suututtaa kaikki, siis ihan kaikki..

Enkä tarkoita nyt sitä masennusta missä on vaikea nauttia yhtään mistään, tai ylipäänsä päästä aamulla ylös sängystä. Ihan selvästi sinulla vielä on toimintakykyä, mutta....

Masennus joka on noin ahdistunutta ei ole leikin asia. Kannatan kaikkia ed. nimimerkin ohjeita, mutta huomattavasti hitaammin / pienemmässä mittakaavassa, koska kuullostaa siltä että olet viittä vailla loppuunpalanut.
Toinen juttu, mikä pisti silmään ja mikä on kuin omasta sairaskertomuksestani, kerroit olleesi lapsena sosiaalinen ja pidetty, ja nyt ei tunnu mikään sujuvan, ja kuin koko maailma ympärilläsi olisi muuttunut ja sinä jäit jotenkin jälkeen, etkä ymmärrä miten siinä niin kävi.....
Tosiasia on, että maailma ympärilläsi on muuttunut, vanhat kaverit tuntuvat unohtavan eikä heitä tunnu vähääkään kiinnostavan sinun asiasi, ja tottakai se tuntuu pahalta, etten sanoisi vituttaa, mutta sen murehtiminen tässä vaiheessa ei auta. Sinusta ei tällä hetkellä ole suurempaan sosiaalisuuteen, koska sinulla on täysi työ jaksaa itsesi kanssa, joten koita ajatella asiaa siltä kannalta. Ole rauhassa omissa oloissasi, kotona miehen kanssa, koska voi olla ettet tosiaan ole parasta mahdollista seuraa hyvän päivänn tutuille tällä hetkellä. Tilanne tulee kyllä muuttumaan taas kunhan itse pääset pahimmasta ahdistuksesta eroon, ja ne ihmiset joihin myöhemmin tutustut, tulevat pitämään sinusta juuri sellaisena kuin olet, ja ihmettelemään miten tyhjää olikaan ennen kuin tutustuivat sinuun.

Käytännön neuvoja, miten voisit parantaa oloasi.

- Älä koske alkoholiin. Se voi tuntua hyvältä hetken aikaa, mutta erityisesti ahdistuneelle ihmiselle se on myrkkyä.
- Pyydä miestäsi hoitamaan ostokset. Minäkin onnistuin aikoinaan kaupassa käymisestä kehittämään itselleni paniikkihäiriön, mutta se myös katosi itsekseen kun sain stressihanaa pienemmälle. Jos kerran joku toinen voi ruoka-ostokset hoidella, on aivan tarpeetonta kiusata itseään kaupassa käymisellä. Sinä tarvitset nyt rauhaa. Mitä suurempi kauppa, sitä kovempi turha stressi.
- Aloita päiväkirjan kirjoittaminen, ja pura sinne kaikki mitä purat nyt miehellesi. Vaikka vain kaksi lausetta päivässä siitä mikä sillä hetkellä eniten kiukuttaa, mutta usko pois se auttaa, Tai vaikka kävisit päiväkirjaasi kiinni samalla hetkellä kun tekee mieli purkaa kiukkua miehelle. Hän voi lukea tekstisi silloin kun haluaa, jos sinä niin haluat, mutta kotirauha säilyy.
- Joka päivä 30-45 minuutin kävelylenkki. Jos asut kaupungissa, musiikki soimaan ja kuulokkeet päähän estääksesi muun maailman metelin, ja jos taas jossain rauhallisemmalla alueella, luonnon äänet tekee tosi hyvää.
- Jos on pakko syödä pahaan oloon, syö vaikka porkkanoita. Niitä nakertaa tosi pitkään ja saa syömisen tarpeen tyydytettyä, mutta kiloja ei kerry. Kun porkkanat alkaa tympiä mieti jotain muuta kasvispohjaista. Kerran viikossa tosin kannattaa se pitsakin syödä, se on silloin kuin pieni juhlahetki :)
- Lepää. Sulje puhelin kun tulet töistä kotiin ja avaa se vasta aamulla. Kenenkään asia ei voi olla niin tärkeä, että se ei voisi odottaa seuraavaan päivään.
- Kuuntele Mozartia

toinen hanna kirjoitti:

Enkä tarkoita nyt sitä masennusta missä on vaikea nauttia yhtään mistään, tai ylipäänsä päästä aamulla ylös sängystä. Ihan selvästi sinulla vielä on toimintakykyä, mutta....

