Mitä mieltä olette, olisitteko valmiita eroamaan jos ette saisi biologista lasta?
Meidän tilanne on tämä, että yhdessä oltu 10 vuotta ja kaikki hoidot on kokeiltu (vikaa miehen simoissa) ja uuden hedelmöityslain myötä luovutetut solut eivät tule meille enää kysymykseenkään ja pitkien adoptiojonojen vuoksi mietityttää että jaksetaanko odottaa kahta vuotta, koska mies ei oikeasti ole innoissaan adoptioajatuksesta, suostuisi siihen varmaan vain siksi koska minä haluan. Tuntuu että rakkauskin on jo haihtunut ja yhdessä ollaan vaan tavasta. Oletteko kuulleet sellaisista tapauksista joissa pari on eronnut lapsettomuuden vuoksi, tai mitä mieltä itse olette asiasta?
Meidän tilanne on tämä, että yhdessä oltu 10 vuotta ja kaikki hoidot on kokeiltu (vikaa miehen simoissa) ja uuden hedelmöityslain myötä luovutetut solut eivät tule meille enää kysymykseenkään ja pitkien adoptiojonojen vuoksi mietityttää että jaksetaanko odottaa kahta vuotta, koska mies ei oikeasti ole innoissaan adoptioajatuksesta, suostuisi siihen varmaan vain siksi koska minä haluan. Tuntuu että rakkauskin on jo haihtunut ja yhdessä ollaan vaan tavasta. Oletteko kuulleet sellaisista tapauksista joissa pari on eronnut lapsettomuuden vuoksi, tai mitä mieltä itse olette asiasta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
En tunne yhtään lapsettomuuden vuoksi eronneita, lapsettomia kyllä. Mutta jos rakkautta ei ole on mielestäni syytä harkita pysytäänkö yhdessä ainoastaan lapsen hankinnan vuoksi?
juuri siksi.
ei ole mikään syy erota.Mutta kyllä nää lapsettomuus/hoito asiat sinällään on niin masentavia ja parisuhdetta koettelevia asioita.Voi tulla sellanen olo ettei missään ole mitään mieltä ja ärsyttää koko tyyppi ja koko sen hetkinen elämä.Aika tuttuja tunteita tietyssä vaiheessa kuvioita.
Mitäs jos ottaisitte aikalisän noiden adoptiokuvioiden suhteen ja perehdytte pelkästään parisuhteeseen jos tuntuu siltä että olisi vielä jotain pelastettavaa. Sinä saatat olla myös ihan selkeästi masentunut tilanteesta,eikä varmaan ammattiapukaan pahaa tekis.Siinä tuulettuisi ajatukset ja voisi miettiä tuota ero asiaakin monesta näkökulmasta.Itse tuota terapiaa vuoden verran kävin läpi ja meille ainakin oli kovasti apua.Lapsettomuudesta sanotaankin että se joko lähentää tai vieraannuttaa,riippuen millä tasolla pariskunta on asian käsittelyn suhteen.Toivotan sinulle onnea ja voimia teettepä minkälaisia elämän päätöksiä tahansa:)
Tottahan se on, että lapsettomuus koettelee parisuhdetta hyvin paljon. Meilläkin kävi niin. Elämä pyöri vain tämän yhden ja ainoan asian ympärillä ja suhteesta oli poissa kaikki hohto ja intohimo. Me päätimme kuitenkin, että emme edes yritä lapsettomuushoitoja, koska pelkäsimme sen viemään suhteesta viimeisenkin toivonkipinän ja johtavan loppujen lopuksi eroon. Jotkut suosittelevat, että on parempi odottaa hieman ennen adoptiota ja antaa ajan parantaa haavat, mutta meidän kohdalla ajatus adoptiosta on parantamassa haavat. Jos olisimme päättäneet jättää hoidot ja olla vain vähän aikaa, olisimme edelleen kärsineet "tyhjyydestä" eikä se olisi suhdettamme pelastaneet. Nyt kun tiedämme että meillä on silti edelleen mahdollisuus perustaa perhe, olemme kuin toiset ihmiset, paljon vapautuneempia ja iloisempia ja tuntuu, että suhteellamme tosiaan on tulevaisuus ja aika vankka pohjakin kaiken lisäksi (mikä adoptiossa kyllä tarvitaankin!).
Jokainen päättää puolestaan, mutta aikalisä ei olisi meidän suhteen auttanut.
Onnea teille ja koittakaa löytää itsellenne sopiva ratkaisu.
7 vuota yritystää ja sitten kun tulin raskaksi mies halus ero.sanoi että meillä ei oo enää intohimo jo pitkää ja nyt se löysi ihanan naisen.kyllä se totta on että siihen 7 vuosiin mahtui kaikenlaista ja mulla oli tosi paha itsetunto kun ajatelin että en koskaan voi saada lasta.oli pahoja riitoja mutta rakastime toisiamme.mieheni tuli takaisin ja nyt kun ihana tyttö meilä kaikki hyvin,en muistaka koskaa olla riitelty.mietin että täma lapsi on kun kohtalon lapsi,kun en olis silloin tulnut raskaksi olisin yksin.jälkeinpäin ajatelen että ei me koskaan puhuttu, ma vaan kävin lääkäreissä ja tein kaikenlaista,mies vaan antoi spermat.olisimme pitänyt puhua,mutta kun se oli mulla tosi vaikea asja se teki aina kipeetä kun vaikka mietin siitä ja sen taki vissi ei puhuttu.