Älyllisyys ja yhteiskuntakriittisyys?

Intellektu Elli

Puuttuuko suomalaisesta kirjallisuudesta mielestänne älyllisyys? Yhteiskuntakriittisyys? Onko teillä itsellänne älyllinen, analyyttinen ja yhteiskuntakriittinen ote tekstiinne? Mitä teille yleensä nuo asiat merkitsevät?

15

1116

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • scarabaeus

      mä lehden luin...............................
      Kirjoittanut: scarabaeus 7.12.2006 klo 09.50

         Paska juttu

      Nyt mua ei kertakaikkiaan
      hymyilytä,
      sillä pahalta näyttää.
      Nyt se louskutus vasta
      alkaa.

      Kohta
      ne intellektuellit ei enää
      luuraakaan!
      Alkavat sanoa ääneen
      mitä pitää sanoa ja mitä ei.

      Aaarrrrggggggg!

      Huoh!

    • chocol@te

      Puuttuu ainakin minun tekstistäni. En ole intellektuelli, harrastajakirjoittaja vaan. En mä halua analysoida yhteiskuntaa vaan pitää hauskaa, nauttia kirjoittamisesta ja lukemisesta, kirjoittaa tarinoita ja uppoutua fantasiamaailmoihin.

      Jotkut muut voivat sitten huolehtia noista mainitsemistasi asioista..:P

    • ....

      En tiedä olenko lukenut riittävän kattavasti osatakseni vastata tuohon, mutta: mielestäni suomalaisessa kulttuurissa kaihdetaan liian näkyvää älyllisyyttä/yhteiskuntakriittisyyttä. Jos joku kirjoittaa mielipiteensä kiertelemättä ja hyvin perusteltuna, sitä pidetään rohkeana poikkeuksena.

      Suomalainen ei kaipaa älyllistä moralisointia, koska suomalainen tuntee olonsa epämukavaksi kun joku yrittää "filosofoida". Suomalaiselle filosofiakin on jokin abstraktinen käsite kaukana arkitodellisuudesta, pelkkä tieteenhaara josta muinaisten ajattelijoiden mietelmät on koottu opeiksi... Vaikka filosofiassahan on kyse nimenomaan elämän perusasioista, jokapäiväisistä ilmiöistä! Ellei ihmistä kiinnosta niin "syvällisten" pohdiskelu, sitä elää kuin eläin joka toimii vain matkimalla muita opittujen kaavojen mukaan. Välinpitämättömyys on laiskuutta, ellei peräti tyhmyyttä. Toisaalta, ei jokaisen tarvitse ymmärtää paljon - mutta kiinnostusta älynsä kehittämiseen ja maailmaan jossa elää olisi hyvä olla jonkin verran. Mikä tahansa asia on älyllinen, jos siihen suhtautuu älyllisesti.

      Suomesta löytyy paljon jollain tapaa älykkäitä ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita tapahtumien syistä ja seurauksista. Heitä kiinnostaa äännestää kansanedustajaa muistakin syistä kuin halusta nähdä söpö julkkis useammin lehden etusivulla. He ovat valmiita katsomaan kokonaisuutta ja sen toimivuutta, eikä vain odottaa että kaikki hoituu omasta puolesta (ja ruikuttaa sitten epäkohdista, kun kaikki ei ole kuten itselle parhaiten sopisi). No, suomalainen maksaa veroa, päättäkööt viisaammat mihin se osa palkasta käytetään?

      Yhteiskuntakriittisyys vaatii laajempaa tietoisuutta asioiden kulusta, eihän niitä muuten voi kritisoida. Lisäksi, pelkkä kritisointi on vain puolitiehen asti kulkemista; älykäs ote vaatii myös uusia näkökulmia ja ratkaisuehdotuksia epäkohtiin. Se ei välttämättä ole helppoa. Paitsi jos on asiantuntija tietyllä saralla. Mutta ihmiset joilla on selkeät näkemykset pyrkivät yleensä kansanedustajiksi, sen sijaan että vain kirjoittaisivat aiheesta - siitä saa sentään hyvän palkan.

      Uskoisin että älykkäästi kirjoitetulle tekstille on aina kysyntää, tarjonta voisi olla paljon suurempaakin.

    • kirjallisuus

      Mielestäni 8-12-vuotialille ihmisille saisi olla enemmän "älykästä" luettavaa. En tarkoita tietokirjoja, vaan romaaneja.