Masennus joka on noin ahdistunutta ei ole leikin asia. Kannatan kaikkia ed. nimimerkin ohjeita, mutta huomattavasti hitaammin / pienemmässä mittakaavassa, koska kuullostaa siltä että olet viittä vailla loppuunpalanut.
Toinen juttu, mikä pisti silmään ja mikä on kuin omasta sairaskertomuksestani, kerroit olleesi lapsena sosiaalinen ja pidetty, ja nyt ei tunnu mikään sujuvan, ja kuin koko maailma ympärilläsi olisi muuttunut ja sinä jäit jotenkin jälkeen, etkä ymmärrä miten siinä niin kävi.....
Tosiasia on, että maailma ympärilläsi on muuttunut, vanhat kaverit tuntuvat unohtavan eikä heitä tunnu vähääkään kiinnostavan sinun asiasi, ja tottakai se tuntuu pahalta, etten sanoisi vituttaa, mutta sen murehtiminen tässä vaiheessa ei auta. Sinusta ei tällä hetkellä ole suurempaan sosiaalisuuteen, koska sinulla on täysi työ jaksaa itsesi kanssa, joten koita ajatella asiaa siltä kannalta. Ole rauhassa omissa oloissasi, kotona miehen kanssa, koska voi olla ettet tosiaan ole parasta mahdollista seuraa hyvän päivänn tutuille tällä hetkellä. Tilanne tulee kyllä muuttumaan taas kunhan itse pääset pahimmasta ahdistuksesta eroon, ja ne ihmiset joihin myöhemmin tutustut, tulevat pitämään sinusta juuri sellaisena kuin olet, ja ihmettelemään miten tyhjää olikaan ennen kuin tutustuivat sinuun.

Käytännön neuvoja, miten voisit parantaa oloasi.

- Älä koske alkoholiin. Se voi tuntua hyvältä hetken aikaa, mutta erityisesti ahdistuneelle ihmiselle se on myrkkyä.
- Pyydä miestäsi hoitamaan ostokset. Minäkin onnistuin aikoinaan kaupassa käymisestä kehittämään itselleni paniikkihäiriön, mutta se myös katosi itsekseen kun sain stressihanaa pienemmälle. Jos kerran joku toinen voi ruoka-ostokset hoidella, on aivan tarpeetonta kiusata itseään kaupassa käymisellä. Sinä tarvitset nyt rauhaa. Mitä suurempi kauppa, sitä kovempi turha stressi.
- Aloita päiväkirjan kirjoittaminen, ja pura sinne kaikki mitä purat nyt miehellesi. Vaikka vain kaksi lausetta päivässä siitä mikä sillä hetkellä eniten kiukuttaa, mutta usko pois se auttaa, Tai vaikka kävisit päiväkirjaasi kiinni samalla hetkellä kun tekee mieli purkaa kiukkua miehelle. Hän voi lukea tekstisi silloin kun haluaa, jos sinä niin haluat, mutta kotirauha säilyy.
- Joka päivä 30-45 minuutin kävelylenkki. Jos asut kaupungissa, musiikki soimaan ja kuulokkeet päähän estääksesi muun maailman metelin, ja jos taas jossain rauhallisemmalla alueella, luonnon äänet tekee tosi hyvää.
- Jos on pakko syödä pahaan oloon, syö vaikka porkkanoita. Niitä nakertaa tosi pitkään ja saa syömisen tarpeen tyydytettyä, mutta kiloja ei kerry. Kun porkkanat alkaa tympiä mieti jotain muuta kasvispohjaista. Kerran viikossa tosin kannattaa se pitsakin syödä, se on silloin kuin pieni juhlahetki :)
- Lepää. Sulje puhelin kun tulet töistä kotiin ja avaa se vasta aamulla. Kenenkään asia ei voi olla niin tärkeä, että se ei voisi odottaa seuraavaan päivään.
- Kuuntele Mozartia

