zzz

äitiparta

( 09 12 06 )

d'Arlandes on laskeutunut.
Nojatuolissa jossakin Pariisin liepeillä.
Hämärässä kaihdinten takana.
Tuhkakupissa puoliksi poltettuja savukkeita.
Siirtelee pöydällä
kirjoittamiaan paperiarkkeja.

Linnut, sinun kätesi
ruumiini päällä suloisesti lentävät
Sormenpäiden tanssi
ilmavirrassa,
putoilevat vatsalle ja olkapäihin
nousevat taas lentoon
Syöksyvät alas huulilleni
käsiesi linnut
Kevein, hipaisevin siiveniskuin
leikkivät

Avaan silmäni
Olinko unessa

Verhot liikkuvat

Kuinka selittäisin tapaani kirjoittaa?
En tahdo loukata -

Otan kasvosi hellästi käsieni väliin.
Sanon älä lähde vielä.
Siirtelen paperiarkkeja pöydällä.
Sytyttäisinkö uuden savukkeen.

Sinä katsot tyhjiä käsiäsi
Nostat kädet kasvoillesi

d'Arlades on laskeutunut.
Nojatuolissa jossakin Pariisin liepeillä.
Pellon reunalla kaasustaan tyhjentynyt, kokoonkurtistunut
pallo.

d'Arlandes hengittää kivulloisesti.
Hänen lävitseen kulkee liian monien kuvien
paljous.

Mustat lauseet
Paperin odottavaan pintaan
Kuin korpit putoavat
Noustakseen
Lentoon ohimoidesi läpi

Ojenna kätesi
Tartu

Niinkö kirjoitin kosketellessamme meitä:
minä, sinä, hän?
Voi heitä!

Kaukaa ja toisillemme vieraina
Jos ehkä ymmärrämme
Edes jotain siitä miltä tuntuu
Rohkaistumme ystävän
Katseesta

Nyt irrotan käteni:
Hyvää matkaa, hyvää yötä, runoileva ystäväni

Kohtaamisen jälkeen menemme
kait maailmoihimme, kaikkeen siihen
missä kaipaus rakkaintamme
kohtaan

Versoo
meistä rönsyilevät
nämä sanat

Kun sinä tahollasi kirjoitat
minä tahollani kirjoitan
Yö putoaa takaisin väliimme

Paperilla lepattavat korpit nielaisee
kaikkipimentävä laupias
Enhän enää kirjoita, minä lennän

Palloni kanssa tähtien valossa
kun kaikki nukkuvat, karkeat sanat ovat vaienneet

Hetken aikaa ajatukseni
hymyilevät
hiljaa rannattomassa avaruudessa

Kaupungin yllä

Siellä alhaalla ovat nukkuvat kasvosi
niin kauniit
Ja jos en pelkäisi häiritseväni untasi
toivottaisin leikkivin sormin
tai ehkä vain yhden lempeän hipaisun lailla

Hyvää yötä

En siis tarkoittanut rakkaintani.
Häntä joka on vain outoa kuvitelmaa.
Tarkoitin sinua, ystävä, jota en oikeastaan tunne.
Kaikkia teitä, lähimmäiseni, jotka nukutte vuoteissa.
Kaikkia teitä elämänne ilojen ja murheiden kanssa.
Todellinen ihminen, sinua tarkoitin.

Ovat kasvosi kauniit.

d'Arlandes
hieraisee silmiään.
Huokaa.

Kaihdinten takana aamu on noussut.
Avaisinko verhot, uskaltaisinko kohdata
ikkunasta avautuvan näyn.

Pelto tyhjä!
Ei palloa missään.

Koko yön hän on kirjoittanut
Istunut savukepakettinsa kanssa
Kuvitellut pallon ja kaikki

Mutta totta on
Että

Sinä olet menossa
Ja hän pitää kasvoistasi kiinni
Hän pitää sinua hellästi käsiensä välissä
Katsoo silmiisi ja silmänsä huutavat kaiken
Sielunsa syvyyksistä saakka
Älä lähde

En tahdo loukata -
Kerron vain tavastani kirjoittaa

flash backing ideas
sailing on the sea of mind
red moon like a blood becoming
out of my eye

frozen dreams

Istun nojatuolissani yksin.

Hän on lähtenyt.
Hylkäämisen kokemus muuttaa menneisyyden:
kaikki kauniit ja suloiset päivät.

Ruusujen tuoksu puutarhassa,
rakastavat suudelmat, hyväilyt - niissä kuuluu nyt
oven kolahdus, askelten rahina on läsnä
läpäisten jokaisen muiston -
ruusujen tuoksu pilkkaa.

Mitä eroa sanakollaasissa oli sinun sanakollaasiisi?
Ei välttämättä mitään.

Ero on vaan siinä
että käytit materiaalina palstalta poimittuja lauseita
minä olin käyttävinäni materiaalina omista runoista poimittuja
yksittäisiä sanoja:

d'Arlandes on laskeutunut.
Nojatuolissa jossakin Pariisin liepeillä.
Hämärässä kaihdinten takana.

Taidanpa minäkin tehdä saman tempun.
Nostan kädet kasvoilleni.
Pidän sinua hellästi käsieni välissä.
Sinä olet poissa.

KAIKKI TODELLISUUDET
limittyvät yhdeksi ainoaksi.
Tällä tavalla selitän
tapaani kirjoittaa.

Sanojen tutkimista, lauseiden tutkimista
tarkastellen kirjoittavaa itseäni,
muistikuvien ja tuntemusten nouseminen
ja kuinka ne paperille suodattuessaan
käpristyvät sanoiksi.

Tarkastelen
niitä kuin ulkopuolelta, sanojani, annan niille
kuvitteellisen runoilijan luomat
merkitykset.

Häntä - rakkautensa kohdetta, kuvitelmaa -
olisin tahtonut leikkivin sormin koskea!
Mutta sinua vain arasti, hipaista
hellästi poskea.

d'Arlandes kysyy:
Kuule, nousitko sulkemaan ikkunan?

Kysytkö,
niin kuin minäkin kysyin
hengitys vielä lasia huurtaen

Onko tämä vain
sykkivän ruumiini kaipaava huokaus
joka rakkaan kasvot
kipeästi odottavan sieluni ylle
öiselle taivaalle heijastaa:

Katso tänne, ojenna kätesi
Tartu minuun!

En minä ystävien lohdutusta ja rohkaisua kaipaa
ymmärrystä tai kiitosta
Ei, tänä yönä tahdon vain
hänet, unelmani

Ei vastausta, ei vastausta
Vain pallo
jossain tähtien välissä

Sytytän taas uuden savukkeen
tumppaan sen heti kohta
Eikö tämä kirja koskaan valmistu,
tämä omituinen kokoelma

Liikkuu

Ei, minä en ole d'Arlandes.
Hän sanoo.
Olen d'Arlanges.
Runoilija hämmentyneenä katsoo
kirjoittavia sormiaan

LIITÄN NE
hänen maailmaansa ja historiaansa, jonka
hänelle valmistan,
tarkastelen hänen sanojensa kautta itseäni:
sanat, muistikuvat, tunteet - tutkin runon muodostumista
niin kuin se tulee,
paperilla hän joka olen vieraan silmin.

Miettii lukijaansa
Ja lukevat toisiaan

Vain paperilla tämä kaikki
on mahdollista

Voisinpa mennä nahkani sisään, näistä sanoista
joita päälläni kannan, heittäytyä
sieluuni, missä sanattomasti olen minä,
niin juuri ravistaisin yltäni paperisen kuoren
enkä missään tapauksessa enää puhuisi:

Kaikkien sanojen tuolla puolen
rannattomassa avaruudessa
kaupungin yllä lennän.

Enkä kuvittelisi enää koskettavani sinua
tanssivin sormin, ei,
minä vain - hymyilen ja
lennän.

Jossain maan ja taivaan välillä tanssivia sormiamme?

Nämä limittyvät.
Kaikki yhdeksi ainoaksi.
Yhdeksi ainoaksi viimeistään silloin kun.
Kun.

Ja tuhkakupissa käryää yksinäinen savuke.
d'Arlandes nukkuu.

