kalastoni

Katotaas miten tää homma etenee jos käytän vaikka noita haku koneita ja selvitän asiat sitä kautta... ei sillä, ihan kivahan täälläkin on rupatella mutta moni asia selviää aikas pienellä vaivalla jos itekkin viitti hieman vaivautua.

Kello on nyt 20:09

Ensiks meen faunattaren, rääkyn ja sarakonnun kalalinkki osastoilta hakemaan noille kaloilles vaatimukset, kopsaan tänne ja teen rikoksen käyttämällä niitä tietoja hyhväkseni ja julkaisemalla niitä täällä omissa nimissäni mutta toivotaan että asian omaiset ymmärtävät tilanteen ja eivät nosta syytettä minua kohtaan...

2 lehtikalaa;
Lehtikala on suureksi, tai paremminkin korkeaksi kasvava kala, joka vaatii ison ja korkean akvaarion. Kaupassa monesti vielä kolikon kokoiset, mutta kotona 15cm korkeaksi venähtävät, lehtikalat eivät juuri liiku leveyssuunnassa, vaan korkeussuunnassa.

Lehtikalan altaassa tärkeintä onkin juuri se korkeus: lehtikalan altaassa täytyy olla vähintään puolisen metriä korkeutta jolloin kasvavan lehtikalan evät pääsisivät venymään täyteen mittaansa. Silloin tällöin tapaa näitä reppanoita kaloja jotka ovat kasvaneet liian matalassa altaassa ja saaneet siitä sanktioksi surkastuneet, ryppyiset evät. On täydellisen väärä ja julma ajattelutapa että lehtikalaa – tai muutakaan kalaa voisi pitää pienemmässä altaassa vaan koska se jää pienemmäksi silloin. Liian pienessä altaassa kasvaminen aiheuttaa kehityshäiriöitä kuten evien rypistymistä ja vääntymistä sekä elin-iän lyhenemistä. Kalan pienemmäksi ”jalostaminen” liian pienessä altaassa on kaikkea muuta kuin eettistä kalanomistajan toimintaa.

Kaksisataa litraa on lehtikalan altaalle hyvä minimi, sillä harvemmin näkee pienempiä altaita joissa on tämä korkeus. On syytä myös allasta valikoidessa ottaa myös se huomioon että lehtikala on pahimmillaan hyvin äkäinen. Tilaa saisi olla todella paljon minimiä enemmänkin jos vahinkomahdollisuus halutaan tehdä olemattomaksi.


2 paratiisikalaa;
Luonnetta paratiisikalalta löytyy, muttei lainkaan liikaa sen jälkeen kun sopivat kalakaverit ovat löytyneet. Äkäisyyskohtausten estämiseksi pintakasvillisuutta on syytä olla paljon jotta paratiisi voi häärätä omissa oloissaan: esim. jättiläisvallisnerian pitkät lehdet ovat ihanteellisia. Paratiisikala voi syödä kasveja mikäli keksii tämän tavan.

Mikäli sopivat kaverit tai täysi kaverittomuus on järjestetty oikein niin paratiisikala sopii erinomaisesti aloittelijalle sillä se ei pahemmasta hätkähdä. Kala kestää lämmittämättömässäkin altaassa, mutta myös korkeita lämpötiloja eli säädöt pielessä oleva lämmitin tai olematon lämmitin ei sitä helpolla tapa - jos joku tappaa niin todennäköisesti se on toinen paratiisiyksilö. Paratiisikalan lämpötilahaitari on 16-26 astetta eli lämmitintä se ei tarvitse mutta pärjää trooppisten kalojen kanssa siinä suhteessa. Vesiarvoilla ei ole sen kummemin väliä.

Huvittavan akkamaisen luonteensa takia on kuitenkin syytä olla yksinäiselle paratiisille sellaiset 80-litraa, mutta tällöin altaassa ei saa olla levänsyöjää kummempaa, tämä on hyvä varokeino. Pariskuntaa kannattaa testata vasta puolityhjässä kaksisataalitraisessa. Paratiisikala kasvaa kymmenensenttiseksi ja se liikkuu varsin suurella säteellä joten suurempi tila ei suinkaan ole pahitteeksi.

Altaassa on syytä olla kansilasit sillä paratiisikala hyppii.

