Hellyyden kaipuu

Kyllähän se niin on, että yksinäisyys ei sovi suurimmalle osalle meistä. Olisihan se ihanaa, jos vierellä olisi joku, jonka kanssa saisi oikeasti tuntea olevansa hyväksytty, rakastettu ja turvassa.

Minulla on vierellä mies, kun paneudun illalla sänkyyn. Yhtä hyvin voisin olla yksin, sillä niin suuri on henkinen etäisyys kahden ihmisen välillä. Kahdessakymmenessä vuodessa haihtui ikuiseksi luulemani rakkaus.

Voimaa sinulle. Muuta neuvoa en osaa antaa, kuin että mene mukaan harrastuspiireihin ja vaikka kuntosalille ja ala vaan rohkeasti juttelemaan ihmisille. Uskon siihen, että niin tapahtuu kuin on tarkoitettu. Itse kerään vielä rohkeutta lähteä tuhoon tuomitusta suhteesta, mutta uskon että minuakin varten on jossakin vielä joku. Samoin on sinulle, sinun ihmisesi saattaa olla lähempänä kuin osaat kuvitellakaan.

Eiköhän kaikille tule noita hetkiä. Niin naisille kuin miehillekin. Mikäs sun tarinasi on, kun et ole vielä löytänyt sitä miestä ottamaan kainaloon?

Pakko se on myöntää, kun minä kärsin niin tyynyt kärsii enemmän :P.

Eihän tuo mitään nössöilyä nyt ole. Melkein kaikkihan sitä nyt vierelleen jonkun haluaa. Ja miehenä voin itsekin tuota tyynyjuttua myöntää harrastaneeni :)

Paljon mieluummin sitä olisi yhdessä, kuin yksin ja ahdistuneena kotona nököttäen ja kaivaten jatkuvasti jotain jota tuntuu olevan ylivoimaisen hankalaa saada.
Tuntemani sadat tytöt (joihin olen tutustunut mm. baareissa ja erilaisissa kulttuuritapahtumissa) ovat vain kaikki sellaisia, että nähtävästi eivät kaipaa läheisyyttä ja hellyyttä ollenkaan ja paljon mieluummin ovat yksin kuin yhdessä. Nyt olen taas melko ahkerasti yrittänyt viime päivinä soitella yhdelle tytölle jonka tapasin muutama päivä sitten, jonka kanssa tuntuu olevan todella hankalaa saada enää minkäänlaista tapaamista aikaiseksi (esim. eilen sieltä tuli tekstiviesti, että on huono olo ja mieluummin on yksin kotona).
Edellinen lyhyt 3 viikon seurustelu n. vuosi sitten päättyi siihen kun sen tytön mielestä minä haluan halailla liikaa, ja parempi olisi olla yksin kuin minun kanssa.

Miksi turruttaisin kaipuuni moisella?

Juuri se on se mikä minulle antaa energiaa, tyydyttymättömyys. En tee kuvaa itselleni jottei se sokaisisi minua. En tahdo lohdutusta tyynyltä - substituuttia joka aina korvaa aidon. Tahdon sitä toiselta ihmiseltä.

En tiedä. Toisaalta pelottaa että kenties sitten en osaa ottaa sitä vastaankaan jos joskus tilaisuus on. Ehkä sitten sekoan kun olen odottanut liian kauan purkamatta tunnetta mihinkään.

Kyllä kai jokainen meistä joskus tarvitsee ja kaipaa läheisyyttä. Itsellänikin on valtava läheisyyden ja hellyyden kaipuu, eikä ketään kenelle sitä osoittaa. Ennen oli sentään kissa jota saattoi helliä ja silitellä. Olen kanssa vaan niin ujo ja liikun niin ”eri aalloilla”, että ihmisiin tutustuminen on ylivoimaisen vaikeaa. Tai ainakin on ollut tähän mennessä.

Ujoudesta vielä sen verran ketjun aloittajalle, että se on minun ja varmasti monen muunkin mielestä hyvinkin kaunis piirre naisessa.

ei kai se mitää lällyilyy oo. mäkin toivosin että olis joku nainen jonka vois ottaa syliin.. pöyhii hiuksii ja puhuu mukavia.. kyllä sitä tulee kuviteltua kans.