On nukahtanut nojatuoliinsa hän,
tuhkakupin vierellä
olevat paperiarkit peittää
se laupias yö

Nukkuvissa kasvoissaan
silmää vilkauttaa
vakavasti leikillinen äitiparta,
tällä tapaa:

zzz

Olethan jossain siellä?
Nukkuvan ruumiini yläpuolella?
Tahtoisit koskettaa
kasvojani?

Rakkkastavilla, leikkivllä srmillasi?
Tai stten vainn ystävn h ellällä, rhkaisevalla
ksketuksella a?

zzzzz

Vaikka olenkin kömpelö
liian monisanainen

Toisinaan osaan ilmaista itseäni hyvin
vaan useimmiten sotkeudun sanoihini

Olen verbaalikko
ja kärsin lukihäiriöstä

Ymmärrän sinua hyvin
toisinaan käsitän täysin väärin

Olen pitkähiuksinen kalju
rintava ja lättärintainen

Parfyymilta tuoksuva fiini nainen pitsihousuissa
tai kainalokarvainen tuhti suomineito
joka hikistä ruhoaan peittelee
joskus liian kalliilla kerrastolla

Nenäkäs ja lyttynenäinen
miehekäs tai hiiren lailla vikisevä vätys

Itsenäinen
ja vanhemmissaan säälittävästi kiinni oleva
aikasmiespoika

Hyväksy minut, hyväksythän

zzzzzzzzzzzzzzzzzz

d'Arlanges on laskeutunut.
Nojatuolissa jossakin Pariisin liepeillä.
Hämärässä kaihdinten takana.
Lukee.
Kasvot papereiden yläpuolella.

Arvioi maailman.

zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz

Minut.

zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz

Sinut.

zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz

Hänet.

zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz Herätys!

Sanat ovat kuolleita sanoja! Ojenna kätesi ja tartu! Lähelläsi
elää ihminen! Herätys! Elävä ihminen!

Nämäkin ovat
vain sanoja

Tahdotko rakastaa häntä, vai kadotatko
itsesi sanojen alle, häviät arviointiesi paljouteen?

19

2027

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Rellu

      Ojennan käteni, tartu.

      Valkoinen paperi
      jonka täytin sanoilla merkitsevillä
      sinulle
      juuri sinulle nyt ja tässä.

      Olet runsassanainen
      juuri ja juuri jaksoin loppuun
      mutta kuljetat minua jonnekkin
      jonnekkin avaruuteen.

      Jossa ehkä tapaamme joskus
      kun sormemme löytävät toisensa
      ja koemme jotain.
      Jotain ainutlaatuista
      emmekä tiedä vielä mitä.

      Jos otat kasvoni käsiesi väliin
      niin näkisit
      kuinka kärsin
      etkä osaa lukea mistä.

      Mutta
      sanat rönsyilevät meissä
      lauseet
      jotka hiipivät ihoillamme.

      Savukepaketti tyhjenee
      tumpit lisääntyy
      eikä mieli ole yhtään helpottuneempi.

      Minä en jaksa enää
      tätä tunteiden erämaata
      jossa kukaan ei minua kohtaa.

      Hyvää yötä äitiparta, kiitos.

      • luullotellen

        voi sua, miehenkipeä vanha rouva rellutar
        ei äitiparta sinulle kirjoittanut
        eihän hän edes tiedä kasvoistasi yhtään mitään

        voi plhääh!

        näitä äitipartafaneja jotka täällä kuolaavat :(


      • Rellu
        luullotellen kirjoitti:

        voi sua, miehenkipeä vanha rouva rellutar
        ei äitiparta sinulle kirjoittanut
        eihän hän edes tiedä kasvoistasi yhtään mitään

        voi plhääh!

        näitä äitipartafaneja jotka täällä kuolaavat :(

        ymmärsin kyllä.

        Runoissa vain voi kohdata toisen ihmisen.

        Plääh vaan itsellesi, sinä ikuinen - en sano
        mikä !


      • olet ihastunut
        Rellu kirjoitti:

        ymmärsin kyllä.

        Runoissa vain voi kohdata toisen ihmisen.

        Plääh vaan itsellesi, sinä ikuinen - en sano
        mikä !

        turha kieltää, olet ihan lääpälläsi #lurps


      • ootte mahottomia,
        olet ihastunut kirjoitti:

        turha kieltää, olet ihan lääpälläsi #lurps

        minäkin olen aivan rakastunut äitiparran runoihin, ettäs tiedät.

        terv. tiina-mummo


      • mamabeard
        Rellu kirjoitti:

        ymmärsin kyllä.

        Runoissa vain voi kohdata toisen ihmisen.

        Plääh vaan itsellesi, sinä ikuinen - en sano
        mikä !

        Tervehdys.
        Kovin täällä ollaan herkkiä näkemään kuolaamiseksi runolliset keskustelut, toisiaan hipaisevat sormenpäät, jotka suurelta osin ovat pelkästään virtuaalisia jos ehkä toivottavasti osittain oikeaakin kokemusta, tarkoitan että kivahan se on jos voi ystävällisellä, empaattisella tai muuten toista puhuttelevalla runolla pienesti rohkaista kylmän maailman keskellä. Mutta jotkut täällä heti kokee lähes paritteluksi sellaisen kun kirjoittaja toiselle ystävällistä palautetta antaa.

        Ettei vaan olisi jonkun sukat elämän kinttupoluilla mustaantuneet?
        Kun kaikenlaista perätöntä ja höperöä kuvittelee.

        Sitä paitsi, ajatellaan asiaa nyt vaikka tältäkin kannalta, jos olisi niin että kaksi runoilevaa täällä oikeasti olisi kuolaamassa tai suhdetta kehittämässä, mitä ihmettä kukaan ulkopuolinen sellaisesta vaivaa näkee ja nokkaa koputtaa, luulisi että toivoo kaikkea hyvää.

        Yhdessä ketjussa parisen päivää sitten joku antoi hyvän neuvon tähän tapaan:
        Jos antaa kaikkien negatiivisten viestien provosoida itsensä vastaamaan silloin just antautuu jokaisen koohon narutettavaksi ja kuljetettavaksi.
        Yritetään muistaa. Ja omasta puolestani tahdon yhä edelleenkin ystävällisesti sanoa rohkaisevat tai yhtä ystävällisesti nuhtelevat ja kriittisetkin sanat sen mukaan miltä omassa sisimmässä milloinkin tuntuu että haluan viestittää, niin ettei anneta huutelijoiden tukkia suuta, vais mitä?

        Hyvää yötä runoilevalle Rellulle.
        Rauhaisia unia.
        T: parta

        Toivottavasti vielä opin tiivistämään. Tässäkin piti vaan muutama sana sanoa ja taas venahti melkein kuin kirjeen olisi rustannut.


    • mamabeard

      Kiitos, pelkäsin jo että tulee pyyhkeitä runon pituudesta, mutta kun pituus kuului runon luonteeseen, rohkenin laittaa. Samalla runo tavallaan oli selitystä, mahdollisimman havainnoillistava esimerkki tavastani limittää erilaisia asioita ja ajatustasoja sisäkkäin samassa runossa.

      Ihan tässä olen melkeinpä hämilläni jos jaksoit koko litanian. Ajattelin että tuskin kukaan tai harva jaksaa. Keskittyminen helposti herpaantuu megapitkissä.
      Itse ainakaan en helposti jaksa noin pitkiä lukea mitä kirjoitin.

      Vaikka runossani mainittiin Pariisi omia muistoja kyseisestä kaupungista ei runoon sisältynyt ollenkaan. Runon Pariisi on kuvitteellinen paikka d'Arlandelle, joka asuu kaupungin laidalla ja on kuumailmapallollaan juuri laskeutunut öiseltä matkalta kotiin. Kaupungin nimi on Pariisi siitäkin syystä koska alkuperäinen d'Arlandes suoritti historian ensimmäisen kuumailmapallolennon Pariisissa vuonna 1783. Runon d'Arlandes ei ole sama d'Arlandes vaan nykyaikaan sijoitettu pallolentäjä vaikkakin koko lentomatka on ehkä hänen kuvitteluaan ja luomansa vertauskuva sisimmän tunnoista syksyisenä yönä. Eräältä osaltaan alter egoni mutta ei lainkaan täsmällisesti. Runossa on osia jotka kuvittelin pariisilaisen d'Arlanden kirjoittamiksi.