      Lapsilla ei tietenkään ole vielä läjäpäin elämänkokemusta, mutta he ymmärtävät elämästä yllättävän paljon - monesti näkevät jopa enemmän asioita kuin aikuiset.

      Tuntuu että nykyinen tarjonta on vain sitä "helppoa ja kaupallista" massan makuun. Ei kovin persoonallista.

      Moni lukee lapsilleen aikuisten kirjoja, mutta ei nekään ole välttämättä kovin nuorille sopivia. Osa on mielestäni jopa haitallisia.

    • W G

      Älykkyyttä löytyy, älyllisyyydestä en tiedä. Sais olla lisempää sellaista hianoa ja herkkää ajattelua, korkeita norsunluutorneja ja vihamielisiä ristiriitoja valtakulttuurin perusarvojen kanssa, tycker jag.

      Vaan minkäs sille voi kun kansan sielunmaisema vastaa herkkyydeltään kukkien tallomista. Kauneimpana pidetään luonnonmukaisuutta ja aitoa rumuutta. Rusinat nypitään pullasta moralistisella otteella: Monoliittinen talonpoikaiskulttuuri muovaa pelosta jäykän eliitin omaksi peilikuvakseen, saa mokomat häpeilemään kykyä korkeampaan ajatteluun. Elitistin leimaa kammotaan niin että yliopiston professoritkin esittää arvojensa kumpuavan jostain Seitsemästä veljestästä ja juo kalliita punaviinejään melkein salaa. Jos Newtonin iisakki olisi syntynyt suomeen, hänestä olisi kasvanut painovoiman kanssa kamppaileva keskinkertainen painija.

      • in ja

        must?


      • omaperäistä on

        Näitten tällä olevien juttujen perusteella on kuitenkin selvää, että tältä palstalta ainakaan on turha etsiä kovinkaan älyllisiä päästöjä. Kovin on tuttua tämä kaikki.


      • land

        Hauskasti ilmaistu "W G" :)

        Ihailen suomalaisissa moniakin piirteitä, mutta tietynlainen vaatimattomuus kummastuttaa. Mistä se mahtaa juontaa?

        Ehkä esi-isiemme keskuudessa on ollut paheksuttavaa käyttää aikaansa "joutavaan" sivistykseen, kun tavallisella kansalla on ollut ajateltavana jo talven yli selviäminen ja arkiset murheet. Kaikki ylimääräinen on varmaan ollut kovin fiiniä, mutta kuulunut vain pienelle ryhmälle jolla on ollut varaa moiseen. Kenties he olivat jopa kadehditussa asemassa...

        Varakkaiden penskat ne lueskeli hienoja sanahelinöitä joita rahvas ei aina ymmärtänyt. Koska sivistys oli tullut muualta - ensimmäisenä oli perusasioiden eteen työskenteleminen - se tuntui vieraalta. Se ei ehtinyt kehittyä itsekseen kansan parissa elinolojen kohentuessa pikku hiljaa. Ehkä juuri tämän vuoksi suomalainen pitää vielä tänäkin päivänä korkeassa arvossa sanaa "konstailematon". Se kuvaa hyvin suomalaista rehtiä perusluonnetta.

        Mutta toisaalta, olennaista on se että keskustelua on ylipäänsä olemassa, eikä takerruta siihen miten hyvin toinen osaa asiansa esittää. Joskus tuntuu ettei suomalainen erota edes väittelyä riidasta. Keskustelutaidossa olisi parantamisen varaa. (Ei tämä minun tekstinikään ole mitenkään täydellistä, mutta esitän kuitenkin mielipiteeni.) Monesti suomalainen vain puree hammasta ja kertoo erimielisyytensä selän takana kuin kakara. (Ei kun, nekin puhuu suoremmin...) Voi olla että tämä puolestaan liittyy tunnekulttuuriin, jonka uskaltaisin väittää olevan vajaavainen monissa suvuissa.

        Suomea on rakennettu vaativissa olosuhteissa, joissa on ihannoitu konkreettista aikaansaamista ja perusasioita. Toista se on ollut vaikkapa Kreikassa, jossa ilmasto on suonut enemmän tilaa kulttuurille ja kehitykselle. Asenteiden muuttuminen ei tapahdu hetkessä, asenteet periytyvät tavalla tai toisella monen sukupolven ajan.


