Toden aloittaman...

...keskustelun inspiroimana ajattelin pöyhiä pyhiä kirjoituksia uutena aloituksena:

Mormoneja morkataan ns. kristittyjen toimesta, koska mormonit kertovat saavansa hengellisen todistuksen Mormonin kirjasta ja sitä myöden koko MAP-uskonnosta. Tuota hengellistä todistusta pidetään naiivina, koska "kristittyjen" alkuoletus on se, että MK on potaskaa.

Ateistien ja monien muiden kuin kristittyjen mielestä kristityt ovat melkoisen naiiveja, koska he uskovat Raamatun kertomuksiin, joista ei ole minkäänlaista järjellisesti ymmärrettävää todistusaineistoa. Kristityt perustelevat, että Pyhä Henki todistaa heille Raamatun totuudesta, ihan samaan tapaan kuin se todistaa mormoneille MK:n totuudesta. No miten tämä "kristittyjen" todistus eroaa siis mormonien todistuksesta? Ei millään tavalla, jos asiaa tutkitaan jollain muulla kriteerillä kuin hihhulihurmoshengellä.

Minä olen melko varma, että JS kirjoitti MK:n pitkälti omasta mielikuvituksestaan lainailemalla KJ:n raamattua sekä Spaldingin yms ajatuksia. Tämä on tosin vaan minun mielipiteeni, joten mormonit saavat olla vapaasti eri mieltä asiasta.
Minä olen myös melko varma siitä, että Raamatun kirjoitukset ovat suullisen kansanperinteen ja legendojen kokoelma. Tiedättehän miten tarinat muuttuu sukupolvien myötä ja miten kertojat lisäävät ja muuttavat asioita omien mielitekojensa mukaisesti. VT sisältää paljon muiden kansojen legendoja, joista mainittakoon esim Gilgamesh, joka on vanhempi kuin yksikään Raamatun kirjoitus. Gilgamesh kertoo niin vedenpaisumuksesta kuin Jaakobinpainista, yms, mutta sillä erolla että nuo tarinat tulevat Babyloniasta ja pääosassa ei suinkaan ole Israelin Jumala vaan Babylonilaisten Jumalat. UT:n yksikään kirja ei ole peräisin alkuperäiseltä kirjoittajalta. Jotkut muut henkilöt kuin MMLJ ovat kirjoittaneet evankeliumit. Ja taas, paljon paljon myöhemmin kuin milloin niissä kerrotut tapahtumat on kirjoitettu. Raamatusta löytyy kyllä ns. "alkuperäisiä" käsikirjoituksia, mutta siis missä mielessä ne ovat alkuperäisiä? Mielestäni ihan samassa mielessä kun JS:n MK:n käsikirjoitus. 2000 vuoden päästä voidaan elvistellä, että kyllä MK on totta, koska siitä on olemassa 2000v vanhoja käsikirjoituksia ja painoksia.

Jos järjen ottaa käteensä, niin ei voi kun ihmetellä uskovaisten ihmisten Raamattusokeutta, subjektiivisyyttä ja putkinäköä.

Uskallan väittää, että Raamattuun uskovalla ihmisellä ei ole yhtään parempia perusteita uskolleen, kuin mormonilla, joka on saanut Pyhän Hengen todistuksen omalta mielikuvitukseltaan MK:n totuudesta. Samaan tapaan on Raamattuun uskovat saaneet todistuksensa.

Mutta sitten koko kirjoitukseni pääpointtiin: en minä tiedä onko Jumalaa olemassa tai onko Jeesus Jumala. Minulle silti sopii vallan hyvin, että joku haluaa USKOA näihin asioihin. Sensijaan en voi ymmärtää miten joku voi kinata toisten uskovaisten kanssa asioista, joissa ollaan samalla tasolla ja yhtä tietämättömiä totuuksista. Korneinta on vääntää kättä jostain Jumalan olomuodosta, kolminaisuudesta ja vaikkapa verettömästä lihaluuruumiista. Tuosta kolminaisuudesta vielä sen verran, että se ei perustu edes Raamattuun vaan ihmisten sopimukseen kirkolliskokouksessa. Jos joku on varmaa, niin se on se, että Raamattu ei ole tullut faksilla taivaasta vaan sen ovat ihmiset kirjoittaneet, kuten on kirjoittanut MK:nkin. Raamatun perään on sitten kehitelty oppeja ja liturgioita, yms, kuolleiden kastamisia. Kaikki peräisin ihmisestä. Kerrassaan karmeaa.

Pidin joskus sellaisia ihmisiä korneina, jotka olivat uskovaisia, mutta jotka eivät TIENNEET henkimaailman asioista yhtään mitään. Nykyään pidän sellaisia uskovaisia viisaimpina. Mitä tyhmemmäksi itsensä tässä asiassa myöntää, sen parempi. Ehkäpä tässä onkin pointti sille UT:n opetukselle, että viisaiden on vaikea päästä Jumalan valtakuntaan, mutta "hengessä köyhille" se on helpompaa.

Pidin aikaisemmin vähän naiiveina sellaisia uskovaisia, jotka sanoivat että "Jumala on rakkaus". Nykyään olen eri mieltä: RAKKAUS on ainoa asia joka tällä meidän maallisella vaelluksellamme jotain merkitsee. Jos meillä on rakkautta lähimmäisiämme kohtaan, me kohtelemme heitä kuten Jeesus opettaa.

No, minkälaiseksi ihmiseksi minun pitäisi itseni luokitella? Haluan uskoa hyvään, oikeudenmukaisuuteen ja rakkauteen. Jos siihen liittyy jotain yliluonnollista, niin kyllä sekin minulle sopii. Vaikea minun olisi uskoa, että koko elämämme olisi sattumaa, joten kaipa inä uskon Jumalaan. En silti usko mihinkään ihmisten oppeihin, ja niihin luen myös perinteisen kristinuskon. Luotan omaan järkeeni ja omatuntooni, mihin muuhun voisin luottaa näissä asioissa? Pyrin olemaan mahdollisimman rehellinen ja objektiivinen, vaikka ne eivät aina ole homo sapiensin vahvimpia puolia.

....olenko oikeilla jäljillä?