      Mutta heips, sinun runosi kyllä nosti mieleeni omia muistoja Pariisista. Ei unelmia - kyseinen kaupunki ei ole lempikaupunkejani Ranskassa eikä haaveiden kohde minulle. Enemmän pidän pienistä kaupungeista Ranskan rivieralla ja Provencen seudusta, kaupungista nimeltä Avignon ja jokavuotisista teatterifestivaaleista siellä. Ihan kiva on ollut silti Seinen reunoja kuljeskella yksinään mietteissään joskus kauan sitten nuoruudessa. :-)

      Vaan asiaan ettei mene ihan lepertelyksi.
      Varsinaisesti piti sanoa sinulle, tällainen vakavakin asia.

      En lähde runoasi arvostelemaan enkä edes kommentoimaan runona muuten kuin että totean lyhyesti että ei lainkaan huono. Ilmentää haaveellista kaipausta ja arkielämän kipuilua, kauneutta ja haikeutta. Mielestäni runossa on aistittavissa sekä unelmointia, että rivien välissä kannanottoa: "rakastaa en uskalla täällä". Kannanotto ei ole jyrkkää eikä osoittelevaa ja hyvä niin. Välittää mielestäni ihan kivasti naisellista sielunelämää ja tunnetta.
      Oho. Tulipa kuitenkin kommentoitua.

      Mutta siis, tekstin sisältöä tahtoisin vähän kommentoida arkielämän tasolta:
      > Rakastaisin niin, jos lupa annettaisiin <

      Margitta, aina on lupa rakastaa.

      En opettajamaisesti tässä latele asioita joita jokainen aikuinen ihminen muutenkin pohtii ja ymmärtää mutta samalla itseänikin muistutan ja tahdon sinua ystävällisesti rohkaista rakastamaan.

      Rakkaus ei ole jossakin Pariisin liepeillä tai Seinen reunalla.
      Ei kaipausta menneeseen tai haaveita tulevasta.

      Rakkaus on tässä ja nyt.

      Eihän rakkaus ole haaveilua vaan monta kertaa arkisen kipeää tosielämän realiteettien kohtaamista ja sitoutumista, moraalin miettimistä niin ettei tehdyt ratkaisut perustu tunnelmointiin - ja sitten niissä tunnelmissa vedotaan rakkauteen, vaikka epäitsekkäästä rakkaudesta ja uhrautuvaisuudesta kenties ei tietoakaan?

      Rakkaus ei ole vain kävelyä käsi kädessä, yhteisen tryffelileivoksen puolittamista hempeän haitarinsoittajan vetäessä säveliään, kun laskevan auringon punaama taivas näkyy Eiffel-tornin rakenteiden läpi ja sen kultaisena hohtavien rautajalkojen aukoista siivilöityvä valo läikittää nurmikon, sinun ja hänen suudellessa.

      Rakkaus on anteeksiantamista.
      Rakkaus on ystävällisiä ja hyvää tahtovia ajatuksia niitä kohtaan jotka pilkkaavat ja ovat ilkeitä.
      Rakkaus on halua elää sopuisasti.

      Ja jos vaikka sattuu rakastumaan varattuun ihmiseen niin rakkaus on silloin siinä että sydämessään luovuttaa hänet hänen puolisolleen ja itseään hilliten pitää etäisyyttä ettei vaan itsekkäin ja omistavin käsin rikkoisi mitään.

      Aina on siis lupa rakastaa.
      Rakastavaa sydäntä ei kukaan voi tukkia eikä kieltää rakastamasta, se rakastaa kuitenkin. Rakkaus kuolee vain silloin jos ryhdymme vihaamaan niitä jotka ovat meille ilkeitä. Kas, katkeruudella kun on sellainen taipumus: se ei myrkytä ainoastaan tuota yhtä ihmissuhdetta vaan on kuin myrkky joka alkaa vaikuttaa kaikkiin muihinkin ihmissuhteisiin. Jos antaa itselleen luvan aktiivisesti vihata yhtä ihmistä voi helposti tulla kyyniseksi niitäkin kohtaan joita rakastaa. Salakavalasti sisimmän kovuus hiipii sitten pieninä epäilyinä ja vaatimuksina kaikkiin suhteisiin.
      Mutta jos aina tahtoo antaa vihamiehilleen ja -naisilleen anteeksi uskon että silloin kykenee rakastamaan myös niitä jotka ei ole vihamiehiä ja -naisia, ja rakkaudessa itsessään on voimaa mikä kantaa läpi pettymysten ja väärinymmärretyksi tulemisen kivun.

      Toki. Toki miehen ja naisen väliseen rakkauteen kuuluu ne romanttiset hetket, kynttilänliekit, haitarin soitto ja leivokset. Kuin myös niistä haaveilu. Niiden muistelu ja toivominen.
      Mutta onneksi se ei ole rakkauden koko kuva. :-)
      Saamme rakastaa!

      Hyvää yötä ja täysin siveellisesti vailla mitään kaksimielisyyttä: erittäin ystävällinen ja lämmin HALAUS sinulle. Toivotan sinulle sydämellistä illan jatkoa ja hyviä päiviä eteenkinpäin.

      Lähdin tätä vastausta sulle kirjoittamaan jo ennen 19:00 mutta tuli ystävä välissä kyläilemään. Sillä aikaa on näemmä viestejä tullutkin jo parikymmentä.

      Ja nytpä poistitkin runosi juuri?
      Ehkä kiusanteon ja asiattomuuksien vuoksi.
      Mutta älkäämme lannistuko...

      Hyvää yötä.

      • your lesbous friend

        have a nice night.


      • Margitta

        Uskallan sittenkin rakastaa.
        Hyvää yötä ja kaunis kiitos.


    • mamabeard

      mahdollisten väärinkäsitysten välttämiseksi ettei tämän runon kirjoittamiseen eikä "linnut. hyvää yötä" -runoihini (joiden jatkoa tämä on) millään tavalla vaikuttaneet viime päivinä palstalla olleet kähinät, enkä ole 25.11. - 10.12. palstalle laittanut yhtään aloitusta muilla nimimerkeillä kuin äitiparta, d'Arlanges, d'Arlandes. Paitsi poikkeuksena viikko sitten kirjoitettu Aavikkorotta-juttu. Muilla nimimerkeillä ei runojani ole palstalla ollut ainakaan tällä aikavälillä. Myöskään en muiden aloittamiin keskusteluihin ole osallistunut enkä viestejä kommentoinut muilla nimimerkeillä kuin äitiparta ja mamabeard.

      Tekstiin "voi halavattu" ja ilmeisesti osittain siitä lähteneeseen polemiikkiin tutustuin eilen iltapuolella kun olin runon zzz jo kirjottanut.

      Aattelin vaan mainita, mm. kun yhtä luurankorunoa tekemäkseni arvuuteltiin.

      Voi tietysti tuntua typerältä tällainen selittely... mitä olen kirjoittanut ja mitä en... Mutta kun kyseessä on runooni perustuva ketju ja kaikenlaisia epäilemisiä ja kyräilemisiä näyttää viime päivinä olleen liikkeellä yltä kyllin.

      Vielä kerran sanon tässä myöskin sen että tapani ei ole kirjoittaa tekstejä joissa nimimerkkirivi on osa otsikkoa ja kirjoittaja sillä tavalla jää verhon peittoon. Silloin harvoin kun toisten tekstejä palstalla kommentoin teen sen nikillä äitiparta tai mamabeard ja jos muuta nimimerkkiä käytän ainakin ilmoitan että nimimerkin takana on äitipartana tunnettu, ettei tule huudeltua puskasta.

      Näin. Hyviä öitä.
      zzzzzzzzzzzzzzzzzzzz
      * melkein jo on unessa pitkän päivän päättyessä *

      • ole huoleti,

        kätesi ovat nyt puhtaat, ovat olleetkin. Eihän nyt KUKAAN voisi luulla minun kirjoittamaani törkytekstiä sinun kirjoittamaksesi taiteeksi, eihän?:)

        Tämä varmistaa asian:

        Yhteinen WC
        8.9.2006 klo 14.41

        No, ei se nyt niin vaan oo hyvä!