      • W G
        land kirjoitti:

        Hauskasti ilmaistu "W G" :)

        Ihailen suomalaisissa moniakin piirteitä, mutta tietynlainen vaatimattomuus kummastuttaa. Mistä se mahtaa juontaa?

        Ehkä esi-isiemme keskuudessa on ollut paheksuttavaa käyttää aikaansa "joutavaan" sivistykseen, kun tavallisella kansalla on ollut ajateltavana jo talven yli selviäminen ja arkiset murheet. Kaikki ylimääräinen on varmaan ollut kovin fiiniä, mutta kuulunut vain pienelle ryhmälle jolla on ollut varaa moiseen. Kenties he olivat jopa kadehditussa asemassa...

        Varakkaiden penskat ne lueskeli hienoja sanahelinöitä joita rahvas ei aina ymmärtänyt. Koska sivistys oli tullut muualta - ensimmäisenä oli perusasioiden eteen työskenteleminen - se tuntui vieraalta. Se ei ehtinyt kehittyä itsekseen kansan parissa elinolojen kohentuessa pikku hiljaa. Ehkä juuri tämän vuoksi suomalainen pitää vielä tänäkin päivänä korkeassa arvossa sanaa "konstailematon". Se kuvaa hyvin suomalaista rehtiä perusluonnetta.

        Mutta toisaalta, olennaista on se että keskustelua on ylipäänsä olemassa, eikä takerruta siihen miten hyvin toinen osaa asiansa esittää. Joskus tuntuu ettei suomalainen erota edes väittelyä riidasta. Keskustelutaidossa olisi parantamisen varaa. (Ei tämä minun tekstinikään ole mitenkään täydellistä, mutta esitän kuitenkin mielipiteeni.) Monesti suomalainen vain puree hammasta ja kertoo erimielisyytensä selän takana kuin kakara. (Ei kun, nekin puhuu suoremmin...) Voi olla että tämä puolestaan liittyy tunnekulttuuriin, jonka uskaltaisin väittää olevan vajaavainen monissa suvuissa.

        Suomea on rakennettu vaativissa olosuhteissa, joissa on ihannoitu konkreettista aikaansaamista ja perusasioita. Toista se on ollut vaikkapa Kreikassa, jossa ilmasto on suonut enemmän tilaa kulttuurille ja kehitykselle. Asenteiden muuttuminen ei tapahdu hetkessä, asenteet periytyvät tavalla tai toisella monen sukupolven ajan.

        joo, tätä on ihan tutkittu. 1.) Sanovat että kun Snellmannit ja kumppanit rupesivat kohkaamaan Suomea noin niinkuin tyhjästä, ottivat mokomat ihanteekseen simppelin maaseudun talonpojan, koska kaikki koulujakäyneet ja melkein kaikki kaupunkilaiset olivat ruotsinkielisiä, eivätkä siten sopineet ihanteiksi kansakunnalle, joka oli juuri irronnut emämaa Ruotsista (ja päässyt osaksi äiti venäjää, jota muuten juhlittiin). Sitä sitten toistettiin väsymykseen saakka Sven Tuuvissa ja muissa romanttisissa pläjäyksissä.

        Tähän huttuun kun yhdistetään pikakelauksella 2.) maailman raaimman sisällissodan arvet (jotka pistivät lakasemaan kaikki kansan sisäiset erot maton alle) ja 3.) talvisodan henki (joka yhdisti traumatisoituneen kansan) ja 4.) seuranneiden vuosikymmenten (oikeammin edeltäneiden vuosisatojen) poikkeuksellinen eristyneisyys homogeenisyyttä murtavista vaikutteista, niin saadaan illuusio niin tasapäisestä talonpoikaiskansasta että lestadiolaisten ryhmäkuri on lasten leikkiå.

        Noiden tapahtumien jälkeen suomalaisella on rautanen tahto, sisua jolla selviää kiperästäkin paikasta ja rehellistä ruista ranteessa. Yliopistonysväys, korkealentoinen taide, sivistyssanoilla puhuminen ja turhat keksinnöt ei oikein istu tähän kuvioon, vai mitä? Ei vaikka just noiden avulla luotiin koko eurooppalainen sivistys kaikkine hienouksineen, jonka seurauksena puute ja epävakaus on näinä päivinä Somaliassa ei Suomessa.


