Sisustuksen merkitys

On jotensakin päivänselvää, miksi Irmeli Kianto oli ilmestynyt batiikkiliikkeeseen ostamaan juuri tuota tiettyä ruutukuvioitua aniliininahkaista puusepän taidonnäytettä. Hänen aikomuksenaan oli tietenkin kruunata hiljakkoin kalliilla ostamansa, huippuarkkitehti Klaus Klemetin suunnittelema lukaali hienosta osoitteesta. Irmeli tilasi tilataksin saadakseen hienosti muotoillun persealusen sujuvasti kotio. Taksikuski tosin hieman ihmetteli tämän tohkeissaan olevan hienostorouvan käytöstä, kun hän ei suostunut vastaammaan kysymykseen katuosoitteesta, vaikka kuskin terävän huomion mukaan takatukka oli aivan takussa ja tötteröllä. Irmeli ei ollut laisinkaan tietoinen suharin ajatuksista, mikäli niitä ylipäänsä niiksi voi kutsuakaan, sen verran alkeellisia ja perverssejä olivat.. Mutta onneksi höpsön takamuksenlepuuttajan hankkijan ilmeestä pystyi heikompilahjainenkin lukemaan oikean suunnan. Viimekädessä oli luotettava vain raakaan vaistoon, joka kravattikaulaisen ratinpyörittäjän tapauksessa raaka tosiaan olikin; “mitä kettua tässä tupeksimaan “, louhe kotitekoinen rallikuski mielessään lausumaan, painoi kaasun pohjaan, ja antoi palaa. Tuossa tuokiossa Irmelin ihannoima stooli oli runnottu kerroksiin hikipäisen, mutta loppujen lopuksi niin lämminsydämisen pukupellen toimesta. Irmeli kiitteli kuskia hieman ihmeissään ravisteltuaan ensin sateen nenästään, joka ei vetänyt vertoja tuolille alkuunkaan. Mutta pottunenäinen katujen kuningas ei tästä piitannut laisin, vaan kaivoi antaumuksella nokkaansa suunnistaessaan takaisin valtakuntaansa, vanhan Ladan plyyshiverthotulle, monet tuhnut kestämään joutuneelle istuimelle, ja kaasutteli tiehensä.