miehet synnytyssalissa?

järjissäni.

Oli käsi, jota sain puristaa niin lujaa kuin halusin ja upottaa kynteni siihen.

miettinyt..Tosin mieheni ilmoitti jo aikoja sitten että kun lapsia hankitaan hän jää pois synnytyksestä. Ei kestä nähdä verta yms ällötyksiä. Tahtoo nähdä minut sekä lapsen vain ja ainoastaan puhtaina. Siinäpä vasta ihana mies =/ Eiks oo miehillä helppoa, pääsevät tekeemän lasta mutta naisen on se tehtävä kaikki muu =(

Mulla ei vielä ole lapsia, mutta olen ajatellut, että jos/kun niitä joskus tulee, haluaisin synnyttää ilman miestä. Jotkut pitää mua kyllä varmaan outona. Jotenkin mä en vaan haluaisi, että mies näkisi mun paikkoja silloin tai sitä miten kipeetä se ehkä tekis.

Mun miehellä on jo yksi lapsi ja hän on silloin ollut synnytyksessä mukana. Mies on minulle kertonut, miten nainen repi häneltä melkein silmät päästä ym. ja miten kauheaa siellä oli. Ymmärsin, ettei hän välittäisi kokea sellaista uudelleen. Silti hän on joskus sanonut, että tottakai tulisi mukaan, jos synnyttäisin.

Joten onko julmaa kieltää mieheltä synnytykseen mukaan tuleminen, jos hän sitä itse haluaa? Mä kuitenkin haluaisin mennä sinne yksin, ja mua ehkä lähinnä häiritsis ja vaivais jos hän olis paikalla.

En halua, että kellään koskaan olis mahdollisuutta puhua mun synnytyksestä muille mitään yksityiskohtia. Ei mun miehenkään tartte sitä tietää, huudanko mä vai en. Saati sitten kenenkään muun. Ja muutenkin. Mä en varmaan pystyisi siinä tilanteessa huomioimaan miestäni enkä myöskään ottamaan mitään tukea hänestä.

Mieheni oli mukana synnytyksessä ja vaikka kokemus olikin karu (mutta samalla kaunis) molemmille, on se mielestämme yksi elämää suurempia asioita jonka saimme yhdessä kokea.

Mieheni arveli ennen synnytystä, että häneltä lähtee taju jos näkee/katsoo kun vauva tulee maailmaan (onhan se veristä touhua) mutta jälkikäteen totesi, että kyllä pahinta oli katsoa vierestä rakkaansa kärsimyksiä kun ei itse voinut tehdä oikein muuta kuin olla valmiina tarjoamassa henkistä tukea, juotavaa, hierontaa, silitystä ja kättä jota rutistaa.

Kukin tavallaan, mutta me koettiin kyseinen keikka maailman maagisimpana juttuna mikä lähensi meitä entisestään (ollaan oltu yhdessä pian 13 vuotta). Lisäksi meillä oli perhehuone joten lapsen isukki oli alusta asti hyvin tiiviisti messissä vauvatouhuissa :)

Selviäähän siitä varmaan ilman miestäkin mutta itselleni puolison läsnäolo synnytyksessä toi tietyllä tavalla turvallisuuden tunnetta, mikä oli varsin tervetullutta kun tuumin niiden tuskien keskellä, että kohta se henki varmaan lähtee.

Ei se synnytys ihan sellasta ole niinku elokuvissa, en mä ainakaan huutanu eikä veri roiskunu, mies siinä vaan silitteli päätä ja kannusti kun ponnistin ja vauva liukui nätisti ulos, ei mitään draamaa.
Tosin mies vahingossa näki välilihan leikkaamisen ja siitä jäi inhottava kuva mieleen mutta muuten mieskin muistelee lämmöllä oman lapsensa syntymää.
En kyllä ois voinu kuvitellakkaa että mies siellä pyörtyilisi tms.

Jos äiti ja isä haluaa, voi isä tulla mukaan synnytykseen, mikään pakko se ei ole. Jos kummasta tahansa tuntuu ajatus vieraalta, ei isän ole pakko tulla mukaan. Tukihenkilöksi voi valita jonkun muun innokkaan tai mennä yksin. Tärkeintä on äidin ja vauvan hyvinvointi, ei "synnytyskokemus" isälle tai parisuhteelle. Jotkut kokee synnytyksen lähentävän puolisoita, hienoa, upeaa! Nykyisin tuntuu kuitenkin olevan vallalla käsitys, että isän kuuluu tulla synnytykseen; valittipa joku isä oikeuksiaan isänä loukatun, kun äiti halusi synnyttää yksin. Mettään mennään ja lujaa! En mitenkään väheksy isän osuutta lapsen elämässä, mutta ne pari ekaa tuntia voi odottaa, vauva on pieni ja "tuore" vielä pitkään syntymänsä jälkeenkin.

selvinpäin... niin on apua kovastikin. Jaettu kipuhan ei ole niin paha ja muutenkin siinä ollaan ihan yksin, jos ei isä ole mukana. Ei kätilö jouda olemaan läsnä kokoaikaa. Sillä saattaa olla kolmekin salia yhtäaikaa hoidettavanaan.

Olen ainakin ihan onnellinen, että miehekkeeni tuli mukaan synnytykseen. Kun olimme käyrillä odottelemassa, että tutkimushuone vapautuisi, oli ihanaa, että mies oli tukemassa kovien supistusten aikana. Hän haki hoitajaa paikalle, kun kivut olivat todella kovat. Ponnistusvaihe kesti hieman yli tunnin ja kätilö joutui antamaan supistusten tehoa lisäävää lääkettäkin maksimimäärän, kun supistukset harvenivat loppuvaiheessa. Hän pyyhki otsaani kylmällä pyyhkeellä ja antoi mehua. Synnytys oli suht helppo, vaikka sain vain kohdunkaulan puudutuksen, mutta mitä jos olisin ollut yksin ja jokin olisikin mennyt vikaan? Olisin varmasti ollut aivan hysteerinen! Onneksi kultani oli innokas tulemaan mukaan.

eihän siellä miehellä hirveästi tekemistä ole, mutta kyllä minulle ainakin oli todella tärkeä että isä oli mukana. Meillä oli jakkara synnytys ja isä tuki selästä koko ponnistusvaiheen ajan. aivan mahtavaa että oli käsi josta puristaa ja se helpotti kun toinen tsemppasi!

minä ainakin haluan että mieheni tulee mukaan synnytykseen tueksi ja turvaksi.tottakai jos liian kauheelta tuntuu voi mies lähtee salista pois mutta on se varmaan ainut tuki mitä mä haluan ja toivon saavani.en ole vielä raskaana mutta kovasti yritetään.