    • weeky

      Uudempi suomalainen kirjallisuus keskittyy yksilöihin ja elämän kriisivaiheisiin, joten yhteiskuntakriittisyys kohdistuu lähinnä suorituskeskeisyyteen ja materialismiin. Laaja-alaisempia pohdintoja sen sijaan on vaikea löytää. Sosiaalisten paineiden luomaan kehään haetaan ratkaisuja yksilöiden kautta: oman identiteetin tai mielenrauhan löytämisen jälkeen yhteiskuntaan sopeudutaan. Itse yhteiskunnan rakenteeseen ei kosketa.
      Älyllisyys käsitteenä on hankala, ja se turhan usein rajataan vain teoreettiseksi filosofiaksi. Pelkkää syväluotaavaa pohdintaa ei suomalaisen nykykirjallisuuden joukossa juuri ole, mutta elämänviisautta -kokemuksen tuomaa älyllisyyttä- sitäkin enemmän. Moni kirjailija kuvaa esimerkiksi ihmissuhteita ja vuorovaikutusta karusti, mutta todella analyyttisesti ja osuvasti. Älyllisyys ei saa olla itseisarvo, eikä yhteiskuntakriittisyys itsessään tee tekstistä älyllistä!

      • vapaus?

        Näinhän se on. Jokainen kirjoittaa omasta näkökulmastaan, ja se elämänviisaus kertoo samalla jotain koko yhteiskunnasta. Se on omakohtaista, uskottavaa.

        Toisaalta, me kehitämme tätä yhteiskuntaa, joten miksi emme välillä tarkastelisi suurempia linjauksia. Yhteiset arvot eivät saisi olla vain talouteen perustuvia. Suomalaisilla olisi vihdoinkin tilaisuus nauttia saavutuksistaan, kun perusturvallisuus on kaikkien oikeus. Eikä kaikkien tarvitse juosta oravanpyörässä vain sen vuoksi, että kansainvälinen kilpailu kiristyy.

        Jokin on ehkä hieman pielessä isoimmissa kuvioissa, ja epäkohdat myös jatkuvat heijastumalla lasten kasvatukseen - vaikka kyse olisi sinänsä huomaamattomista asenteista. ”Ongelmat on tarkoitettu joko ratkaistavaksi, tai kierrätettäväksi”. Ikävä kyllä monet ovat sokeita omille todellisille virheilleen, vaikka ne olisivat poistettavissa kohtaamalla ne rehellisesti. Se on vain yksi sopeutumisyrityksen ilmiö, johon liittyy eräänlainen ”arvojen illuusio”... Kun ihminen omaksuu tietynlaisen yhteiskunnan piirteet, hän ei edes kyseenalaista miten hyvin se sopii hänelle. Ei sitä ”koko maailmaa” voi mennä muuttamaan, joten syitä haetaan itsestä. Ihminen voi kuitenkin omalta osaltaan muuttaa yhteiskuntaa, tavallisimmin lasten kasvatuksen kautta: hyväksymällä lapsen pohjimmiltaan ehdoitta - ja myös ilmaisemalla rakkautensa, olemalla luotettava(johdonmukainen), ja tukemalla lasta tunteiden käsittelyssä. Siitä kasvaa onnellisia aikuisia, jotka riittävät itselleen sellaisina kuin ovat. Silloin sopeutuminen yhteiskuntaan tapahtuu omien ehtojen kautta... Individualismin pitäisi lähteä tältä pohjalta, jotta sen ei tarvitsisi löytyä uudelleen vasta tuskaisen prosessin jälkeen. Se olisi helpompi tie, kun ei tarvitsisi aikuisena oikaista varhaisia vääristymiä joita on omilla valinnoillaan korostanut entisestään. Hitlerkin sen oivalsi, että lapsista kaikki lähtee. Toinen vaihtoehto on keskustelu, koska kaikki lähtee siitä.


      • W G
        vapaus? kirjoitti:

        Näinhän se on. Jokainen kirjoittaa omasta näkökulmastaan, ja se elämänviisaus kertoo samalla jotain koko yhteiskunnasta. Se on omakohtaista, uskottavaa.

        Toisaalta, me kehitämme tätä yhteiskuntaa, joten miksi emme välillä tarkastelisi suurempia linjauksia. Yhteiset arvot eivät saisi olla vain talouteen perustuvia. Suomalaisilla olisi vihdoinkin tilaisuus nauttia saavutuksistaan, kun perusturvallisuus on kaikkien oikeus. Eikä kaikkien tarvitse juosta oravanpyörässä vain sen vuoksi, että kansainvälinen kilpailu kiristyy.

