Kummin vuoro saada

Kilttejä kumitätejä on hyvä käyttää hyväkseen... Älä ala marttyyriksi. Siinä kärsit vain itse. Jos et halua antaa rahaa, niin mikä pakko? Yritätkö kenties olla tytön vanhemmillekin mieleen ja vähän muillekkin ihmisille, jotta kaikki tietäisivät, miten sinä lahjot kummilapsiasi.. Ettet kehtaa muutakaan tehdä.

Jos kummilapselle antaa jotain, niin eikö sen pitäisi lähteä siitä kummilapsen ilahduttamisen takia.. eikä siitä edes tarvitse alkaa odottamaan mitään suuria korvauksia, vaan voi olla iloinen, että kummilapselle tuli ehkä hyvä mieli ym.

Jos vaan annat isoja ja lahjoja ja olet etäinen, niin kai sinulta on helppo pyytää vielä enemmän. Mutta eihän ne lahjojen suuruudet ketään hyväksi kummiksi tee.

En minä ainakaan odota tulevaisuudessa omalta kummipojaltani mitään suuria korvauksia, koska olen ostanut sille lahjoja ym.

en lapsilleni edes halunnut kuin ne kaksi pakollista kummia ,jotka sitten ovat minun ja mieheni sisaruksia. Lahjat olemme sitten ostaneet heti alusta asti jouluisin kummeille erikseen ,ettei lahjojen antaminen olisi vain kummien tehtävä. Lasten kasvaessa vaihdamme vastuun lapsille. Kummeille olemme toitottaneet ettei mitään kalliita lahjoja saa edes antaa sillä lapsen on osattava iloita myös pienistä asioista. Itse olen kaveri pojan kummi ja tiedän tunteesi. Lahja toiveita riittää ja samoiten kummeja (5kpl/lapsi). Eipä siis ihme ettei lahjat oikein tunnu miltään, kun synttäreillä ja jouluisin tulee tuutin täydeltä leluja, vatteet kun ei kelpaa....
Synttäreillekin kutsutaan kummin kaimat ja naapurit .... Blääh .Onneksi nyt olen kohteliaasti osannut kieltäytyä kummin vastuusta ja kunniasta kun siihen tehtävään on pyydetty.

Ensiksikin, jos pilkkua viilataan: kummin velvollisuudet loppuvat virallisesti konfirmaatioon ja kummin tehtävä on lapsen uskonnollinen kasvatus, ei mikään yletön lahjominen. Mulla on kaikille kummilapsille avattu tili, johon laitan pienen summan joka synttäri/nimppari/joulu ja niillä rahoilla maksetaan sitten mopokortti/mopo/jotain siinä kohtaa tarpeellista ja kallista, mihin vanhemmilla ei useinkaan ole rahaa. TOIMII!! Pikkulapsi ei ymmärrä lahjojen arvon päälle (toki jotain pientä voi antaa)ja isommalle voikin sitten jo selvittää miten asia on. Itse en koskaan ole saanut kummitädiltäni mitään kallista, mutta soitan hänelle edelleen melkein kolmekymppisenä viikottain ja kutsun syömään jne. Kyllä kunnon kummista pidetään toiseenkin suuntaan huoli myöhemminkin:)