        Okei. Pannaan se siihen istumaan. Se istuu tukevasti tuolillaan. Ei se oo mikään tukeva, ei se, eikä sen tuoli. Jalat nyt horottaa kuitenki lungisti pöydän alla. Sukat makkaralla. Virttyneet boxerit, jotka sen eksä osti sille synttärilahjaks joskus vuonna x. XXL. Roikkuvat. Rasvanen letti silmille. Ei pannaan siihen, että kalju. Kuhmurainen. Vahattu? Vahanukke? Ei, sen silmät sentään harittaa. Rintakarvat harottaa. Joo, pannaan sille peruukki ja otetaan se pois. Tehdään siitä syöpäsairas. Sairauden perikuva. Rööki roikkumaan huuleen. Kituva. Se ja sätkä. Ryppyset tatskat. Katse liimataan kumminki ruutuun, sormet näppäimille. Ja sitt sitä kus*ttaa...

        Okei. Pannaan se istumaan. Se istuu terävien kannikoittensa varassa, etukenossa. Ei se oo terävä, kynnet ja leuka on. Jalat nyt kuitenki sirosti ristiin pöydän alle. Paljaat. Yläosattomissa. Verhonaan boxerit, jonka sen kykynen nykynen poikakaveri osti sille synttärilahjaks tarkalleen kuusi päivää, kuusi tuntia ja kuusi minuuttia sitten. Kiristävät törkeesti. Kiree ponnari takaraivolle. Ei, pannaan siihenki, että kalju. Sileä ja vahattu. Vahanukke? Ei, sen luomet räpsyy sanojen tahtiin. Kireet rinnat. Joo, pannaan sille kuitenki hiuslisäke vasemman aivolohkon päälle ja otetaan se pois. Tehdään siitä terveyden perikuva. Kolmen desin silikonit ja ranskalainen manikyyri. Katse nyt pannaan kuitenki viistämään ruutua, kynnet näppäimille. Ja sitt sitäki kus*ttaa...

        Okei. Pannaan se kuitenki istumaan. Ei sillä enää niin kiire ole. Se tukeutuu ergonomiseksi suunniteltuun ja ergonomisesti oikein säädettyyn tuoliin. Se odottaa ergonomisesti suunnattuja potkuja, mutt pannaan sille siihen vielä työpöytä. Pannaan sille pöydälle se, mitä se tarvii tehdäkseen sitä, mitä se viimetöikseen tekee. Jalat nyt vielä pöydän alle, vanhasta kokemuksesta vierekkäin jalkatuelle, jonka sen työnantaja sille osti könttäkaupassa muitten ergonomisiksi suunniteltujen jalkatukien kanssa vuonna nolla. Jaloissaan sillä on pistokkaat, päkiät hellinä, korot korkeella. Jotakin hellää siinäki. Hiukset niinku kaikilla muillaki, kuka nyt kaljun palkkais kyseisen tuolin täytteeks? Kireet pinnat. Pinnat kotiin. Vahanukke? Ei, sen silmät tuijottaa rävähtämättä ruudulla juoksevia numeroita. Joo, pannaan sille kuitenki jo tarkoin erotettu vouku otsalle, silmien väliin. Sormet näppäimille. Tehdään siitä palavan kiihkon perikuva. Sitt sitä kus*ttaa...

        Okei. Okei. Otetaan vielä yks stereotypia. Tehdään siitäki tavis. Pannaan seki nyt sitten kuitenki istumaan. Etukenoon. Housut kinttuihin. Käteen valkoinen tärkee paperi. Istuinkin on valkoinen. Jalat koukkuun, hieman haralleen. Se ehti ensin. Tehdään siitä suuren helpotuksen esikuva. Silmät puoliks ummessa, vatsa ei. Joo, pannaan sille kuitenki harras ilme kasvoille. Sitt sitä vielä kus*ttaa...


      • tujaus: ote
        ole huoleti, kirjoitti:

        kätesi ovat nyt puhtaat, ovat olleetkin. Eihän nyt KUKAAN voisi luulla minun kirjoittamaani törkytekstiä sinun kirjoittamaksesi taiteeksi, eihän?:)

        Tämä varmistaa asian:

        Yhteinen WC
        8.9.2006 klo 14.41

        No, ei se nyt niin vaan oo hyvä!

        Okei. Pannaan se siihen istumaan. Se istuu tukevasti tuolillaan. Ei se oo mikään tukeva, ei se, eikä sen tuoli. Jalat nyt horottaa kuitenki lungisti pöydän alla. Sukat makkaralla. Virttyneet boxerit, jotka sen eksä osti sille synttärilahjaks joskus vuonna x. XXL. Roikkuvat. Rasvanen letti silmille. Ei pannaan siihen, että kalju. Kuhmurainen. Vahattu? Vahanukke? Ei, sen silmät sentään harittaa. Rintakarvat harottaa. Joo, pannaan sille peruukki ja otetaan se pois. Tehdään siitä syöpäsairas. Sairauden perikuva. Rööki roikkumaan huuleen. Kituva. Se ja sätkä. Ryppyset tatskat. Katse liimataan kumminki ruutuun, sormet näppäimille. Ja sitt sitä kus*ttaa...

        Okei. Pannaan se istumaan. Se istuu terävien kannikoittensa varassa, etukenossa. Ei se oo terävä, kynnet ja leuka on. Jalat nyt kuitenki sirosti ristiin pöydän alle. Paljaat. Yläosattomissa. Verhonaan boxerit, jonka sen kykynen nykynen poikakaveri osti sille synttärilahjaks tarkalleen kuusi päivää, kuusi tuntia ja kuusi minuuttia sitten. Kiristävät törkeesti. Kiree ponnari takaraivolle. Ei, pannaan siihenki, että kalju. Sileä ja vahattu. Vahanukke? Ei, sen luomet räpsyy sanojen tahtiin. Kireet rinnat. Joo, pannaan sille kuitenki hiuslisäke vasemman aivolohkon päälle ja otetaan se pois. Tehdään siitä terveyden perikuva. Kolmen desin silikonit ja ranskalainen manikyyri. Katse nyt pannaan kuitenki viistämään ruutua, kynnet näppäimille. Ja sitt sitäki kus*ttaa...

        Okei. Pannaan se kuitenki istumaan. Ei sillä enää niin kiire ole. Se tukeutuu ergonomiseksi suunniteltuun ja ergonomisesti oikein säädettyyn tuoliin. Se odottaa ergonomisesti suunnattuja potkuja, mutt pannaan sille siihen vielä työpöytä. Pannaan sille pöydälle se, mitä se tarvii tehdäkseen sitä, mitä se viimetöikseen tekee. Jalat nyt vielä pöydän alle, vanhasta kokemuksesta vierekkäin jalkatuelle, jonka sen työnantaja sille osti könttäkaupassa muitten ergonomisiksi suunniteltujen jalkatukien kanssa vuonna nolla. Jaloissaan sillä on pistokkaat, päkiät hellinä, korot korkeella. Jotakin hellää siinäki. Hiukset niinku kaikilla muillaki, kuka nyt kaljun palkkais kyseisen tuolin täytteeks? Kireet pinnat. Pinnat kotiin. Vahanukke? Ei, sen silmät tuijottaa rävähtämättä ruudulla juoksevia numeroita. Joo, pannaan sille kuitenki jo tarkoin erotettu vouku otsalle, silmien väliin. Sormet näppäimille. Tehdään siitä palavan kiihkon perikuva. Sitt sitä kus*ttaa...

        Okei. Okei. Otetaan vielä yks stereotypia. Tehdään siitäki tavis. Pannaan seki nyt sitten kuitenki istumaan. Etukenoon. Housut kinttuihin. Käteen valkoinen tärkee paperi. Istuinkin on valkoinen. Jalat koukkuun, hieman haralleen. Se ehti ensin. Tehdään siitä suuren helpotuksen esikuva. Silmät puoliks ummessa, vatsa ei. Joo, pannaan sille kuitenki harras ilme kasvoille. Sitt sitä vielä kus*ttaa...