Paratiisikalan seura on valittava hyvin. Sen seuraan sopii toiset röyhkeät lajit jotka käyttäytyvät kuten se, hyvänä esimerkkinä eviä nyppimättömät barbit ja kirjoahvenet, joiden joukosta majesteettinen paratiisikala kyllä ruokansa saa tuppaamalla suoraan väliin tapahtumien keskipisteeseen. Paratiisikalan äksyys näkyy siinä, että sen seuraan on laitettava kaloja jotka eivät sen erakko-kohtauksista välitä mikä tarkoittaa poikkeuksetta sen omankokoisia kaloja.

Paratiisikalalla on omituinen piirre- sen seuraan eivät pienet kalat sovi, sillä jostain syystä näillä kauniilla ja kestävillä kaloilla on agressioita pikkukaloja kohtaan, se jahtaa niitä uteliaan kiinnostuneina ja liian pitkään. Omat kokeiluni rajoittuivat pariinkymmeneen minuuttiin jolloin siirsin hätää kärsivät intiaaninsulat pois paratiisikalan loppumattoman kiinnostuksen alaisuudesta.

Paratiisikalalla on raportoitu myös taipumusta syödä pieniä kaloja joten senkin vuoksi on parasta jättää pienet kalat pois sopasta.

Paratiisikalalla on pelottava tapa olla äärimmäisen kiinnostunut jokaisesta kalasta joka altaaseen tuodaan, mutta onneksi kiinnostus lopahtaa pian ja kädessä olevan haavin puristamisen voi lopettaa. Taistelukalamainen uteliaisuus on yksi viehättävimpiä puolia tässä kalassa- se ei ole niin raivostuttava kuitenkaan että uisi suoraan haaviin haavin laskeutuessa veteen.

Paratiisikalaa on parasta pitää yksinään. Kahta koirasta ei missään tapauksessa saa yhdistää. Koiraat ja naaraatkin tappelevat helposti ja ruumiita seuraa varsin helposti.


3 mustamollia;
pH 7,0–8,5, lämpötila 25–28 °C. Villi muoto kestää selvästi viileämpääkin vettä, jopa 18 °C. Vesi keskikovaa tai kovaa, dH 10–30. Pehmeässä vedessä kalat sairastuvat herkästi ja jäävät hyvin lyhytikäisiksi. Etenkin Kauko-Idässä viljellyt risteymät saattavat vaatia erittäin kovaa ja emäksistä vettä ja suolanlisäystä. Viihtyy hyvin murtovedessä ja osa mollikannoista sopeutuu jopa täyteen meriveteen. Pienelle ryhmälle akvaarion minimikoko on 70 L, risteymät vaativat enemmän tilaa. Viihtyy parhaiten kun yhtä koirasta kohti on 2–3 naarasta.

Vain niiden kalojen kanssa, jotka sietävät samanlaista kovaa, emäksistä ja melko lämmintä vettä. Koiraat nahistelevat keskenään ja ajavat jatkuvasti takaa naaraita, joten akvaariossa on syytä tarjota tarpeeksi kasveja piilopaikoiksi.


3 partamonnia;
Maatiaispartamonnin imusuu uhkaa kyllä kultakaloja: se voi löytää kultakalojen mehukkaat limakyljet ja mussuttaa niitä pahemman kerran. Kerran mussuttamisen makuun päässyt partamonni ei unohda herkkupöytää enää vaan se on parasta vaihtaa uuteen yksilöön jos levänsyöjä on pakollinen.
Maatiaispartamonnit ovat yleisesti ottaen rauhallisia. Naaraat voivat kyllä vanhemmiten heittäytyä erityisen kärttyisiksi tapauksiksi. Koiraat voivat kyllä keskenään kähistä. Eräs naaraspartamonni veti kuonoon harmaanuoliaiselle jota minä kutsuisin jo varsinaiseksi saavutukseksi. Jostain syystä myös isojen plekojen kanssa saattaa ilmetä kähinöintiä. Oma pienin partikseni oli niin äkäinen että se piti siirtää suurempaan altaaseen- kiusasi monnisia ja jopa rihmakaloja uimalla raivona päin.
Yksi partis pystyy kyllä huolehtimaan hieman suuremmankin akvaarion levätilanteesta yksin- jos kuitenkin toinen hankitaan on parempi hankkia kaksi naarasta. Koirailla on tapana kähinöidä. Naaras ja koiras taas on erittäin huono vaihtoehto siksi että maatiaispartis on äärimmäisen hedelmällinen kala- poikasten tuloa on vaikea estää. Koirasta ja naarasta ei kannata pitää samassa altaassa, kuin silloin kun todella halutaan poikasia ja niille löytyy sijoituspaikka sekä tilaa. Aivan helppoa ei partiksen poikasia ole saada kaupaksi sillä monet muutkin ovat erehtyneet niitä kudettamaan.

