Miten päätetään suhde

Pitäisikö ajatella sitä mikä on hyvää. Jos suhteessa on väkivaltaa se on eritäin huono asia. Olisi hyvä tuulettaa ajatuksia vaikka hyvän ystävän kanssa. Suhteen lopettaminen tuntuu niin lopulliselta ratkaisulta. Toivon kaikkea hyvää ja että se yhteinen sävel löytyisi kuitenkin!

kun nyt voisi aloittaa oikean tutustumisen toiseen ihmiseen ilman rakastumisen tuomaa tunnehehkua. Itse olen löytänyt syvän ja aidon rakkauden vasta rakastumisen tunnekuohun laannuttua.

Vaikeaa on päättää suhde, ei ole helppoa olla jättäjäkään.Kokemusta on.

Kunhan ei päätä suhdetta kumminkaan tekstiviestillä,siitä pahat seuraamukset, M Vanhanen tietää sen jo.

Niin 2 vuotta on se aika yleensä,kun näkee millainen toinen on,aikansa voi näytellä muuta kuin on.Minulle kävi niin että tuon 2 vuoden aikana selvisi,että mies on aito Narsisti.Aito hurmuri ja hurmaava mies,mutta se toinen puoli, hui hirveetä.Eikun takaviistoon ja nopeasti.Jokainen joka on ollut Narsistin kanssa tekemisissä tietää mistä puhun.

Aiemmin olin aviossa 26 vuotta,mutta se liitto loppui ja ei siitä enempää tällä kertaa.

Niin, se eroaminen tuosta miesystävästä oli tosi vaikeeta,hän ei ottanut huomioon lainkaan minun näkemystä asiasta,kyllä siinä puhuttiin ja paljon.Hän itki, rukoili ja ties mitä,mutta en enää suostunut uskomaan että elämästä kanssaan tulisi mitään. Me siis emme asuneet yhdessä....onneksi.

Nyt olen ihan tyytyväinen elämääni, vaikka olenkin ollut yksin jo kohta 2 vuotta.Uutta suhdetta on vaikeaa löytää,koska hyvät miehet ovat varattuja ja huonoa en huoli.Varovaiseksi on tullut,on se suhteen lopettaminen niin kipeetä tekevä juttu.

Minulla meni surussa varmasti vuosi ainakin,nyt alkaa helpottaa.

Jos päätät lopettaa suhteesi alkuperäinen, niin varaudu myös siihen,että saatat joutua yksinäiseen elämään, oletko valmis siihen mahdollisuuteen,nimittäin jos olet 50?

Seuraa sydämesi ääntä ja kuuntele tarkkaan, mitä se sanoo ja tee sitten päätös,elämme täällä vain kerran.

Minulle tämä yksinolo on tuonut ihan uusia tuulia,saa tehdä mitä haluaa.En ole yksinäinen kumminkaan ja harrastuksiakin riittää.Kuntosalia,sulkapalloa,lenkkeilyä,teatteria,
matkailua Lapissa Etelässä.

Siis hyvä näinkin,mutta jos Rakkaus vielä tulee eteeni niin mikäpä ettei.Mutta etsimällä en etsi edes Netistä.

Siis jaksamista alkuperäiselle toivon, tee oikea päätös, mikä se sitten lieneekin

N52v

Mieti asioita rauhassa.Niitä puolia että kaksi,eli
haluatko olla yksin vai kaksin.

Samaa mieltä minäkin, että uutta on lähes mahdoton löytää, jos hyvää miestä hakee. Hyvät 50 miehet on naimisissa ja vapaat 50 hakeevat sitä nuoruutta takaisin,eli 30 naista.

Kokemusta on,minä siksi olen valinnut yksinelämisen eroni jälkeen.Ei hassumpaa elämää tämäkään,kun vain
muita virikkeitä itselleen hakee. Minun elämäni täyttää työ, harrastukset, ystäväni, lapseni, kulttuuri ja 2 kertaa vuodessa matkustelu.

Puolensa kullakin, elämä yksin on helppoa,mutta kolkkoakin.Mutta eipä ole sydänsurujakaan.

T: Onnellinen nainen 50

ja turvallinen ja samalla salamyhkäinen ja etäinen.
Kirjoituksestasi päätellen olette asuneet yhdessä vuoden (tai enemmän). Vai oliko ns. seurustelua, erillään asuvien yhdessä oloa.
Ollako vai eikö olla? (taisi olla Hamletista)

Sama ilmiö se on nuorillakin, ei se hehku ja silmitön kiihko enää jokapäiväistä ole muutaman vuoden kuluttua.

Ehkä hän haluaisi kokea omaakin elämää, jotkut ovat sitoutumiskammoisia.
Vaikeeta neuvoa.

voin kertoa, ettei se helppoa ollut minullekkaan. Tein sen niin, että hän jätti, tai hän ainakin luulee nyt jättäneensä minut. Suunnittelin tätä melkein vuoden, kuinka saan suhteen loppumaan ja samalla pelkäsin yksin jäämistä. Pyysin häntä yksinkertaisesti päättämään juuri sillähetkellä, että kuinka tää tästä jatkuu, vai jatkuuko ollenkaan? Hän yritti vehtailla, mutta pysyin tiukkana ja sain sen vastauksen mitä olin toivonutkin, suhde on loppu.
Ja minä olen nyt tyytyväinen. Meillä ei ollut myöskään mitään hehkua ollut ainakaan vuoteen ja minä kärsin enemmän yksinäisyydestä kuin kärsin nyt yksin ollessani.
Suoraan sanominen on aika vaikeeta, mutta uskon että pystyt siihen, kun aivan suoraan vain ilmoitat kyllästyneesi. Minä en pystynyt, mutta kyllä sitä keinot löytää.
Uuteen suhteeseen kummasti aina pystyy, vaikka juuri tällähetkellä en minä ainakaan kaipaa yhtään vakinaista, enkä irtosuhdettakaan, joita en edes harrasta.
Tsemppiä sinulle.

Kerro suoraan äläkä salaile

Katso loppuun asti äläkä hyppää pois kyydistä liian aikaisin ettet joudu katumaan ja pähkäilemään:"miksi ,miksi
Olemme olleet yksissä 2½vuotta ja joskus ärsyttää ihan kamalasti...
Ajattelen kuitenkin, että parempi yhdessä kuin kokonaan yksin, sillä meillä on paljon yhteisiä asioita ja harrastuksia.
Pystymme puhumaan kaikesta ja hän on sanansa mittainen mies.
Puntaroi hyvät ja huonot puolet ja niin kauan kun hyvät on voitolla voit huoletta jatkaa yhdessäolemista....
Mutta sinä olet sinä ja minä olen minä..joten ei voi yleistää, kun jokainen on erilainen

ja et ole vielä hyväksynyt sitä tosiasiaa että jossain vaiheessa suhde tasaantuu. :=D
ei pysähdy, mutta tulee aika jolloin kipinä ei ole samanlaisessa tulessa kuin alussa. #MURR#
vaan löytyisikin joskus nainen joka kanssa ei palo lopu.