        10.9.2006 klo 06.41

        Kari Hotakainen em. haastattelussaan kertoi yhden syyn sille, miksi haluaa uudistua jokaisessa kirjassaan olevan sen, että hän ymmärtää oman kuolevaisuutensa.

        Niin ikään hän kertoi vuonna 1992 Sex-kirjan ilmestymisen jälkeen kirjoittaneensa luottamuksellisen kirjeen Madonnalle, jossa pyysi häntä lopettamaan ajoissa.

        Hän otti ko. haastattelussaan esille kolme kirjeeseensä sisältynyttä lausetta: "Kuolema tulee vielä sinunkin tupaasi". Ja "Sidot meidän koko sukupolvemme ruumiillisuuden pakkopaitaan. Sinun piti luoda meille uusi tulevaisuus, mutta sinä veitkin meiltä tulevaisuuden."

        Madonna ei vastannut Hotakaiselle. Hotakainen osasi ko. haastattelussaankin sopivasti virnistää: "Mutta minä tein velvollisuuteni. Ainakin yritin. Niin kuin Koijärven liike."

        Omakohtaisesti Hotakaisesta tulee mieleeni syyskuu vuonna 1990 ja yksi oleellinen sana: Flash!;)


      • mamabeard
        ole huoleti, kirjoitti:

        kätesi ovat nyt puhtaat, ovat olleetkin. Eihän nyt KUKAAN voisi luulla minun kirjoittamaani törkytekstiä sinun kirjoittamaksesi taiteeksi, eihän?:)

        Tämä varmistaa asian:

        Yhteinen WC
        8.9.2006 klo 14.41

        No, ei se nyt niin vaan oo hyvä!

        Okei. Pannaan se siihen istumaan. Se istuu tukevasti tuolillaan. Ei se oo mikään tukeva, ei se, eikä sen tuoli. Jalat nyt horottaa kuitenki lungisti pöydän alla. Sukat makkaralla. Virttyneet boxerit, jotka sen eksä osti sille synttärilahjaks joskus vuonna x. XXL. Roikkuvat. Rasvanen letti silmille. Ei pannaan siihen, että kalju. Kuhmurainen. Vahattu? Vahanukke? Ei, sen silmät sentään harittaa. Rintakarvat harottaa. Joo, pannaan sille peruukki ja otetaan se pois. Tehdään siitä syöpäsairas. Sairauden perikuva. Rööki roikkumaan huuleen. Kituva. Se ja sätkä. Ryppyset tatskat. Katse liimataan kumminki ruutuun, sormet näppäimille. Ja sitt sitä kus*ttaa...

        Okei. Pannaan se istumaan. Se istuu terävien kannikoittensa varassa, etukenossa. Ei se oo terävä, kynnet ja leuka on. Jalat nyt kuitenki sirosti ristiin pöydän alle. Paljaat. Yläosattomissa. Verhonaan boxerit, jonka sen kykynen nykynen poikakaveri osti sille synttärilahjaks tarkalleen kuusi päivää, kuusi tuntia ja kuusi minuuttia sitten. Kiristävät törkeesti. Kiree ponnari takaraivolle. Ei, pannaan siihenki, että kalju. Sileä ja vahattu. Vahanukke? Ei, sen luomet räpsyy sanojen tahtiin. Kireet rinnat. Joo, pannaan sille kuitenki hiuslisäke vasemman aivolohkon päälle ja otetaan se pois. Tehdään siitä terveyden perikuva. Kolmen desin silikonit ja ranskalainen manikyyri. Katse nyt pannaan kuitenki viistämään ruutua, kynnet näppäimille. Ja sitt sitäki kus*ttaa...

        Okei. Pannaan se kuitenki istumaan. Ei sillä enää niin kiire ole. Se tukeutuu ergonomiseksi suunniteltuun ja ergonomisesti oikein säädettyyn tuoliin. Se odottaa ergonomisesti suunnattuja potkuja, mutt pannaan sille siihen vielä työpöytä. Pannaan sille pöydälle se, mitä se tarvii tehdäkseen sitä, mitä se viimetöikseen tekee. Jalat nyt vielä pöydän alle, vanhasta kokemuksesta vierekkäin jalkatuelle, jonka sen työnantaja sille osti könttäkaupassa muitten ergonomisiksi suunniteltujen jalkatukien kanssa vuonna nolla. Jaloissaan sillä on pistokkaat, päkiät hellinä, korot korkeella. Jotakin hellää siinäki. Hiukset niinku kaikilla muillaki, kuka nyt kaljun palkkais kyseisen tuolin täytteeks? Kireet pinnat. Pinnat kotiin. Vahanukke? Ei, sen silmät tuijottaa rävähtämättä ruudulla juoksevia numeroita. Joo, pannaan sille kuitenki jo tarkoin erotettu vouku otsalle, silmien väliin. Sormet näppäimille. Tehdään siitä palavan kiihkon perikuva. Sitt sitä kus*ttaa...

        Okei. Okei. Otetaan vielä yks stereotypia. Tehdään siitäki tavis. Pannaan seki nyt sitten kuitenki istumaan. Etukenoon. Housut kinttuihin. Käteen valkoinen tärkee paperi. Istuinkin on valkoinen. Jalat koukkuun, hieman haralleen. Se ehti ensin. Tehdään siitä suuren helpotuksen esikuva. Silmät puoliks ummessa, vatsa ei. Joo, pannaan sille kuitenki harras ilme kasvoille. Sitt sitä vielä kus*ttaa...

        Käsieni puhtaudesta en tiedä niinkään sanoa tai taiteidemme laatueroista ja törkytekstiksi luokiteltavaa olen kirjoittanut silloin tällöin myöskin minä.
        Siitä ei nyt ollut kysymys.

        T: äitiparta.


      • Tämänkin performanssin
        mamabeard kirjoitti:

        Käsieni puhtaudesta en tiedä niinkään sanoa tai taiteidemme laatueroista ja törkytekstiksi luokiteltavaa olen kirjoittanut silloin tällöin myöskin minä.
        Siitä ei nyt ollut kysymys.

        T: äitiparta.

        ylläpidosta?

        ZZZZ...


      • ruusuinen ps. joskus (n)

        liika on liikaa, olette te kaksi liian älykkäitä,
        sitä varten varmaan osaatte omistaa ihtellenne
        kotisivut, joilla voitte muokkailla kilpaa kuuluisia runoilijoita.

        En edes olisi viitsinyt lukea moista rotlaa, enkä
        kommentoi, koska älykkyyteni ei riitä moiseen.

        Sitä vastoin kommentoin siihen, että nimimerkki
        Margitta on kirjoittanut myös nimellä Aimo Roima
        Komiapoika, runoissa on kaikki sallittua, mutta
        jos menöö vittuilun puolelle ottakoon kukin vastuun sanomisistaan.

        Eli margitta on pumpulienkeli tai ironinen persoona joukkio.

        Olet varmaan loistava tekstien käsittelijä, mutta,sanon, minä en tuollaisia virsiä lukisi.

        Hyvää loppuvuotta ja vuotta 2007


      • ja yö yön jälkeen...
        Tämänkin performanssin kirjoitti:

        ylläpidosta?

        ZZZZ...

        Lentävät lauseet,
        ikimuistoiset viisaat ajatelmat,
        vihanilmaukset ja hakaristit -
        rauhanmerkit,
        sydämen ja nuolen kuvat -
        nimettömien, kasvottomien
        seinäkirjoitukset
        yhteisten vessojen seinillä.

        Istumme vuorollamme rinkiin,
        siivooja käynyt illan, yön tunteina
        tai varhain aamulla -
        seinät puhtaat kirjoitella.

        Tabula rasa.
        Tyhjäksi pyyhitty taulu,
        sielu, johon eivät vielä
        ole ehtineet kirjautua
        uusien kokemusten jäljet...

        Tämä harras hetki –
        hetki omaa aikaa ajatella,
        ja kohta jo oven takana
        tarpeineen,
        kärsimätön jono
        odottamassa vuoroaan
        istua rinkiin?