Välillä tuntuu olevan buumi myydä aivan liian pikkuisia partiksia jotka eivät kestä vielä muuttamista uuteen kotiin: aivan pikkuruisia partamonneja on siis syytä välttää ostamasta.
Maatiaispartamonneilla on joskus pelottava tapa, nimittäin nukkuessaan niiden ote juurakosta on irronnut ja ne makaavat juurakon alla selällään. Ensimmäisellä kerralla surin jo partamonnini poismenoa ja yritin nostaa sen ylös sieltä, mutta vähän ennen kuin siihen asti pääsin niin se jo heräsi ja ui kiinni juurakkoon takaisin.


2 albiinomonnia (oisko kuitenkin monninen);
Akvaarion minimikoko pienelle parvelle on 60 litraa. Parvikala, parven vähimmäiskoko 5 yksilöä. Paras pohjamateriaali on hiekka, sillä monniset tykkäävät kaivella kuonollaan. Huono vesi, likainen pohja tai vääränlainen pohjamateriaali voivat syövyttää monnisten viikset pois. Monniset syöksyvät usein haukkaamaan ilmaa pinnalta, joten veden pinta ei saa olla kokonaan kasvien peitossa ja akvaarion kannen on oltava tiivis, että kalat eivät joutuisi lattialle.

Kiltti ja rauhallinen, ei koskaan kiusaa muunlajisia kaloja. Ei oikein pysty pitämään puoliaan näykkiviä kaloja kuten tiikeribarbeja vastaan, eikä pienessä akvaariossa löydä tilaa jos joutuu jakamaan pohjan pesäänsä vartioivien kalojen kuten monien pienten kirjoahventen kanssa.


6 kardinaalitetraa;
pH 5,0–6,5. Lämpötila 24–28 °C, hyvin pehmeä vesi. Akvaarion minimikoko pienelle parvelle 50 L. Viihtyy vain parvessa, ja parven minimikoko 6 kalaa. Käyttäytyy rohkeammin isommissa, yli 10 kalan ryhmissä. Parven sukupuolijakaumalla ei ole juuri väliä. Värit ovat kirkkaimmillaan akvaariossa, jossa on tarpeeksi kasvien muodostamia piilopaikkoja ja tumma pohja ja tausta.

Sopii useimpien pienehköjen ja rauhallisten kalojen seuraan, kunhan niillä on samat vesivaatimukset. Ei käy monien isojen lajien, kuten esimerkiksi lehtikalojen kaveriksi, sillä pienet tetrat ovat niiden luonnollista ravintoa. Pelästyessään ui tiukassa parvessa, mutta rauhallisina hetkinä kardinaalitetrat levittäytyvät koko akvaarion alalle.


2 miljoonakalaa;
Miljoonakala vaatii tilaa vaatimattomat 40 litraa tilaa edelleen, mutta tällöin on hyvä valita asukeiksi vain toista sukupuolta sillä muuten litramäärä jää nopeasti auttamattoman pieneksi. Koiraat voivat elää kärsimättä keskenään ja onhan koiraissa katsomistakin naaraita enemmän– siitä pitävät huolen niiden pitkät, monenmuotoiset, värikkäät pyrstöt, jotka tosin välillä jo vaikeuttavat silminnähden uimistakin. Koiraat kiusaavat siellä litroissa sitten toisiaan eivätkä naaraita.

Jos kuitenkin on välttämättä otettava molempien sukupuolen edustajia, on syytä ottaa yhtä koirasta kohden kolme naarasta sillä kiihkeät koiraat ovat kiinnostuneita naaraista tauotta ja yhdelle naaraalle jatkuva huomion keskipisteenä olo on liian rasittavaa ja koituu helposti naaraalle kohtalokkaaksi.

