Ainahan sitä aika ajoittain ihminen kaipaa jonkun kainaloon, mutta itselläni on viime aikoina vahvistunut tuo tunne niin kovaksi, että välillä meinaa hulluksi tulla. Onko muilla tällaista? On se kumma kun tällaiseen ei totu vaikka yksin on aina ollut, en ole koskaan serustellutkaan. Iltaisin asettelen aina pari tyynyä pääni viereen, niihin voi painaa naaman kiinni ja kuvitella kuin siinä olisi joku. Olen tehnyt niin jo vuosia. Voi kun tuonne makuuhuoneeseen olisi yhtäkkiä ilmestynyt joku ihana mies joka illalla ottaisi kainaloon, silittäisi ja siinä saisi rauhassa vollottaa kun on aina niin huono mielikin.
Nössöilevätkö muutkin näin?
Nössöilevätkö muutkin näin?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllähän se niin on, että yksinäisyys ei sovi suurimmalle osalle meistä. Olisihan se ihanaa, jos vierellä olisi joku, jonka kanssa saisi oikeasti tuntea olevansa hyväksytty, rakastettu ja turvassa.
Minulla on vierellä mies, kun paneudun illalla sänkyyn. Yhtä hyvin voisin olla yksin, sillä niin suuri on henkinen etäisyys kahden ihmisen välillä. Kahdessakymmenessä vuodessa haihtui ikuiseksi luulemani rakkaus.
Voimaa sinulle. Muuta neuvoa en osaa antaa, kuin että mene mukaan harrastuspiireihin ja vaikka kuntosalille ja ala vaan rohkeasti juttelemaan ihmisille. Uskon siihen, että niin tapahtuu kuin on tarkoitettu. Itse kerään vielä rohkeutta lähteä tuhoon tuomitusta suhteesta, mutta uskon että minuakin varten on jossakin vielä joku. Samoin on sinulle, sinun ihmisesi saattaa olla lähempänä kuin osaat kuvitellakaan.
Eiköhän kaikille tule noita hetkiä. Niin naisille kuin miehillekin. Mikäs sun tarinasi on, kun et ole vielä löytänyt sitä miestä ottamaan kainaloon?
Olen ujo ja varautunut joka varmasti on suurin syy miksi yleensäkin olen yksin ja tunnen itseni yksinäiseksi. Se siihen on johtanut.
Kokeile tutustua ihmisiin vaikka chatissä ja pistät treffi-ilmoituksen jonnekin. Helpompaa varmaan siten kuin livenä.
Pakko se on myöntää, kun minä kärsin niin tyynyt kärsii enemmän :P.
Eihän tuo mitään nössöilyä nyt ole. Melkein kaikkihan sitä nyt vierelleen jonkun haluaa. Ja miehenä voin itsekin tuota tyynyjuttua myöntää harrastaneeni :)
Paljon mieluummin sitä olisi yhdessä, kuin yksin ja ahdistuneena kotona nököttäen ja kaivaten jatkuvasti jotain jota tuntuu olevan ylivoimaisen hankalaa saada.
Tuntemani sadat tytöt (joihin olen tutustunut mm. baareissa ja erilaisissa kulttuuritapahtumissa) ovat vain kaikki sellaisia, että nähtävästi eivät kaipaa läheisyyttä ja hellyyttä ollenkaan ja paljon mieluummin ovat yksin kuin yhdessä. Nyt olen taas melko ahkerasti yrittänyt viime päivinä soitella yhdelle tytölle jonka tapasin muutama päivä sitten, jonka kanssa tuntuu olevan todella hankalaa saada enää minkäänlaista tapaamista aikaiseksi (esim. eilen sieltä tuli tekstiviesti, että on huono olo ja mieluummin on yksin kotona).
Edellinen lyhyt 3 viikon seurustelu n. vuosi sitten päättyi siihen kun sen tytön mielestä minä haluan halailla liikaa, ja parempi olisi olla yksin kuin minun kanssa.
Mikäs tyyppi se semmoinen on joka lopettaa seurustelun halailun takia? Outoa!
Ko. tyttöä oli jotenkin hyväksikäytetty pienenä, josta oli jäänyt traumoja ja läheisyydenkammo, jonka takia pitäisi olla erityisen varovainen halailun ja vastaavan suhteen.
Eilisiltana muuten tapasin taas lopultakin tuon toisen tytön riittävän puhelinyhteydenpidon jälkeen. Normaalisti hän ei polta tupakkaa, mutta baareissa tuopin äärellä kuitenkin polttaa ja pyysi minua käärimään itselleen sätkiä. Poltan aika vahvaa punaista sätkätupakkaa joka vähän rentouttaakin, jolloin tämä tyttö alkoi epäillä että siinä olisi jotain hatsia seassa (vaikka tuoksu ja maku olivat aivan normaaleja, ei taatusti mitään seassa) ja häipyi.
Ei minulla periaatteessa vainoharhaisia skitsoilijoitakaan ja vastaavia vastaan ole mitään muuta, kuin että aina vain joutuu olemaan yksin ja sille asiantilalle ei mahda mitään.
Miksi turruttaisin kaipuuni moisella?
Juuri se on se mikä minulle antaa energiaa, tyydyttymättömyys. En tee kuvaa itselleni jottei se sokaisisi minua. En tahdo lohdutusta tyynyltä - substituuttia joka aina korvaa aidon. Tahdon sitä toiselta ihmiseltä.
En tiedä. Toisaalta pelottaa että kenties sitten en osaa ottaa sitä vastaankaan jos joskus tilaisuus on. Ehkä sitten sekoan kun olen odottanut liian kauan purkamatta tunnetta mihinkään.
Kyllä kai jokainen meistä joskus tarvitsee ja kaipaa läheisyyttä. Itsellänikin on valtava läheisyyden ja hellyyden kaipuu, eikä ketään kenelle sitä osoittaa. Ennen oli sentään kissa jota saattoi helliä ja silitellä. Olen kanssa vaan niin ujo ja liikun niin ”eri aalloilla”, että ihmisiin tutustuminen on ylivoimaisen vaikeaa. Tai ainakin on ollut tähän mennessä.
Ujoudesta vielä sen verran ketjun aloittajalle, että se on minun ja varmasti monen muunkin mielestä hyvinkin kaunis piirre naisessa.
Olis muuten hyvä jos olis joku sellainen ujojen kohtauspaikka, mihin ois silleen matala kynnys mennä. Monet ei esim. uskalla mennä mihinkään yökerhoihin jne., koska ovat niin ujoja, ja jotkut pelkää tanssimistakin niin paljon etteivät sen takia uskalla mennä niihin paikkoihin. Oon huomannut että itseltäni ei ainakaan löydy rohkeutta mennä oikein mihinkään, mutta siitä huolimatta kärsin yksinäisyydestä.
ei kai se mitää lällyilyy oo. mäkin toivosin että olis joku nainen jonka vois ottaa syliin.. pöyhii hiuksii ja puhuu mukavia.. kyllä sitä tulee kuviteltua kans.