minusta tuli - hän joka vaeltaa -
yhdessä pisteessä, kaiken keskellä
suoraan kohti kätesi jälkiä
toisinaan tunsin tuulen preerialla
tai yhteiset yöt joen rannalla
kylmän talven, nuotion lämmön
sydämesi sykkeen, kun aurinko viimeine nousi
nyt ne ajat ovat poissa
kun tähdet ovat vain tähtiä
ja kyynelten polku elää vain tarinoissa
silti tässä kaikessa on jotain niin samaa
ihmiset eivät muutu, vaikka aika ympärillämme kohoaisi korkeuksiin
leiritulemme ovat sammuneet
mutta sydämmemme tuli
palaa yhä vahvana
yhdessä pisteessä, kaiken keskellä
suoraan kohti kätesi jälkiä
toisinaan tunsin tuulen preerialla
tai yhteiset yöt joen rannalla
kylmän talven, nuotion lämmön
sydämesi sykkeen, kun aurinko viimeine nousi
nyt ne ajat ovat poissa
kun tähdet ovat vain tähtiä
ja kyynelten polku elää vain tarinoissa
silti tässä kaikessa on jotain niin samaa
ihmiset eivät muutu, vaikka aika ympärillämme kohoaisi korkeuksiin
leiritulemme ovat sammuneet
mutta sydämmemme tuli
palaa yhä vahvana
Vastaukset 4
Vanhimmat
mukaansa tempaava rytmi, näin aikaisin en ole saanut vielä ajatuksiani kokoon, siksi tälläinen
lattea kommentti mutta luen uudelleen ja kiitos hienosta lukuhetkestä heti aamusta!
miksi
miksi kaikki loppui ?
Käden kosketus
sydänten yhteinen sointu
ja tilalle astui tyhjyys
tyhjyys, jonka keskellä etsin sinua.
Vaeltaen erämaata
etsien yhä kaikkea sitä
joka viitoittaa surullista tietä.
tähtien valossa, kävelee ja istuu
rakkaani kulkee vierelläni
vielä kun on kevät
unessani lootuskukat kukkivat
ja majani lämmittää lämmin liekki
tuolla kaukana, siintävät siniset vuoret
emme ole uien valtakunnasta
mutta sinä, rakkaani, olet minun
kaunis uneni
suljen silmäni, ennen aamunkoittoa
tähtien valo kylpee sielussani
vapaana, onnellisena, kahlitsemattomana
Kaunis kuva