        Vielä yksi punainen minuutti -
        korvan taakse hipaisu magnoliaa,
        leukaan miehekkään partaveden tuoksu
        ja omalle rakkaallemme
        osoitettu väreilevä kirje
        rintaamme vasten painettuna,
        tai käsilaukun tai taskun pohjalla
        asiaaaaankuulumattomilta
        katseilta suojattuna.
        Kohtelias hymy kasvoillamme
        avaamme oven seuraavan tulla –
        kujeilevina, pohlakkaina,
        joskus jopa hämillämme
        taaksemme jättämästämme
        seinäkirjoituksesta –
        ja ominaistuoksustamme?

        Paneudumme
        kukin omaan työhömme,
        palaveeraamme,
        odottelemme puheille pääsyä
        pyhäkön oven takana,
        heitämme kiiltäville käytäville
        sopivat kevennykset.

        Ja kuin salaa, jossakin välissä,
        kesken kiireen,
        soitamme ainakin sen
        yhden puhelun ikävästä,
        vain kuullaksemme rakkaamme äänen -
        ja jo viimeistään lounastunnin aikaan
        seisomme jälleen
        sen yhden lukitun oven takana
        tarpeinemme,
        kärsimättöminä odottamassa
        omaa vuoroamme...

        Tabula rasa?   


      • mamabeard
        ruusuinen ps. joskus (n) kirjoitti:

        liika on liikaa, olette te kaksi liian älykkäitä,
        sitä varten varmaan osaatte omistaa ihtellenne
        kotisivut, joilla voitte muokkailla kilpaa kuuluisia runoilijoita.

        En edes olisi viitsinyt lukea moista rotlaa, enkä
        kommentoi, koska älykkyyteni ei riitä moiseen.

        Sitä vastoin kommentoin siihen, että nimimerkki
        Margitta on kirjoittanut myös nimellä Aimo Roima
        Komiapoika, runoissa on kaikki sallittua, mutta
        jos menöö vittuilun puolelle ottakoon kukin vastuun sanomisistaan.

        Eli margitta on pumpulienkeli tai ironinen persoona joukkio.

        Olet varmaan loistava tekstien käsittelijä, mutta,sanon, minä en tuollaisia virsiä lukisi.

        Hyvää loppuvuotta ja vuotta 2007

        Jaa että. Margitta = Aimo?
        * ihmettelee *
        Epäilen kyllä että ei, tapansa ilmaista on niin kovasti erilainen. Vaan... olisiko näin? Sitten kyllä nimimerkkien takana taitavasti jakaantunut sairastava persoona tai yksinkertaisesti lahjakas eläytyjä joka kykenee luomaan hyvät roolihahmot.

        V*ttuilusta en tiedä. Olen niin vähän lukenut kyseisten henkilöiden tekstejä ja myöskin koska en ole sisällä teidän henkilökohtaisissa ristiriidoissa en välttämättä huomaa sellaista v*ttuilua vaan se menee multa ohi.

        Asia on sitten myöskin näin, että jos tunnet kirjoittajan tai kirjoittajat jollain tapaa ja tunteesi on pinnalla, voit tulkita tekstiä ylireagoiden ja kokea kiusaamisena sellaisenkin mikä ei sitä ole? En ota asiaan kantaa koska en teidän suhteita ja kähinöitä tunne! En ryhdy siihen mitään sanomaan. Myöskään en ota kantaa väitteeseesi että Margitta on Aimo, minulla kyllä on mielikuva että kyseessä on eri ihmiset ja saanen säilyttää mielikuvani, asia ei ole minulle niin tärkeä että ryhtysin sitä tutkimaan ja pohtimaan urakalla.
        Varmaan on vikaa monessakin ihmisessä ja en voi muuta toivoa kuin että itse kukin meistä hiljentyisi kohtaamaan omia virheitä.

        Eikö olekin hienoa, että todellisuudessa asiat joka tapauksessa on niin kuin on ja tosiasiat ei siitä muutu onpa minulla tai sinulla niistä minkälaiset mielikuvat ja käsitykset tahansa joita totuuksina pidämme? Voimme olla oikeassa tai väärässä mutta maailma ei kulje näkemystemme ympärillä niiden ratoja noudattaen. Se on helpottavaa.

        Katkeruus on vaarallinen asia... Kuten eilen kirjoitin.
        Katkeruudella kun on sellainen taipumus: se ei myrkytä ainoastaan tuota yhtä ihmissuhdetta vaan on kuin myrkky joka alkaa vaikuttaa kaikkiin muihinkin ihmissuhteisiin. Jos antaa itselleen luvan aktiivisesti vihata yhtä ihmistä voi helposti tulla kyyniseksi niitäkin kohtaan joita rakastaa. Salakavalasti sisimmän kovuus hiipii sitten pieninä epäilyinä ja vaatimuksina kaikkiin suhteisiin.

        En loukkaannu ettet viitsinyt lukea aloitusrunoani eli "moista rotlaa" kuten sitä kuvaat. Olen kuitenkin eri mieltä että lukemisessa tai luetun kommentoimisessa olisi aina kyse älykkyydestä. Meitä ihmisiä vaan on yksilöinä monenlaisia ja eri ihmistä kiinnostaa erilaiset jutut kuin toista. Ehkä jossain kohtaa on kyse ajattelun harjaantumisesta tai jopa älykkyydestä, mutta sellainen ei ole mikään itseisarvo. Länsimainen yhteiskunta ylikorostaa älyä. Hyvä muistaa, että monet maailman diktaattoreista on olleet erittäinkin älykkäitä ja on tiedemiehiä joilla on briljantti älynlahja mutta ei minkäänlaista ymmärrystä ihmissuhteiden arkipäivästä. Tyrannimainen perheenisä tai miestä murjova pirttihirmu voivat ajattelijoina olla älykkäitä, vaan sydämen kauneus ja sisällinen viisaus - ne ovat aarteita jotka myös älyllisesti heikompitasoinen saa omistaa. Minun arvostustottumuksissa pelkkä älykkyys tai verbaalinen lahjakkuus sinänsä ei ole kovinkaan korkealla asteikolla, ovat varsin katoavaa tulen ruokaa.

        En harrasta runojen lukemista, joten en myöskään muokkaa kuuluisien runoilijoiden tekstejä, enemmän olen lukenut pöytälaatikkorunoilijoiden tuotoksia palstalla kuin maailmankirjallisuuden tunnettuja runoilijoita, ja en täälläkään runoja paljon lueskele mutta muutamia silloin tällöin. Myös olen yrittänyt opetella lukemaan niin etten kovasti kiinnittäisi huomiota vain runon ulkonaiseen tasoon ja muotokieleen vaan voisin heikompitasoisessakin runossa kokea runoon sisältyvää ajatusta ja tunnetta jos sellaista ehkä on ja välittyy. Korkeatasoinen runoilija näet voi maalailla vaikka mitä kauneuden rakennelmia ja vetää hatusta säihkyvät jänikset, mutta olen pikku hiljaa nähnyt vähäpätöisten ja kömpelöidenkin runoltajien teksteissä aivan hengästyttävän satuttavaa kauneutta. En ole niitä runoja useinkaan kommentoinut koska koen kommenttini liian tyhjänpäiväisinä ja puutteellisina sellaisen, arkipäivän hiljaisen ja hapuilevan kauneuden edessä. Niinpä tällainen palsta voi olla oikein hyvä paikka opetella nöyryyttä ja suvaitsevaisuutta moninaisen elämän edessä ja toivon että tilaa edelleenkin ois kaikenlaisille runoilijoille.

        Sorry nyt että tuli taas pitkää tekstiä ja voi olla ettet viitsi lukea. Rönsyileminen on heikkouteni ja tiivistämisen taito ei pahitteeksi, mutta toisaalta tämä on minulle luontainen tyyli kirjoittaa, tällainen.

        Taviksiahan me kaikki ollaan. Määritelmistä riippuen. Sinäkin ainutlaatuinen persoona jollaista ei ole toista maan päällä, olet just se yksilö joka olet. Siinäpä, että jokainen on ainutlaatuinen. Vaikka jonkun mielestä olisikin "vain" tavis.

