Moi,
Kirjoittelen tänne, kun mua on alkanut vaivata yksinäisyys. Mulla on ollut aina paljon kavereita ja olen sosiaalinen ihminen. Nyt opiskellessani yliopistossa olen alkanut tuntea itseni hyvin yksinäiseksi. On mulla kavereita, mutta jotenkin olen kuitenkin niin yksin..ja se on alkanut käydä raskaaksi. Kaipaan ihmisiä ympärilleni ja yksinolo ei ole minua varten. En tiedä missä on vika..olen iloinen ja otan muut huomioon..olen 21v tyttö...en ole vastenmielisen näköinenkään..mutta en tiedä, mitä pitäs tehä. Ei vaan jaksais enää..monta kertaa on sellainen olo, et mun elämä tais mennä jo...en haluis luovuttaa..mutta...ei oikein ole mitään miksi yrittäiskään...:(
Kirjoittelen tänne, kun mua on alkanut vaivata yksinäisyys. Mulla on ollut aina paljon kavereita ja olen sosiaalinen ihminen. Nyt opiskellessani yliopistossa olen alkanut tuntea itseni hyvin yksinäiseksi. On mulla kavereita, mutta jotenkin olen kuitenkin niin yksin..ja se on alkanut käydä raskaaksi. Kaipaan ihmisiä ympärilleni ja yksinolo ei ole minua varten. En tiedä missä on vika..olen iloinen ja otan muut huomioon..olen 21v tyttö...en ole vastenmielisen näköinenkään..mutta en tiedä, mitä pitäs tehä. Ei vaan jaksais enää..monta kertaa on sellainen olo, et mun elämä tais mennä jo...en haluis luovuttaa..mutta...ei oikein ole mitään miksi yrittäiskään...:(
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kukaan ei huomaa, kaikki ohittavat, tiedän tunteen, ei sitä kukaan jaksa täysijärkisenä kovin pitkään. En minäkään.
Anna pukin hoitaa asia, ei kenenkään saisi olla noin yksinäinen...
..ystävien löytäminen tuntuu kyllä aika vaikealta. Ihmisistä pidän, kavereita on muutama, ehkä yksi jota voisi kutsua ystäväksikin muttei oikeastaan ketään niinkään läheistä... :/
Tämä on sitten väärä paikka sun kirjoitella. Monet oikeasti yksinäiset täällä ottaisi mielellään yhden sun "muutamasta" kaverista omakseen.
..no kaksi on sellaista jota näen suunnilleen kerran puolessa vuodessa, jos eivät satu tarvitsemaan jotain minulta. Yksi on ollut kohta puoli vuotta suljetulla osastolla, ei halua minua edes tapaamaan. Yksi ottaa yhteyttä itse oikeastaan vain kun on juonut suurehkon määrän alkoholia, asiana on yleensä että hän tappaa itsensä. Selvänä ei tosin tunnu muistavan mitään. Sitten on muutama jolle lähetän jouluna tekstiviestin, en kyllä ole edes varma että kenen nuo numerot tänäpäivänä ovat... :/ Niin, ehkä en sitten ole yksinäinen...
entä jos tunnet yksinäisyyttä koska kuuntelet toisia, mutta et itse anna ulos mitään oleellista? Ihmissuhteet menettää arvoa jos et saa niistä mitään. Oletko kertonut kavereillesi, että tunnet yksinäisyyttä? Kun joku kuuntelee sinua ja saat siitä jonkun näköisen palautteen, niin silloin et ole yksin vaan hyväksytty. Toisaalta voit olla hieman masentunutkin, ja elämä itsessään tuntuu puurtamiselta. Aika on ainakin otollinen siihen, mustaa ja harmaata riittää!!
No justhan sä sanoit että sulla on ihmisiä ympärilläsi ja sä et ole yksin, siis TODELLA yksin. Eihän ne kaveritkaan voi olla kokoajan sun ympärillä ja kai säkin haluat joskus olla yksin? Et tarvitse taluttajaa vessaan ja silleen...
Yksinäisyyttä voi kokea, vaikka olisi kavereita. Kaveri ei ainakaan minulle tarkoita luotettavaa, rakasta ihmistä. Niitä minä kutsun YSTÄVIKSI. Vaikka olisi ihmisiä ympärillä, voi tuntea yksinäisyyttä, ja itse asiassa yksinäisyys joukossa saattaa tuntua pahemmalta kuin yksinäisyys silloin, kun on fyysisestikin yksin.
Aloittaja: Missä yliopistossa opiskelet? Minäkin opiskelen yliopistossa, eikä niitä Suomessa ole kovin montaa... ;)
masennus tappaa...Mene YTHS:n, ennen kuin on liian myöhäistä. Tämä ei ole vitsi. Usko pois.
Tervehdys kaikille!
Etsitkö ystävää elämän menoihin.
Onko yksinäistä?
Haluaisitko harrastaa, mutta yksin ei tule lähdettyä.
Haluaisitko joskus lähteä myös tuulettumaan ehkä railakkaasti bilettämään, shoppailemaan tai vaikka elokuviin tms. mutta ei ole sitä kenen kanssa lähtisi.
Haluaisitko kenties vain "juttu" kaverin jonka kanssa voisi vaihtaa ajatuksia sähköpostitse tms.
"Perustetaan" yhdessä ystäväklubi, joka on lähinnä tytöille/naisille tarkoitettu! Kerhon ideana on löytää jokaiselle jotakin, niin että ei ainakaan yksin tarvisi olla.
"eikä ystäviä ole koskaan liikaa"
Lähetä ajatuksia mulle (alla olevaan mailiin) miten kerhon toimintaa voitasiin alkaa kehittämään ja kerro hiukan myös taustatietojasi ikä, missä asut ja millaista ystävää etsit?
Yritetään yhdessä saada elämällemme sitä jotain mitä siitä puuttuu! Katotaan mitä yhdessä saadaan aikaan!
Yksi hyvä ja varteenotettava ehdotus mahdolliselle tapaamiselle on tullut ja se on risteily, siellä olisi helppo tutustua suurempaankin joukkoon ja yhteistähän kaikilla on ainakin se, että etsii ystävää!!!
[email protected]
Moi vaan.
Ei ole mullekaan koulu tuonu sellasia todellisia ystäviä. Kavereita joiden kanssa voi viikolla harrastaa, ei muuta. Hukkaanhan tätä elämää tässä kokoajan kuluu, mutta eikö vähän aikasta sanoa, että olis kokonaan menny ohi? Itte haluan uskoa, että yks uus tuttavakin vois jo muuttaa paljon.
Oon poika pääkaupunkiseudulta ja aikaa olis kirjottaa, ketä vaan kiinnostaa:
[email protected]