Miljoonakalan vesiarvot:
Monien kalojen kohdalla on helppo ilmoittaa passelit vesiarvot, mutta miljoonakalan kohdalla tilanne vaikeutuu, sillä osa milliksistä on kotimaisissa, pehmeissä vesissä kasvatettuja luomumilliksiä ja osa taasen kaukoidässä tehokasvatettuja, suolassa viljeltyjä milliksiä. jotka monesti ovat tottuneita kovaan veteen. Alkuperäiset millikset eivät olisi hetkahtaneet siitä, että oliko vesi kovaa vai pehmeää mutta nykyiset millikset osaavat olla vedestä hyvinkin tarkkoja, sillä niiden kestävyys on jalostuksen myötä kärsinyt.
Pääsääntö onkin milliksiä halajaville: selvitä mistä kalasi ovat peräisin ja millaisesta vedestä niin säästyt monilta sairauksilta ja suosi aina suomalaista jos saat valita! Kotimaisille, suolattomissa vesissä kasvaneille milliksille ei tarvitse suolaa lisätä, mikä on enemmän kuin hyvä asia koska suolaisessa vedessä eivät mm. kasvit viihdy. Vettä voi toki koventaa mutta silloin on syytä neutraalissa, pehmeässä vedessä kasvaneille milliksille suoda totutteluperiodi, eli vettä kovennetaan pikkuhiljaa, jolloin minimoidaan stressi. Entiset millikset kestivät viileätäkin vettä mutta nykyään lämpöä on syytä kaloille suoda lämmittimen avulla.

Kalaseura:
Koska miljoonakalojen pyrstöevää koristaa nykyään hillittömät jatkeet on syytä kalaseuran valintaan kiinnittää huomiota: eviä nyppivät kalakaverit tulee sulkea pois suoraan, sillä rikki revityt evät altistavat bakteeritulehduksille.

Kovan veden miljoonakalojen seuraan on lisäksi turha liittää pehmeän veden kaloja sillä niille ei ole povattavissa silloin pitkää elin-ikää.

On syytä myös huomata että myös millikset nyppivät toisia pitkäeväisiä lajeja eli esim. taistelukalakoiras on hyvin sopimaton lisä miljoonakalojen joukkoon: tästä yhdistelmästä ei voida etukäteen kertoa kumpi kala jää eloon, mutta yleensä se on tuntunut olevan taistelukala joka on vienyt voiton. Älä kokeile.

Koska miljoonakala on kovin jahtaavainen kala on altaassa hyvä olla kasvustoa suojaamassa karkuun halajavia. Kasvien pinnasta millis myös nypiskelee pienissä määrin jopa leväkasvustoa.

Lisääntyminen:
Miljoonakala synnyttää eläviä poikasia - tästä nimi synnyttävä hammaskarppi. Naaras kykenee synnyttämään noin kuukauden välein mikä täyttää altaan tavattoman nopeasti - monessa tilanteessa nopeammin kuin on toivoa saada poikasia myydyksi. Sitten varoituksen sananen koska monelle asia tuntuu olevan epäselvää: vaikka miljoonakalat sikiävät nopeasti ja helposti, niiden käyttö elävänä kalanruokana on kielletty laissa!

Vaikka monet haaveilevatkin miljoonakalafarmista niin kasvattaminen ei ole erityisen kannattavaa. Kaupat ovat väärällään miljoonakaloja juuri siksi että millis on helppo saada kutemaan ilman mitään erityistoimenpiteitä.

Muuta:
Miljoonakala ei ole erityisen pitkäikäinen. Se elää yleensä kolmevuotiaaks ja se kasvaa n. neljän sentin pituiseksi tosin naaraat kasvavat hieman yllättäen suuremmiksikin.

Milliksestä on olemassa monia erilaisia väri- ja evämuotoja, joista osa menee jo tökeryyksiin sillä ne vaikeuttavat hirvittävästi tämän vilkkaan kalan uintia.