        Kiitos sinulle toivotuksestasi.

        Myöskin toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnellisuutta elämään, olet sen arvoinen koska olet ainutlaatuinen ja tärkeä ihminen.

        Hyvää loppuvuotta ja 2007.

        Muutamia päiviä sitten löysin vanhan mainoslehtisen ajalta jolloin pidin kirja-antikvariaattia (nimeltä Kultaomena). Kopioin vielä lopuksi lehtisestä pienen katkelman. Minkä olen kirjoittanut kirjoista voitaisiin yhtä hyvin sanoa runoista...

        Jaa, mutta kello on sen verta että lopetan koska kohta muita menoja. Ehkä palaan illalla laittamaan sen katkelman.

        Jokaisen meidän kohdalla on ihmisiä jotka tuntuu miellyttävämmiltä kuin toiset, mutta muistetaan että jokaisella ihmisellä myös on arvo on hän minun tai sinun mielestä miellyttävä tai epämiellyttävä. Sinua en tunne eikä minulla ole sinua kohtaan henkilökohtaisia tuntemuksia mutta vilpittömästi uskon ja ymmärrän että olet tärkeä ihminen ja toivotan kaikkea hyvää!


      • Ceffi
        mamabeard kirjoitti:

        Jaa että. Margitta = Aimo?
        * ihmettelee *
        Epäilen kyllä että ei, tapansa ilmaista on niin kovasti erilainen. Vaan... olisiko näin? Sitten kyllä nimimerkkien takana taitavasti jakaantunut sairastava persoona tai yksinkertaisesti lahjakas eläytyjä joka kykenee luomaan hyvät roolihahmot.

        V*ttuilusta en tiedä. Olen niin vähän lukenut kyseisten henkilöiden tekstejä ja myöskin koska en ole sisällä teidän henkilökohtaisissa ristiriidoissa en välttämättä huomaa sellaista v*ttuilua vaan se menee multa ohi.

        Asia on sitten myöskin näin, että jos tunnet kirjoittajan tai kirjoittajat jollain tapaa ja tunteesi on pinnalla, voit tulkita tekstiä ylireagoiden ja kokea kiusaamisena sellaisenkin mikä ei sitä ole? En ota asiaan kantaa koska en teidän suhteita ja kähinöitä tunne! En ryhdy siihen mitään sanomaan. Myöskään en ota kantaa väitteeseesi että Margitta on Aimo, minulla kyllä on mielikuva että kyseessä on eri ihmiset ja saanen säilyttää mielikuvani, asia ei ole minulle niin tärkeä että ryhtysin sitä tutkimaan ja pohtimaan urakalla.
        Varmaan on vikaa monessakin ihmisessä ja en voi muuta toivoa kuin että itse kukin meistä hiljentyisi kohtaamaan omia virheitä.

        Eikö olekin hienoa, että todellisuudessa asiat joka tapauksessa on niin kuin on ja tosiasiat ei siitä muutu onpa minulla tai sinulla niistä minkälaiset mielikuvat ja käsitykset tahansa joita totuuksina pidämme? Voimme olla oikeassa tai väärässä mutta maailma ei kulje näkemystemme ympärillä niiden ratoja noudattaen. Se on helpottavaa.

        Katkeruus on vaarallinen asia... Kuten eilen kirjoitin.
        Katkeruudella kun on sellainen taipumus: se ei myrkytä ainoastaan tuota yhtä ihmissuhdetta vaan on kuin myrkky joka alkaa vaikuttaa kaikkiin muihinkin ihmissuhteisiin. Jos antaa itselleen luvan aktiivisesti vihata yhtä ihmistä voi helposti tulla kyyniseksi niitäkin kohtaan joita rakastaa. Salakavalasti sisimmän kovuus hiipii sitten pieninä epäilyinä ja vaatimuksina kaikkiin suhteisiin.

        En loukkaannu ettet viitsinyt lukea aloitusrunoani eli "moista rotlaa" kuten sitä kuvaat. Olen kuitenkin eri mieltä että lukemisessa tai luetun kommentoimisessa olisi aina kyse älykkyydestä. Meitä ihmisiä vaan on yksilöinä monenlaisia ja eri ihmistä kiinnostaa erilaiset jutut kuin toista. Ehkä jossain kohtaa on kyse ajattelun harjaantumisesta tai jopa älykkyydestä, mutta sellainen ei ole mikään itseisarvo. Länsimainen yhteiskunta ylikorostaa älyä. Hyvä muistaa, että monet maailman diktaattoreista on olleet erittäinkin älykkäitä ja on tiedemiehiä joilla on briljantti älynlahja mutta ei minkäänlaista ymmärrystä ihmissuhteiden arkipäivästä. Tyrannimainen perheenisä tai miestä murjova pirttihirmu voivat ajattelijoina olla älykkäitä, vaan sydämen kauneus ja sisällinen viisaus - ne ovat aarteita jotka myös älyllisesti heikompitasoinen saa omistaa. Minun arvostustottumuksissa pelkkä älykkyys tai verbaalinen lahjakkuus sinänsä ei ole kovinkaan korkealla asteikolla, ovat varsin katoavaa tulen ruokaa.

        En harrasta runojen lukemista, joten en myöskään muokkaa kuuluisien runoilijoiden tekstejä, enemmän olen lukenut pöytälaatikkorunoilijoiden tuotoksia palstalla kuin maailmankirjallisuuden tunnettuja runoilijoita, ja en täälläkään runoja paljon lueskele mutta muutamia silloin tällöin. Myös olen yrittänyt opetella lukemaan niin etten kovasti kiinnittäisi huomiota vain runon ulkonaiseen tasoon ja muotokieleen vaan voisin heikompitasoisessakin runossa kokea runoon sisältyvää ajatusta ja tunnetta jos sellaista ehkä on ja välittyy. Korkeatasoinen runoilija näet voi maalailla vaikka mitä kauneuden rakennelmia ja vetää hatusta säihkyvät jänikset, mutta olen pikku hiljaa nähnyt vähäpätöisten ja kömpelöidenkin runoltajien teksteissä aivan hengästyttävän satuttavaa kauneutta. En ole niitä runoja useinkaan kommentoinut koska koen kommenttini liian tyhjänpäiväisinä ja puutteellisina sellaisen, arkipäivän hiljaisen ja hapuilevan kauneuden edessä. Niinpä tällainen palsta voi olla oikein hyvä paikka opetella nöyryyttä ja suvaitsevaisuutta moninaisen elämän edessä ja toivon että tilaa edelleenkin ois kaikenlaisille runoilijoille.

        Sorry nyt että tuli taas pitkää tekstiä ja voi olla ettet viitsi lukea. Rönsyileminen on heikkouteni ja tiivistämisen taito ei pahitteeksi, mutta toisaalta tämä on minulle luontainen tyyli kirjoittaa, tällainen.

        Taviksiahan me kaikki ollaan. Määritelmistä riippuen. Sinäkin ainutlaatuinen persoona jollaista ei ole toista maan päällä, olet just se yksilö joka olet. Siinäpä, että jokainen on ainutlaatuinen. Vaikka jonkun mielestä olisikin "vain" tavis.

        Kiitos sinulle toivotuksestasi.

        Myöskin toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnellisuutta elämään, olet sen arvoinen koska olet ainutlaatuinen ja tärkeä ihminen.

        Hyvää loppuvuotta ja 2007.

        Muutamia päiviä sitten löysin vanhan mainoslehtisen ajalta jolloin pidin kirja-antikvariaattia (nimeltä Kultaomena). Kopioin vielä lopuksi lehtisestä pienen katkelman. Minkä olen kirjoittanut kirjoista voitaisiin yhtä hyvin sanoa runoista...

        Jaa, mutta kello on sen verta että lopetan koska kohta muita menoja. Ehkä palaan illalla laittamaan sen katkelman.

