Kyllä täytyy todeta, että Irwin Goodman oli huippuartisti. Nuo kuolemattomat rallit pätevät aina, aikakaudesta riippumatta.
Irwinhän irvaili rahanvalalle, ahneudelle, valtiovallan hölmöyksille ja kehotti rivikansalaista ottamaan ilon irti vähäisilläkin resurreilla; elämähän kestää vain hetken.
Mahtava kansansuosio selittyi osaksi sillä, että Irwin oli itsekin inhimillinen; alkoholin runsas käyttö näkyi ja kuului, hän joutui verovaikeuksiin jne. Eli tämä mies ei salaillut arkieloaan, vaan se tuli reilusti julki. Irwin ei myöskään nyrpistellyt nenäänsä keikoillaan kapakkakansalle vaan otti vastaan tarjotut tuopit.
Itse en ihan nuorena välittänyt paljoa hänen lauluistaan, vasta nyt rankankin eletyn elämän kautta olen löytänyt hänen musiikkinsa ja sen sanoman. Irwinin omakertaleffa tuli nähtyä sekä elokuvateatterissa että tv:stä, se liikutti. Sinänsä vahinko, että hän kuoli alle 5-kymppisenä, mutta näin hänestä tuli kuolematon legenda. Ja laulut muuttuivat vuosikymmenten kuluessa: alkuaikojen rennoista iloisista rillumarei-ralleista meno muuttui 80-luvun ja v.1990 laulujen melankoliaan ja kuolemanläheisiin sanoituksiin, ikäänkuin Irwin olisi tajunnut lähestyvän kuolemansa.
Leffassa ei edes miehenä voinut pidätellä kyyneliä kun filmin loppumetreillä viikatemiehen tultua soi taustalla kappale "Laulajan testamentti".
Täytyy todeta: Irwin on kuollut, Irwin elää!
Irwinhän irvaili rahanvalalle, ahneudelle, valtiovallan hölmöyksille ja kehotti rivikansalaista ottamaan ilon irti vähäisilläkin resurreilla; elämähän kestää vain hetken.
Mahtava kansansuosio selittyi osaksi sillä, että Irwin oli itsekin inhimillinen; alkoholin runsas käyttö näkyi ja kuului, hän joutui verovaikeuksiin jne. Eli tämä mies ei salaillut arkieloaan, vaan se tuli reilusti julki. Irwin ei myöskään nyrpistellyt nenäänsä keikoillaan kapakkakansalle vaan otti vastaan tarjotut tuopit.
Itse en ihan nuorena välittänyt paljoa hänen lauluistaan, vasta nyt rankankin eletyn elämän kautta olen löytänyt hänen musiikkinsa ja sen sanoman. Irwinin omakertaleffa tuli nähtyä sekä elokuvateatterissa että tv:stä, se liikutti. Sinänsä vahinko, että hän kuoli alle 5-kymppisenä, mutta näin hänestä tuli kuolematon legenda. Ja laulut muuttuivat vuosikymmenten kuluessa: alkuaikojen rennoista iloisista rillumarei-ralleista meno muuttui 80-luvun ja v.1990 laulujen melankoliaan ja kuolemanläheisiin sanoituksiin, ikäänkuin Irwin olisi tajunnut lähestyvän kuolemansa.
Leffassa ei edes miehenä voinut pidätellä kyyneliä kun filmin loppumetreillä viikatemiehen tultua soi taustalla kappale "Laulajan testamentti".
Täytyy todeta: Irwin on kuollut, Irwin elää!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Irwinissä olisi ollut ainesta vaikka kansanedustajaksi. Itse elän vähän kuin hän eli: teen perusmiehen perustyötä, mutta vapaa-aikana tulee törpöteltyä ööliä ja väkeviä kapakoissa.
Lähiökapakoissa on usein levyautomaatti, valitsen lähes aina jonkun Irwinin biisin, on niissä sitä elämän henkeä ja karismaa!
mä oon ihan samaa mieltä kun sä... elokuva on tosi mahtava...
Kyllä olen samaa mieltä sun kanssa! Irwin oli ykkönen ja on edelleen!
Tekeekö holtiton elämä ihmisestä "ykkösen"?
Eikö pikemminkin ole niin, että tiedotusvälineet tekivät tästä hurjapäästä "ykkösen", olihan hänessä sen verran poikkeuksellisia piirteitä, että ylittivät "uutiskynnyksen".
Todellakin. Irwin eli just sillä tavalla kuin hän halusi. Ei esittänyt edessäpäin siistiä ja rikkumattoman näköistä julkisivua ja sitten rellestänyt salaa, vaan teki sen reilun näkyvästi. Tuollainen piiloelämä on tyypillistä mm. poliitikoille, korkeille virkamiehille ja jopa ihan rivikansalaisille.
Irwin eli kadehdittavan vauhdikkaasti, elämän makuisesti, puolustaen lauluissaan ns. tavallista kansaa ja elämän pikku nautintoja, halveksien rahanahnetta kilpailuyhteiskuntaa jossa etenkin nykyään elämme. Vaikka hän ryyppäsi ja rellesti, ei Irwin ollut koskaan väkivaltainen tai pahantahtoinen, vaan tykkäsi lähimmäisistään.
Kaikki kunnia Irwin Goodmanille!
Kyllä Irwin Goodman on kaikkien aikojen paras laulaja. Hänellä on valtava määrä loistobiisejä 25 vuoden ajalta. Ja hän oli loistava säveltäjä: hän sävelsi itse suurimman osan kappaleistaan. Ja ne ovat mahtavia. Lauluääneltään Irwin on myös ylivoimainen. Nuoruuden honotus muuttuu 70-luvulla raikkaaksi ja puhtaaksi lauluksi, kunnes viina ja rankka elämä tuo ääneen 80-luvulla säröä ja paksuutta. Häneltä löytyy biisejä joka lähtöön ja tekstit (siis Vexi Salmen) eivät todellakaan ole vaan ryyppäämistä, kuten monet helposti luulevat perehtymättä tarkemmin.