Kala on alunperin Etelä-Amerikasta. Luonnossa kala asustelee Venezuelassa, Barbadoksella ja pohjoisessa Brasiliassa ja Guyanalla. Loppujen lopuksi tällä alkuperäisellä sijainnilla ei ole enää mitään tekemistä nykyisen miljoonakalan kanssa sillä kala on levinnyt laajalti ympäri maailmaa ja tämä akvaarioissa pidetty versio on vain irvikuva alkuperäisestä miljoonakalasta.

Tarkempaa tietoa löytyy internetistä tieteellisellä nimellä sekä englanninkielisellä sanalla guppy mikä tarkoittaa miljoonakalaa.

Miljoonakalan vesiarvot:
pH 7,0-8,5
Lämpötila 23-26 °C (villi muoto kestää viileämpääkin vettä 18 °C - )
Kovuus: keskikova tai kova, dH 10-30


3 intiaanisulkatetraa;
pH 6,0–8,0. Lämpötila 23–28 °C, kovuudella ei ole suurta merkitystä. Akvaarion minimikoko pienelle parvelle 40 L. Viihtyy vain parvessa, parven minimikoko 6 kalaa. Käyttäytyy rohkeammin isommissa, yli 10 kalan ryhmissä. Parven sukupuolijakaumalla ei ole juuri väliä. Värit ovat kirkkaimmillaan runsaskasvisessa akvaariossa, jossa on tummahko pohja ja tausta.

Sopii useimpien pienehköjen ja rauhallisten kalojen seuraan. Ei käy isojen kalojen seuraan, mutta ei tule syödyksi ihan yhtä herkästi kuin hoikemmat tetrat, kuten neontetra. Pelästyessään ui tiukassa parvessa, mutta rauhallisina hetkinä intiaaninsulat levittäytyvät koko akvaarion alalle.



ja yksi sinirapu;
Sinirapu (Procambarus allenii)

pH: Neutraali 7
Kovuus: Keskikovaa
Lämpö: 22-28 astetta
Aikuiskoko: 10-12cm

Ruokavalio koostuu melko samoista aineksista kun marmoriravuillakin. Kasvikset (keitetyt) kalanruokapelletit, hiutaleet, tabletit sekä pakasteruoat ovat suurta herkkua. Toisin kuin marmoriravut Sinirapu ei hyökkää kalojen kimppuun, muuta kuin erittäin nälkäisenä. Tämä rapu sopiikin siksi pidettäväksi myös seura-akvaariossa kalojen kanssa.

Siniravut viihtyvät altaassa, jossa on runsaasti kasvillisuutta piilopaikoiksi. Ei ole lainkaan harvinaista nähdä ravun leikkivän Tarzania kiipeilemällä kasveissa. Siniravut ovat melko aktiivisia, mutta esim. kantava naaras yleensä eritäytyy sopivaksi katsomaansa piilopaikkaan eikä liiku sieltä päiväsaikaan ollenkaan.

Kuorenvaihto tapahtuu samanlailla kun marmoriravuillakin. Vanhat kuoret kannattaa jättää altaaseen. Ravut saavat siitä kalsiumia uuden kuoren vahvistamiseen.

On huolehdittava, ettei veden pH pääse laskemaan liian alas. Koska liian pehmeässä vedessä rapu kuolee. Runsaat viikottaiset vedenvaihdot ja tehokas suodatus takaavat rapujen viihtyvyyden.

Paitsi että nykyään tiedetään että ravut ovat petoja ja saattavat syödä muita kaloja ellei niitä pidetä kylläisinä.

Meillä marmoriravut moniintuivat ja tekivät armeijan kaloja vastaan; kiipeilivät kasveille ja hyökkäsivät kalojen kimppuun surutta illan pimetessä.

Aika! Teen yhteen vedon tähän jatkoksi, apuna käyttäen hakemiani tietoja...

Lehtikaloille ja partiksille isompaa allasta eli
lehtarit min 250L/pariskunta ja partikset 1/100L
Millikset ja mollit kovaan veteen ja parvikaloja
vois parvia isontaa..

VESIARVOT kannattaa tsekata mitkä sopivat keskenään

http://www.kolumbus.fi/sarakontu/kalat/kalalinks.html
http://www.leka-airsoft.fi//laura/index.php
Tuossa pari hyvää linkkiä
Sitten Googlettamalla löytyy kans kalakohtaista tietoa ja faunattaren sivuilla kans ihan hyvin kuvailtu...