Hei!
Täällä yksi vuorotteluvapaalla, kohta kaksi kuukautta ollut, liki 60:inen nainen kirjoittelee suuren järven rannalta. Olen nauttinut viiniä ja katsellut mökin ikkunasta hämärtyvää iltaa. Maa on vielä mustana ja todella odotan lunta. Olen vuokrannut mökin joulun yli.
Tulipa mieleeni tässä yksinäni ollessa ja palstaa, jopa vanhojakin kirjoituksia lukiessa, että kuinka siedät yksinäisyyttä?Itselleni yksinolo on luksusta (olen eronnut,bisse, sinkku ja lapseni ovat jo maailmalla).
Täällä yksi vuorotteluvapaalla, kohta kaksi kuukautta ollut, liki 60:inen nainen kirjoittelee suuren järven rannalta. Olen nauttinut viiniä ja katsellut mökin ikkunasta hämärtyvää iltaa. Maa on vielä mustana ja todella odotan lunta. Olen vuokrannut mökin joulun yli.
Tulipa mieleeni tässä yksinäni ollessa ja palstaa, jopa vanhojakin kirjoituksia lukiessa, että kuinka siedät yksinäisyyttä?Itselleni yksinolo on luksusta (olen eronnut,bisse, sinkku ja lapseni ovat jo maailmalla).
Vastaukset 4
Vanhimmat
enkä pelkää itseäni....
Minullekin yksinolo on luksusta. Itseäni en pelkää. En pelkää olla yksin kotona, mökillä, metsässä tai missään.On tärkeää saada olla välillä ajatustensa kanssa yksin, se on tosi rentouttavaa. Olen huomannut,että oikeastaan saan myös luonnosta, sen hiljaisuudesta enemmän irti, kun liikun yksin.
Rauhallinen yksinolo luonnonhelmassa avaa aistit ja kirvoittaa luovuuden liikkeelle... Se on minulle nautinto ja nykyisellään milteipä elinehto. Joskus vain tulee mieleeni, mikä tämän elämäntavan hinta on... Terveiset vain teille kaikille aikuisille naisille, jotka ette myöskään tahdo vapauttanne riistettävän ettekä itsenäisyyttänne kiistettävän... ;) ps. vastaus alkup. otsikkoon: En pelkää itseäni -enää:)
tähän jo aiemmin, vaan kun ei aika riitä ajatuksella kirjoittamiseen.
Minä en tiedä, kuinka nykyään sietäisin todellista yksinäisyyttä, vaikka kaipaankin sitä. Olen nytkin yksin, mutta todellisuudessa yksinoloni on tilapäistä ja muiden tekemiset vaikuttavat tähän "yksinäisyyteen", säätelevät sen laatua ja kestoa. Minun tilanteeni on pikemminkin se, että olen yksinäinen, vaikka en olekaan yksin ja yksinäinen erityisesti omissa arkiympyröissäni.
En minä itseäni pelkää. Enkä yksinäisyyttäkään. Lähinnä sitä, että esim. vanhana, sairaana ja avuttomana joutisin olemaan yksin ja muista riippuvainen. Se näyttää jopa varsin todennäköiseltä.
Pitäisi uskaltaa elää tätä päivää. Minä vain tahdon lykätä asioita epävarmaan tulevaisuuteen, tosin tietäen ja hyväksyen sen epävarmuuden, sen, että sitä tulevaisuutta ei välttämättä tulekaan.
Jos olet saavuttanut sen olotilan, että voit nauttia "itsellesi omistautumisesta", onnea sinulle! Ja voimia tulevaan!
Ps Tämän tekstin lukija, jos katsot tämänhetkistä profiiliani, suhtaudu kriittisesti.