"Vain rillumareitä mentiin maailman teitä,
hymy koskaan hyytynyt ei"
Olen samaa mieltä, Irwin oli todellakin hyvä(ääninen) laulaja. Jos jakaa koko 25 vuoden uran useampaan musiikilliseen aikakauteen, omasta mielestäni Irwinin ääni oli parhaimmillaan vuosivälillä ´70 - ´72, johon osuvat myös kolme Irwinin kärkipään levyä niin myynnillisesti kuin mielestäni myös itse biisien suhteen. Mielestäni Irwinin äänessä tapahtui jopa oleellinen parannus nimenomaan joskus vuoden -70 paikkeilla, sillä jos esim. vertaa levytysrintamalla hiljaisen Ryysyranta-vuoden 1969 ainoaa singleä (Mieletön maailma/Karhutaan) ja St.Pauli ja Reeperbahn -levyn laulantaa, on jälkimmäisessä lauluääni kehittynyt. Johtuneeko ainakin osittain siitä, että tässä vaiheessa Antti alkoi laulaa enemmän omalla äänellään, ts. vähemmän hönöttäen? Vaikka Reeperbahnin biisit rustattiin aikapulan vuoksi muutamassa päivässä, on kyseessä kuitenkin yksi lempilevyistäni. Kyllä svengaa! Irwinin tuo aikakausi huipentuu mielestäni seuraavana vuonna, siis ´71, Poing poing poing:iin. Kaikki palaset olivat viimeistään tuolloin kohdallaan: antin äänessä voimaa ja kirkkautta, levy täynnä toinen toistaan tarttuvampia ralleja ja soundimaailma asiaankuuluvan retee!
Kova keikkatahti, valvominen, viina ja sikarit alkoivat sitten pikkuhiljaa nakertaa Irwinin ääntä, minkä kuulee mielestäni jo vuosivälillä ´73 - ´74 äänitetyn Si si si - älppärin joissakin biiseissä. Viuhahduksessa ´74 syksyltä on jo selvää römäkkyyttä havaittavissa, ja vuonna ´75:hän ei sitten enää mitään materiaalia tullutkaan. "Ei näissä oloissa mitään synny".
No, sitten Antin päästyä taas elämään kiinni tuli ´76 syksyllä seuraava albumi, Häirikkö. Levyä tässä useampaan otteeseen (tälläkin hetkellä soi) kuunnelleena oli jopa yllätys se, ettei parin vuoden ryyppykierre ole vienyt kaverin ääntä! Muutenkin kyseessä on Irwinin 70-luvun loppupuolen ja koko tuotannonkin mittakaavassa tasokas levy, ts. ehyt kokonaisuus eikä täytebiisejä ole.
No, tästä voisi jatkaa juttua loputtomiin, mutta eipä tällä kertaa enempiä.. :)
Irwiniä on tullut kuunneltua paljon. Tällä hetkellä istun kotikoneella, eilisillan humalahöyryt alkaa olla kohta haihtuneet päästä ja taustalla soi sopivalla volyymillä Irwin - kukas muukaan.
Hieno artisti, tiesi aika lailla tarkkaan mistä lauloi. Mahtava asenne elämää kohtaan: jos meni rahahommat pieleen, niin mitäs sitten? Vexi sanoi hyvin mestarin kuoltua jotenkin tähän tapaan, että "olen kyllä tehnyt musiikkia monen ikäisten ja -näköisten ihmisten kanssa, mutta ei ole vielä tullut vastaan yhtä lahjakasta tulkitsijaa kuin Antti Hammarberg oli". Totta. Kun ajan kanssa kuuntelee Irwinin biisejä niin hoksaa pari juttua: paitsi sen, että Irwinillä oli loppujen lopuksi kaunis lauluääni, ennen kaikkea sen, että joka laulussa mies oli läsnä.
"Laulettu laulu ja valvottu yö / se on laulajan testamentti".
Ai niin, jos joku nyt ihmettelee miten 26-vuotias jätkä tällaisia porisee, niin sanottakoon ettei hyvä musiikki ikää katso.
Jos kuolisit irvinin ikäsenä, niin tapahtus ensi vuonna!
Kuudelta soriin ja viideltä saunaan
I
R
W
I
N
Ei teeskennellyt vaan oli oma itsensä
Ei irwinin tuotanto ole kovin yltiöisänmaalllista musaa vaikka moni irwin fani kuuntelee sen musaa siksi koska heidän mielestä irwinin musa on kansallismielistä yltiöisänmaallista oman kansan musaa, mutta todellisuudessa ei ainakaan näin ole kun lukkee tarkemmin niitä joitakin tekstejä joista vastasi Vexi salmi. Irwin saattoi olla kallellaan enemmän yltiöisänmaallisuuteen mutta vexi ei tietääkseni ollut semmonen.
Vähän on siis mua huvittanut tuo asia kun moni sotkenut ajatukset ja luulee että irwin goodmanin musa on yltiöisänmaallista populistista propagandaa mitä se monestikaan ole.
Irwin ja veksi tekivät vain etupäässä nopeasti rahaa protesteillaan.
Ja levyt meni hyvin kaupaksi.
Irwin kaivetaan vielä esiin joskus rämäpäisyydellään ja omatyylisellä tuotannollaan kuuluisaksi tulleena.