Nykyajan KUMMI! Kannattaa miettiä mihin ryhtyy?
Kannattaako sittenkään olla nykyajan maailmassa kenenkään lapsen kummi?
En enää suostuisi edes siskoni lapsen kummiksi.Kummilta kun vaaditaan niin paljon tänä päivänä.Rahaa; rahaa, rahaa.
Minun tuttava perheissä on yllin kyllin niin paljon tavaraa, että minun pieni lahja ei tunnu missään.
Ja vanhemmat toivovat rahaa.Ja lapset on nenä nyrpällään aina valittamassa kun ei ole mitään ja kumminkin on kaikkea, ehkä liikaa.
Kannattaako sittenkään olla nykyajan maailmassa kenenkään lapsen kummi?
En enää suostuisi edes siskoni lapsen kummiksi.Kummilta kun vaaditaan niin paljon tänä päivänä.Rahaa; rahaa, rahaa.
Minun tuttava perheissä on yllin kyllin niin paljon tavaraa, että minun pieni lahja ei tunnu missään.
Ja vanhemmat toivovat rahaa.Ja lapset on nenä nyrpällään aina valittamassa kun ei ole mitään ja kumminkin on kaikkea, ehkä liikaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En ikinä ryhdy kummiksi kerran on aikoinaan kysytty.Mieheni on ja voi hyvänen aika millaista touhua.Kummeja on muotia ainakin hänen suvussa olla useita.Silloin saa enenpi lahjoja ja sitä rahaa.Vanhemmat ovat tulleet hulluiksi jo muutaman vuoden ikäiselle vaaditaan kalliita lahjoja.Yritin ehdottaa miehelleni jotta ostaisi sen suojelusenkeli taulun.Pienen ja halvan ei pääasia unohtuisi!Itse viimme vuonna tosin erosin kirkostakin.
kummin lahjan päätarkoitus ei ole olla pieni ja halpa. Tosin ei kalliskaan. Jos toiveita on kysytty, olen heittänyt jotakin 15-30 euron arvoista, yleensä parinkympin luokkaa. Ja jos minulta on mahdottia toivottu, en ole hankkinut.
Vanhemmille lapsille ei oikein mitään järkevää pikkurahalla löydä, joten heille olen itse sen 20 heittänyt merkkipäivinä, varmasti mieluisampi, kuin jokin turha tavara.
En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka eivät muista kummilastaan mitenkään. Mutta en myöskään ymmärrä vanhempia, jotka lähettävät mahdottomia toivelistoja. Eiköhän kultainen keskitie ole tässäkin asiassa paras.
Tätä kummin alkuperäistä tehtävää mikä ei lie ollut nykyinen.Käsketään ostaa 50 € "tappaja"rodotti. Esim. ordotoksisessa perinteessä ja nykyisinkin korostetaan muita arvoja.Ei roinan ostoa ollenkaan vaan vaikkapa kummilapsen kanssa kirkossa käynti.Muutenkin tuki ja kuuntelia.Suojelusenkeli taulu on minusta oikein kaunis ajatus vaikka olisi "halpakin".Minä ainakin ajatteleisin kummin silloin ajattelevan rakastavasti.Lapsellekin voi kertoa taulun ajatuksen.Ja takana kun lukee milloin annettu voi tämä taulu olla rakas muisto läpi elämän.Minulla itselläni ainakin on aina ollut se taulu seinällä.Kummi on jo kuollut. Taulu oli teininä ollessakin sulassa sovussa julisteiden kanssa.Siinä oli jotain kunnioitettavaa etten pois ottanut.Myös kummin neulomia lapasia ja sukkia jälkeenpäin ajattelen lämmöllä.Eikä muuta kuin rippiristi ollutkaan lahjoja.Vaan aikuisuuteen asti joulukortit laitettiin ja joskus käytiin kylässä.Toisen kummin kanssa ei ollut mitään eikä se minua ainakaan haitannut.
Totta puhut. Kotiäidin lapsen kummius on vihonviimeinen "urakka", mihin kannattaa lähteä. Purkavat turhautuneisuuttaan kaikkeen mahdolliseen, josta kummit saavat osansa. Milloin yhteyttä pidetään liian vähän, milloin liian paljon, milloin lahjat ovat liian halpja, milloin niitä on liian vähän jne. En ymmäerrä miksi he eivät anna "velvoitelistaa" kouraan henkilölle, jota pyytävät kummiksi. Silloin olisi helpompaa.
mielestäsi kotiäidin lapsen kummius olisi jotenkin ylivoimainen urakka?
eiköhän niitä vinoutuneita löydy ihan molemmista: koti- ja työäideistä?
lapsen kummius olisi sen kummempi taakka kuin työssäkäyvänkään. Päin vastoin. Silloin ajattelisi äidillä olla enemmän aikaa järkätä tapaamisia kummilapsen ja lapsen välille ja muutenkin pitää suhteita kunnossa ennenkuin lapsi siihen kykenee itse.
Minulla on kaksi kummilasta, tyttöjä molemmat. Minulta eivät lasten vanhemmat ole koskaan vaatineet rahaa, enkä kyllä ole koskaan edes kysynyt, että mitä tytöt haluaisivat lahjaksi. Minä ostan itse lahjat ja niiden arvo on n. 20 euron luokkaa. Se ei mielestäni ole paljon. Tytöt eivät koskaan myöskään ole valittaneet lahjoistaan, minä kun ostan aina jotain vaatetta, koska tiedän heidän olevan niistä iloisia. Mutta ei kummius minulle ole vain lahjojen ostamista. Kummius on minulle ennen kaikkea sitä, että minä tuen tyttöjä, jos he sitä tarvitsevat ja olen muutenkin läsnä mahdollisuuksien mukaan heidän elämässään. Lisäksi olen olemassa, jos sattuisi käymään niin huonosti, että tyttöjen vanhemmille sattuisi jotain, niin minä olen silloin huolehtimassa heistä. Sitä mielestäni on kummius.
Pyysin kummit lapselleni ainoastaan sen takia jos minulle ja miehelleni sattuisi jotain niin olisi tutut ihmiset hoitamassa lasta. Enkä minkään lahjojen takia. Hienoa että nämä kummit ovat läsnä lapseni elämässä!
Kaikenlaisille vaatimuksille voi hyvällä omalla tunnolla viitata kintaalla. Jos pienet lahjat eivät kelpaa, niin voi voi. Jos vanhemmat tai kummilapsi pahoittaa mielensä siitä, ettei saa juuri sitä mitä haluaa niin hajotkoon siihen. Elämässä täytyy opetella siihen ettei aina saa haluamaansa.
Lahjojen vaatiminen mielestäni on todella röyhkeätä varsinkin vanhempien puolesta, joten voin olla huoletta vastavuoroisesti röyhkeä ja todeta, että jos ei lahjat kelpaa niin olkaa sitten ilman.
Vaan en ole. Minun luokseni kummilapsi saisi tulla kyläilemään, päivä/yö/viikonloppuhoitoon, voisin käyttää kummilasta metsäretkillä, leikkipuistoissa, uimassa. Voisimme jutella kaikesta maan ja taivaan väliltä! Rahaa en voisi lahjoittaa, periaatteesta, mutta aikaani voisin antaa.