Itsetunnon kohottamista

Tiedättekö, kuinka turhauttavaa on olla kympin oppilas, kun opettajat ovat puutuneet siihen niin, etteivät enää jaksa sanoa kympin kokeen jälkeen, että "erittäin hienosti meni" tai "jatka samaan malliin"? Tai jos saatkin sitten jostain kurssista ysin, niin maikat kattoo nenänvarttaan pitkin tai kysyy, että mikäs nyt on, kun näin huonosti meni.

Jos osaa jotakin hyvin, esimerkiksi vaikkapa piirtää tai soittaa pianoa, eikä kukaan sano siitäkään mitään, niin ketä se lohduttaa? Miten voit koskaan hyödyntää vaikkapa sitä pianonsoittotaitoa missään, jos kukaan ei kerro sinulle, että soitat hyvin? Miten uskallat koskaan näyttää missään, että soitat pianoa, jollei kukaan edes vaikkapa kotona sano, että soitat hyvin?

Miksi on ihmisen vaivuttava itsesääliin ja purettava turhautumistaan lapsellisin keinoin ennen kuin kukaan sanoo hänen olevan hyvä missään? Miksi pitää ensin "angstata" julkisesti elämän paskuutta ja omaa huonoutta ennen kuin kukaan tajuaa sanoa, että sinuakin tarvitaan?

Kuinka paljon sinua kiinnosta, mitä parhaalle kaverillesi kuuluu? Oletko koskaan sanonut kenellekään, että hän laulaa hyvin tai että hän on hyvä ystävä tai että hän merkitsee sinulle ylipäätään jotakin? Tajuatko, etteivät kaikki kuule sitä tarpeeksi usein?

Yritä edes.