Olen toisella kuulla raskaana ja ollaan pähkäily milloin asiasta kannattaisi kertoa tuleville isovanhemmille? Vanhempani ovat vuosia toivoneet lapsenlapsia. En haluaisi kertoa heille "liian aikaisin" jos raskaus epäonnistuukin.
Milloin kerrotte?
Mi´sa
101179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kerro just sillon kun siltä tuntuu. Mä en pystynyt kauaa pitämään suutani kiinni kun olin niin innoissani. Työkavereille kerroin viimeisenä. Jos jotain sitten tapahtuu niin sitten on tapahtuakseen. Yleensä se kolme kuukautta on se riskialttein aika. ajattelin, että voin kertoa lähimmille heti ja selittää jos jotain sattuu ja odotin sen kolme kk ennen kun julistin kaikille siksi ettei ihan kaikille sitten joutuisi selvittämään mitä tapahtui jos tapahtui. Kaikki on mennyt hyvin siis. Tulee vielä mahtavampi olo kun saa jollekin kertoa, ja ne isovanhemmat on aivan innoissaan varmasti. Onneksi olkoon vielä raskautumisestasi!
Me ollaan mietitty tuota ihan samaa että koska on sopiva aika kertoa. Ollaan ajateltu että jos nyt odotetaan se ensimmäinen kolmannes ja kerrotaan sitten vasta. Toisaalta kun ajattelee sitä että jos nyt tulisi vaikka keskenmeno, niin kyllä mä siitäkin kertoisin parhaille ystäville.
Olisi jotenkin niin kiva kertoa tuleville isovanhemmille jouluna, mutta silloin on vasta kymmenes viikko meneillään... Varmaankin odotetaan sinne rakenneultraan ja sitten pikkuhiljaa aletaan vihjaamaan perheenlisäyksestä. En mä kyllä ala asiaa kieltämään jos joku suoraa kysyy, mutta vannotan että se pitää suunsa kiinni ja asian omana tietonaan....
pari päivää plussauksen jälkeen tuleville isovanhemmille ja muutamalle parhaalle kaverille. Ajateltiin niin,että jos kesken menee,niin kyllä me sitä niille kuitenkin surraan.
Me kerroimme siinä viikon 12 tiennoilla, kun itsellä alkoi olla jo varmempi olo raskaudne suhteen. Jokainen kertoo omalla ajallaan, silloin kun on hyvä tilaisuus ja itsestä siltä tuntuu.
Minä aion ainakin sinne ensimmäiseen ultraan asti odotella ja sit jos siinä näyttäisi olevan kaikki ok vois jo harkita tuleville isovanhemmille kertomista. Edellinen yritys meni kesken kymmenen viikon tienoilla ja olin todella onnellinen ettei oltu kerrottu vielä kenellekkään, ei todellakaan olisi siinä hormonimylläkässä jaksanut kuunnella vielä sukulaisten voivotteluita. Mutta tietysti kukin tyylillään, joku toinen voi tarvitakin juuri sitä asian vatvomista lähipiirin kanssa jos joku meneekin pieleen.
just ihan silloin, kun itsestä siltä tuntuu. Voi odottaa sen 12 vkoa, jolloin ollaan varmasti jo voiton puolella tai kertoa hetikin läheisille - heillehän sekin pitää kertoa, jos vaikka meneekin kesken.
Me kerrotiin just siinä 12 viikon tienoilla, että kolmas on tulossa. Vastaanotto nyt oli vähän outo: toinen anoppi kysyi, että onko se tarkoituksella tehty? Ja toinen ei ole sanonut asiasta sanaakaan; ei onnitellut saati kysynyt vointia vieläkään, vaikka pian mennään 5. kuulla...
takana yksi tuulimunaraskaus. Kun saimme positiivisen tuloksen testistä, kerroimme aika pian melkein kaikille. No sitten kävi niinkuin kävi, ja näin jälkeenpäin kun ollaan rv 12 2 ei olla vielä monelle kerrottu. Ihan vaan varmuuden vuoksi. No tänään mennään ultraan, ja jos kaikki on hyvin alamme varmaan jo kertoilla asiasta! Onnea vaan teillekin!
Tänään käytiin ekassa ultrassa ja kaikki ok:-) Nyt rv8 7 2 menossa eli jouluna 10vko. Jouluna ajateltiin kertoa vanhemmille ja sisaruksille! Paras kamu tietää jo.
Ei malttanu olla kertomatta. Mietin vielä niinki päin, että jos jotain pahaa sattuu, ompahan heti kattava "turvaverkosto" henkiselle puolelle, eikä tarttis sitte olla yksin pahan olon kans... Kaikki kuitenki menny hienosti,ja nyt RV 32 6!
...vastauksistanne!
Jotenkin lohduttavaa kuulla, ettei kaikki muutkaan uskalla heti toitottaa asiaa kaikille. Muutama hyvä ystävä saa tai on saanut tietää aik. Taitaa meillä olla isovanhemmille kertominen vasta kun keskenmenon riski alkaa pienenemään. Välillä sitä kun on ihan varma ettei kaikki tuntemukset voi olla normaaleja. Isovanhemmille en halua antaa turhia toiveita, sillä meidän tapauksessa ei välttämättä enää uusia mahdollisuuksia tulisi.