Mua niin inhottaa tää oma käytökseni. Olen nyt pari viikkoa tapaillut erästä mukavaa, fiksua, ja kaikin puolin ihanaa miestä. Mies on juuri sellanen josta olen haaveillut, mutta nyt ahdistaa ja tuntuu että en pysty. Mies on käytöksellään viestittänyt että haluaa jatkaa tapailua ym. Tänään sanoin hänelle suoraan miltä musta tuntuu ja mies hajosi, alkoi itkemään ja sanoi että se on niin korviaan myöten ihastunut muhun ettei voi ymmärtää mun tapaa toimia. En käsitä omia ajatuksiani, toimin näin vaikka edessäni on unelmien mies. Voisko joku lukijoista lyödä mua? Heh...huonoa huumoria, tiedän. Mitä mä teen? Päädyttiin sitten juttelemaan asioista ja sanoin että tarvin aikaa, aikaa ja lisää aikaa, mutta... Onko se niin että jos se kipinä puuttuu tässä vaiheessa niin sitä ei koskaan tulekaan? Vai annanko mä itselleni sitä aikaa ja tälle miehelle mahdollisuuden? Ei elämä että olen sekasin...
Ihastuminen on yksipuoleista
sirpale23
4618
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei tarvi katua.
Kai se sitten on niin, mutta pitää myös muistaa että naisia tulee ja menee eikä pidä jäädä odottamaan turhan takia.
sitten suhtautui,kun pyysit aikaa? Mun mielestä jokaisella on oikeus tunneasioissa saada aikalisä,jos siltä tuntuu ja siinä ei sais toinen painostaa ja jos mies itkee tollasessa paikassa niin helposti tulee epätoivoinen ihminen mieleen.. Saako kysyä minkä ikänen tää mies on? Selittäs paljon!
Se on vajaa kolmekymmentä. Mut alko ahdistaa jo se että se reagoi noin. Meni viimesimmätki sympatiat sitä kohtaan. Tulee mieleen läheisriippuvuus ja epäitoivo lähinnä. Mut ei sille mitään voi että mua ei vaan kiinnosta se ihminen. Ei niitä tunteita voi toista kohtaan ostaa kehumisilla tai muuten sanoilla. Niitä joko on tai sitten ei ole. Ei ketään voi pakottaa ihastumaan toiseen. Millanen tilanne sulla on?