Dancing with the Moonlit knight

Jes! Woo! Varsinkin Gabrielin aikainen.

Ei tässä itsekään ole jaksanut kirjoitella yksinäisyys-palstalle, koska täällä ei näy ikinä uusia viestejä. Ja hakeudun tänne paitsi yksinäisyyttä lievittääkseni, yleensä vain pakoon oikeaa elämää, jota mulla ei olekaan.

Tilanteesi kuulostaa ikävältä ja vakavalta syömishäiriöltä. Sehän kuva tässä itsellekin on tullut, ettei apua pahaan oloon ainakaan yhteiskunnan taholta tahdo löytyä. Enemmän siitäkin, jos on joku, jolle puhua oikeasti ongelmista ja joka ei hylkää. Jolle puhumista ei tarvitsisi pelätä. Viiltely, syömiskäyttäytymisesi, itsemurhasuunnitelmat. Kertovat sinullakin varmasti tosi pahasta olosta, harmi että tuollainen vastaanotto kun ongelmistasi vielä rohkaistuit kertomaan. Eihän toisaalta terveyskeskuksia voi syyttää, onhan lääkäreillä ja psykologeilla varmasti jo liiaksikin töitä tämän moniongelmaisen kansan kanssa. Tuntuu että kaikilla on jokin terveydellinen ongelma, henkinen tai fyysinen. Siitä huolimatta, voisihan sairaiden tilannetta parantaa suuntaamalla verorahoja enemmän oman maan ongelmien hoitamiseen kuin vaikkapa ulkomaailman parantamiseen. Vähän liian yhteiskunnallista kannanottoa, pahoittelen jos joku vetää herneen nenään. Kuitenkin oman maan kansalaisten tilan nyt luulisi järjellä ajatellen olevan se tärkein peili maailmalle. Vaikuttaako maan image hyvältä, jos se sijoittuu sekä itsemurha/masennus/ylipaino-tilastoissa maailmankärkeen. Vaikka kuinka kaksinkertaistettaisiin kehitysavut, niin että jokainen suomalainen tulisi maksamaan 100 euroa vuodessa.

Että tällaista...kannustaisin sua kuitenkin kertomaan vielä ihan totuuden mukaisesti noista ongelmista, ei se edistä mitään jos valehtelet sitten kun pääset puhumaan. Se saattaa olla vaikeaa..mutta sinä voit saadakin apua jos tarpeeksi sinnikkäästi yrität. Ennemmin vaikka liioittelet hiukan, kuin vähättelet, jos haluat todella apua. Vai etkö ehkä haluakaan...? Kehoitan nyt itsetutkiskeluun, ole rehellinen itsellesi, haluatko parantua. Syömishäiriössä kun helposti tulee sekin vaihe, ettei enää edes halua. Siitä muodostuu käyttäytymismalli, jossa ei kohta enää näekään mitään väärää tai epätavallista. Jos minullekin olisi sanottu muutamia vuosia takaperin, että oksennan "huvikseni" pari kertaa päivittäin, olisin miettinyt, onkohan tällä kysyjällä syytä varata aika psykiatrille. Näin se vaan menee.

Voimia ja rohkeutta, yritä. Etkö juostessasikin, jos kaadut, nouse kohta ylös ja yritä uudelleen? Herää, ennenkuin joudut heräämään ensiavussa sydärin saaneena.

vakkarit täältä olla mihinkään kadonneet. Tai no ehkä vakikirjoittajat on, itse en jaksa tänne enää kauheasti kirjoitella. Olen enemmän natissut parilla muulla foorumilla. Muiden juttuja täällä kyllä tulee luettua.

Pitäisköhän meidän Nancy vaihtaa koteja, nimittäin mun faija tykkää luukuttaa Genesistä isoista kajareista. :) Ei se huonoa musaa ole, mutta muhun uppoaa paremmin raskaampi musiikki. Genesishän tulee nyt jossain välissä Suomeenkin keikalle. Sinne se yritti mua houkutella, mutta ei oikein huvita lähteä.

Ei ne ihmiset välttämättä paskaa puhu, koska munkin mielestä sä olet aika söpön näköinen tapaus. Ja minä en puhu koskaan paskaa! Kaikki ihmiset ei vaan ymmärrä sitä, ettei se yksinäisyys ulkonäköä katso.. mutta nyt kauniita unosia.

Sun pitäisi päättää haluatko sä miehen vai naisen itsellesi. Toisaalta sä ajattelet jotain Samia ja muita poikia ja sitten taas käyt jossain setalla ja etsit bi tyttöjä.

aivan ko oisin ite kirjottanu tuon sinun jutun tuosta liikunnasta ja syömisistä. tulee liikuttua ehkä liikakin, mutta ei ole muutakaan tekemistä. syön tosi vähän ja tosi ykspuolisesti, mutta ko ei vaan maistu. jos lihon kilonkaan masennun ihan hulluna. kävin kans lääkärin juttusilla, kerroin kuinka masentaa, voimat pois, syömättömyys ym. Hän mittasi hemoklobiinin ja mulla oli aika paha anemia. siitä löyty selitys kuulemma kaikkeen... kunhan vain syöt rautaa niin kaikki paranee... se siitä sitten... et on tää mahtavaa tämä suomen terveyshuolto!!
Mut kaikki se pitäs lähteä omasta halusta. mut ei kovin kiinnosta just meni työpaikkaki alta niin nyt on kyllä niin perseestä tää elämä, sinne meni oikeastaan kaikki sosiaaliset suhteet jota minun elämäsä on ollu...

Käyn joskus, kirjoitan jotain ja poistan sen heti perään, lakkasin kirjoittamasta huomattuani että irl tapahtumat toistavat itseään täälläkin. Olenkin periaatteessa kuollut pois niin täältä kuin sosiaalisesta elämästänikin.

Sanotaan nyt sivustaseuraajana, että olet ihan mielenkiintoinen tapaus tällä palstalla. Muista (vaki)kirjoittajista en oikein pidä tai sitten osa kirjoittajista on aika värittömiä ja ei ole jäänyt mieleen millään lailla. Narf jäi ehkä toisena mieleen kirjoituksien perusteella.

Ulkonäöstäsi murehdit liikaa. Olet kasvoiltasi varsin kaunis sen irc kuvan perusteella. Seurustelemattomuus 16vuotiaana ei ole kovinkaan suuri asia.

Nykyisin media on niin vahvasti luomassa tietynlaista käyttäytymismallia, että sen pohjalta alaikäisetkin miettivät jo paljon enemmän seurusteluasioita kuin aikaisemmin.

nancy, ootko lesbo ?
kuullostat oikeen suloselta tytöltä, sellaselta jonka voisi ottaa kainaloon halittavaksi.:)

sun syömishäiriö kuullostaa aika hurjalta.Minkä ikänen oot? jos olet koululainen niin voithan käydä koulupsykologilla? itse käyn, ja mulle siitä tuntuu olevan apua, tai ainakin on ihan kivaa kun joku jaksaa kuunnella mun löpinöitä.

Tuntuu ettei kukaan muu jaksa mua. JOs oon hyvällä tuulella ni kaikilla menee hermot mun juttuihin ja kaikkeen sähläykseen ja touhottamiseen. jos taas oon kurjalla tuulella ja hiljainen niin kukaan ei edes muista että mä olen olemassa.
kukaan ei halua istua mun vieressä tunnilla koska kuulemma häiritsen toisten keskittymistä. kukaan ei ehdi/jaksa/halua olla mun kanssa vapaa ajalla.enkä mä sitä yhtään ihmettele, kun ottaa huomioon miten rasittava tapaus mä oon.