        Jokaisen meidän kohdalla on ihmisiä jotka tuntuu miellyttävämmiltä kuin toiset, mutta muistetaan että jokaisella ihmisellä myös on arvo on hän minun tai sinun mielestä miellyttävä tai epämiellyttävä. Sinua en tunne eikä minulla ole sinua kohtaan henkilökohtaisia tuntemuksia mutta vilpittömästi uskon ja ymmärrän että olet tärkeä ihminen ja toivotan kaikkea hyvää!

        olet oikein innostunut tähän
        - rakkausrunopalstaan
        ( huomaan )

        mutta hienoa että viihdyt =)


      • Cef
        mamabeard kirjoitti:

        Jaa että. Margitta = Aimo?
        * ihmettelee *
        Epäilen kyllä että ei, tapansa ilmaista on niin kovasti erilainen. Vaan... olisiko näin? Sitten kyllä nimimerkkien takana taitavasti jakaantunut sairastava persoona tai yksinkertaisesti lahjakas eläytyjä joka kykenee luomaan hyvät roolihahmot.

        V*ttuilusta en tiedä. Olen niin vähän lukenut kyseisten henkilöiden tekstejä ja myöskin koska en ole sisällä teidän henkilökohtaisissa ristiriidoissa en välttämättä huomaa sellaista v*ttuilua vaan se menee multa ohi.

        Asia on sitten myöskin näin, että jos tunnet kirjoittajan tai kirjoittajat jollain tapaa ja tunteesi on pinnalla, voit tulkita tekstiä ylireagoiden ja kokea kiusaamisena sellaisenkin mikä ei sitä ole? En ota asiaan kantaa koska en teidän suhteita ja kähinöitä tunne! En ryhdy siihen mitään sanomaan. Myöskään en ota kantaa väitteeseesi että Margitta on Aimo, minulla kyllä on mielikuva että kyseessä on eri ihmiset ja saanen säilyttää mielikuvani, asia ei ole minulle niin tärkeä että ryhtysin sitä tutkimaan ja pohtimaan urakalla.
        Varmaan on vikaa monessakin ihmisessä ja en voi muuta toivoa kuin että itse kukin meistä hiljentyisi kohtaamaan omia virheitä.

        Eikö olekin hienoa, että todellisuudessa asiat joka tapauksessa on niin kuin on ja tosiasiat ei siitä muutu onpa minulla tai sinulla niistä minkälaiset mielikuvat ja käsitykset tahansa joita totuuksina pidämme? Voimme olla oikeassa tai väärässä mutta maailma ei kulje näkemystemme ympärillä niiden ratoja noudattaen. Se on helpottavaa.

        Katkeruus on vaarallinen asia... Kuten eilen kirjoitin.
        Katkeruudella kun on sellainen taipumus: se ei myrkytä ainoastaan tuota yhtä ihmissuhdetta vaan on kuin myrkky joka alkaa vaikuttaa kaikkiin muihinkin ihmissuhteisiin. Jos antaa itselleen luvan aktiivisesti vihata yhtä ihmistä voi helposti tulla kyyniseksi niitäkin kohtaan joita rakastaa. Salakavalasti sisimmän kovuus hiipii sitten pieninä epäilyinä ja vaatimuksina kaikkiin suhteisiin.

        En loukkaannu ettet viitsinyt lukea aloitusrunoani eli "moista rotlaa" kuten sitä kuvaat. Olen kuitenkin eri mieltä että lukemisessa tai luetun kommentoimisessa olisi aina kyse älykkyydestä. Meitä ihmisiä vaan on yksilöinä monenlaisia ja eri ihmistä kiinnostaa erilaiset jutut kuin toista. Ehkä jossain kohtaa on kyse ajattelun harjaantumisesta tai jopa älykkyydestä, mutta sellainen ei ole mikään itseisarvo. Länsimainen yhteiskunta ylikorostaa älyä. Hyvä muistaa, että monet maailman diktaattoreista on olleet erittäinkin älykkäitä ja on tiedemiehiä joilla on briljantti älynlahja mutta ei minkäänlaista ymmärrystä ihmissuhteiden arkipäivästä. Tyrannimainen perheenisä tai miestä murjova pirttihirmu voivat ajattelijoina olla älykkäitä, vaan sydämen kauneus ja sisällinen viisaus - ne ovat aarteita jotka myös älyllisesti heikompitasoinen saa omistaa. Minun arvostustottumuksissa pelkkä älykkyys tai verbaalinen lahjakkuus sinänsä ei ole kovinkaan korkealla asteikolla, ovat varsin katoavaa tulen ruokaa.

        En harrasta runojen lukemista, joten en myöskään muokkaa kuuluisien runoilijoiden tekstejä, enemmän olen lukenut pöytälaatikkorunoilijoiden tuotoksia palstalla kuin maailmankirjallisuuden tunnettuja runoilijoita, ja en täälläkään runoja paljon lueskele mutta muutamia silloin tällöin. Myös olen yrittänyt opetella lukemaan niin etten kovasti kiinnittäisi huomiota vain runon ulkonaiseen tasoon ja muotokieleen vaan voisin heikompitasoisessakin runossa kokea runoon sisältyvää ajatusta ja tunnetta jos sellaista ehkä on ja välittyy. Korkeatasoinen runoilija näet voi maalailla vaikka mitä kauneuden rakennelmia ja vetää hatusta säihkyvät jänikset, mutta olen pikku hiljaa nähnyt vähäpätöisten ja kömpelöidenkin runoltajien teksteissä aivan hengästyttävän satuttavaa kauneutta. En ole niitä runoja useinkaan kommentoinut koska koen kommenttini liian tyhjänpäiväisinä ja puutteellisina sellaisen, arkipäivän hiljaisen ja hapuilevan kauneuden edessä. Niinpä tällainen palsta voi olla oikein hyvä paikka opetella nöyryyttä ja suvaitsevaisuutta moninaisen elämän edessä ja toivon että tilaa edelleenkin ois kaikenlaisille runoilijoille.

        Sorry nyt että tuli taas pitkää tekstiä ja voi olla ettet viitsi lukea. Rönsyileminen on heikkouteni ja tiivistämisen taito ei pahitteeksi, mutta toisaalta tämä on minulle luontainen tyyli kirjoittaa, tällainen.

        Taviksiahan me kaikki ollaan. Määritelmistä riippuen. Sinäkin ainutlaatuinen persoona jollaista ei ole toista maan päällä, olet just se yksilö joka olet. Siinäpä, että jokainen on ainutlaatuinen. Vaikka jonkun mielestä olisikin "vain" tavis.

        Kiitos sinulle toivotuksestasi.

        Myöskin toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnellisuutta elämään, olet sen arvoinen koska olet ainutlaatuinen ja tärkeä ihminen.

        Hyvää loppuvuotta ja 2007.

        Muutamia päiviä sitten löysin vanhan mainoslehtisen ajalta jolloin pidin kirja-antikvariaattia (nimeltä Kultaomena). Kopioin vielä lopuksi lehtisestä pienen katkelman. Minkä olen kirjoittanut kirjoista voitaisiin yhtä hyvin sanoa runoista...

        Jaa, mutta kello on sen verta että lopetan koska kohta muita menoja. Ehkä palaan illalla laittamaan sen katkelman.

        Jokaisen meidän kohdalla on ihmisiä jotka tuntuu miellyttävämmiltä kuin toiset, mutta muistetaan että jokaisella ihmisellä myös on arvo on hän minun tai sinun mielestä miellyttävä tai epämiellyttävä. Sinua en tunne eikä minulla ole sinua kohtaan henkilökohtaisia tuntemuksia mutta vilpittömästi uskon ja ymmärrän että olet tärkeä ihminen ja toivotan kaikkea hyvää!

        Palaillaan! - huutelee iloinen kirjakauppias
        kun muistaa ruusupensaiden piikit
        muistaa mukamas tyhjän kosketuksen täyteyden
        käsiensä alla kuitenkin oli aito ihminen
        Palaillaan! ja---------unohdetaan.


    Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9076
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      7756
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      156
      5366
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2285
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2060
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      81
      1687
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      19
      1635
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1366
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      432
      1304
    10. Stefusika räkättää

      kun on viikon ollut kuivilla ja poliisi puhalluttaa just silloin. Muutoin olis jääny kiinni. Ja sekös sikamiestä hirnuttaa. Ällö ukko ja vielä ällömmä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      80
      1182
    Aihe