamisen tai seuran pitämisen muodossa. Välillä tulee mieleen, että 60-luvun pojat (kuten mieheni) on kasvatettu varsin itsekeskeisiksi olennoiksi, koska pojat olivat vielä siihen aikaan nähtävästi arvokkaampia lapsia kuin tytöt. Mieheni ei viitsi vierailla vanhemmillaan lainkaan eikä hänellä ole sellaista velvollisuuden tuntoa vanhempiaan kohtaan kuin esimerkiksi minulla. Miksi minun pitäisi luoda joku uusi tytär-äiti suhde ihmiseen, jota hädin tuskin tunnen? Ei tosiaan kiinnosta.
- miniöitten haukkuminen
Anopin mielestä pojan maailmaan ei saa kuulua muita naisia kuin Äiti, isolla alkukirjaimella. Siitä ne ongelmat saa alkunsa, anopista.
Piste.- sirkkuliisa
Olen sitä mieltä, että kyllä se miehen elämään ja sukuun tullut miniä-ehdokas on tuntemeton eli syytön mihinkään (jos hän ei ole loukannut selkeästi teoillaan tai sanoillaan jotakuta).
Kyllä on kummallista, että perheeseelle outo ja tuntematon ihminen (miniä) olisi jotenkin paha tai syyllinen ihminen...näin siis siinä tapauksessa jos ei olla tunnettu vielä kauaa. Tympeetä sitten siinä olla kahvilla käymässä ekaa kertaa kun leimataan tuntemattomana jo pahaksi tai huonoksi. Eli tuomitaan jo pelkkänä ihmisenä huonoksi. Onneksi noilla anopeilla ja apeilla löytyy vika omien korviensa välistä. Ei kannata ottaa itteensä jos joku leimaa tietämättömänä asioista mitään. Tai no, hyvä olla yrittämättä ottaa itseensä.
- mielestäni
tämä palsta on mennyt uskomattomaksi anoppien haukkumiseksi. En oikein ymmärrä, kun tämän pitäisi olla anoppi-ja appipalsta ja täällä ei ole juuri muita kuin miniöitä haukkumassa anoppeja.
On se vaan kumma juttu, kun miniöinä ollaan enkeleitä, ja anoppeina muututaan piruiksi.
Se on sentään näin anopin kannalta helpottavaa, että kaikki poikalasten äidit löytävät edestään saman kohtalon. Älkää edes kuvitelko, että olisitte sen parempia anoppeja, ainakaan keskimäärin, kuin nykyiset anopit. Tai saattehan te kuvitella, että juuri te ehdottomasti, olette enkeleitä vielä miniännekin mielestä. Totuus voi kuitenkin olla ihan jotain muuta. Tuskin kukaan nykyinenkään anoppi on kuvitellut piruksi miniän myötä muuttuvansa.
Kuinka paljon helpompaa olisikaan, jos olisi vain tyttöjä. Tietenkin kaikkein helpointa olisi, jos olisi jäänyt lapsettomaksi. Sitä ei vaan siinä iässä ymmärrä.- et mitään
Olet vain väärässä, ja huomaahan sen kaikki lukijat. Pikkasen avarampi näkökulma asioihin, niin sinullakin helpottaa.
- palata asiaan
et mitään kirjoitti:
Olet vain väärässä, ja huomaahan sen kaikki lukijat. Pikkasen avarampi näkökulma asioihin, niin sinullakin helpottaa.
sitten, jos joskus itse olet miniän anoppi.
- anopiton
Anoppi & appi
Keskustele anopista ja appiukosta. = keskustelua Heistä.
Anopit vähempi tulee lukemaan tänne, heillä ON miniä tai vävy, siksi eivät kirjoita.
Isovanhempien jutut
Tervetuloa mummut ja vaarit, ukit ja mummit, isoäidit ja isoisät keskustelemaan lapsista ja lapsenlapsista. = Lapsista ja lapsen lapsista EI miniän/tyttären pulinapalsta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001623&subcat=2797
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "974419Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella293283No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452370- 351378
- 331058
- 321016
- 111014
- 158997
- 6924
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12862