        Jokin on ehkä hieman pielessä isoimmissa kuvioissa, ja epäkohdat myös jatkuvat heijastumalla lasten kasvatukseen - vaikka kyse olisi sinänsä huomaamattomista asenteista. ”Ongelmat on tarkoitettu joko ratkaistavaksi, tai kierrätettäväksi”. Ikävä kyllä monet ovat sokeita omille todellisille virheilleen, vaikka ne olisivat poistettavissa kohtaamalla ne rehellisesti. Se on vain yksi sopeutumisyrityksen ilmiö, johon liittyy eräänlainen ”arvojen illuusio”... Kun ihminen omaksuu tietynlaisen yhteiskunnan piirteet, hän ei edes kyseenalaista miten hyvin se sopii hänelle. Ei sitä ”koko maailmaa” voi mennä muuttamaan, joten syitä haetaan itsestä. Ihminen voi kuitenkin omalta osaltaan muuttaa yhteiskuntaa, tavallisimmin lasten kasvatuksen kautta: hyväksymällä lapsen pohjimmiltaan ehdoitta - ja myös ilmaisemalla rakkautensa, olemalla luotettava(johdonmukainen), ja tukemalla lasta tunteiden käsittelyssä. Siitä kasvaa onnellisia aikuisia, jotka riittävät itselleen sellaisina kuin ovat. Silloin sopeutuminen yhteiskuntaan tapahtuu omien ehtojen kautta... Individualismin pitäisi lähteä tältä pohjalta, jotta sen ei tarvitsisi löytyä uudelleen vasta tuskaisen prosessin jälkeen. Se olisi helpompi tie, kun ei tarvitsisi aikuisena oikaista varhaisia vääristymiä joita on omilla valinnoillaan korostanut entisestään. Hitlerkin sen oivalsi, että lapsista kaikki lähtee. Toinen vaihtoehto on keskustelu, koska kaikki lähtee siitä.

        Joo, asiat jotka alkaa keskustelusta, harvoin päättyy siihen (tän tietää Aatukin).

        Kriittisyys ei itsessään ole minkään asian vastustamista. Sen kun kekkaa niin aukeaa ovi siihen paljon parjattuun analyyttisyyteen (joka folkloren mukaan on ristiriidassa tunteiden ja autenttisuuden kanssa).

        Ja vielä kuriositeettinä vaikka menisi yksinpuheluksi, hemmo ei muuten varmasti-varmasti sanonut että kaiken kirjallisuuden pitäisi olla sitä analyyttista ja yhteiskunnallista vaikka vastakkainasettelun tekikin (ja tää viittaa nyt tohon ylempään pointtiin).


    • Intellektu Elli

      Tässä on nyt sellaista kerroksellisuutta ja särmää, jota saksalaissyntyinen Stefan Moster suomalaiseen kirjoitettuun sanaan varmasti kaipaakin, niin kuin moni muukin. Kielen muotopuolella olisi kirjoittajilla vielä paljon opittavaa, mutta itse kirjoitukset kertovat asioiden POHTIMISESTA, analysoimisesta ja siitä, että vaivaudutaan miettimään myös vastapuolta, lukijaa. Se on kommunikointihalua, ei inttämistä eikä haluan-olla-oikeassa-hinnalla-millä-hyvänsä -ajattelua!!!!! Kyllä tämä tästä.

      • Mosterintien liftaaja

        Kyllä. Capslockit pannaan ja huutomerkin käyttö harkintaan, niin mikä jottei.

        t: jeesus


    • mm. .mm.

      Tutkimuksen mukaan 30% kansasta uskoo luomiskertomukseen.
      Kans.välisen tutkimuksen mukaa suomalaiset nuoret ovat erittäin vieraantuneita yhteikunnallisesta ajattelsuta, eivät hallitse terminologiaa jne.

      Taustalla lehdistö ja koulusysteemi, joka on"kasvattanut" kansaa.

      Olen pessimisatinen.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9112
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      7816
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      160
      5454
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2305
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2071
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1705
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      19
      1651
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1388
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      435
      1318
    10. Stefusika räkättää

      kun on viikon ollut kuivilla ja poliisi puhalluttaa just silloin. Muutoin olis jääny kiinni. Ja sekös sikamiestä hirnuttaa. Ällö ukko ja vielä ällömmä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      80
      1190
    Aihe