Lue lisää

Niin kiitos kun et jauhanut kliseisiä otteita jostain kotilieden terveyssivuilta. Sellainenkin kun tuossa näköjään tuli, niin se se vasta suututtikin..eivät meinaan merkkaa minunlaiselleni tässä ahdistuksen määrässä paskaakaan.Hirveän hyvältä tuntui kun joku "antoi luvan pinnata kauppareissuista", että saa mies kyllä ne hoitaa. Joskus kun panikoidun niin tärkeimmät ostokset unohtuu ja kädet on kipeinä kun puristin muovipussia niin lujaa ettei tärinä näkyisi. Olen hyvin perillä terveellisestä syömisestä, sillä olen sairastanut ortoreksiaa useampi vuosi sitten. Se vasta sairasta olikin, en voinut syödä mitään mikä sisälsi rasvaa yli 5%. Nyt se vain on kääntynyt niin että karkkia menisi vaikka puoli kiloa päivässä. En syö aamuisin mitään, koska ei pysy tavara sisällä. Kuulen todella harvoin hyvää palautetta itsestäni tai työpaikalta. Yritän töissä olla liiankin ahkera ja se taitaa vain ärsyttää muita. Se on keino peittää epävarmuus ja esittää jotain muuta.Ja tuohon että olen jäänyt jälkeen ja muut meneevät menojaan, olet oikeassa. Minulle riittää että selviän päivästä kerrallaan ja takerrun joutavien asioiden märehtimiseen, mitkä liittyvät vanhoihin kaunoihin tms. ei ihme ettei kukaan jaksa. Vaikka olen epäsosiaalinen aloitteen tekijä, puhun paljon ja tuntuu kivalta jos saan edes joskus jonkun kanssa aikaan oikean keskustelun. Se kiva loppuu siihen kun havahdun että monettakohan kertaa toistan itsäni ja tuo vain nyökyttelee, kuten kävi erään psykiatrin kanssa. Meinasin raivostua kun hän huokaili ja katsoi kelloaan. Siis saan aikaan reippaissakin ihmisissä lamaantumisen. En ole uskaltanut hankkia kuin yhden ystävän aikuisiällä, muut ovat lapsuuden kavereita. Kukaan heistä ei pidä minuun yhteyttä, jos ei ole mitään todellista asiaa tai mehukas juoru kerrottavana. Ajattelen jo että minusta on vaivaa enkä tahdo viini-illastelu-kaveria kun en voi katsoa edes silmiin toista ajattelematta, että ei tästä mitään tule. Taidan olla aika yksinäinen itsesäälinen möhömaha.

hanna 79 kirjoitti:

Niin kiitos kun et jauhanut kliseisiä otteita jostain kotilieden terveyssivuilta. Sellainenkin kun tuossa näköjään tuli, niin se se vasta suututtikin..eivät meinaan merkkaa minunlaiselleni tässä ahdistuksen määrässä paskaakaan.Hirveän hyvältä tuntui kun joku "antoi luvan pinnata kauppareissuista", että saa mies kyllä ne hoitaa. Joskus kun panikoidun niin tärkeimmät ostokset unohtuu ja kädet on kipeinä kun puristin muovipussia niin lujaa ettei tärinä näkyisi. Olen hyvin perillä terveellisestä syömisestä, sillä olen sairastanut ortoreksiaa useampi vuosi sitten. Se vasta sairasta olikin, en voinut syödä mitään mikä sisälsi rasvaa yli 5%. Nyt se vain on kääntynyt niin että karkkia menisi vaikka puoli kiloa päivässä. En syö aamuisin mitään, koska ei pysy tavara sisällä. Kuulen todella harvoin hyvää palautetta itsestäni tai työpaikalta. Yritän töissä olla liiankin ahkera ja se taitaa vain ärsyttää muita. Se on keino peittää epävarmuus ja esittää jotain muuta.Ja tuohon että olen jäänyt jälkeen ja muut meneevät menojaan, olet oikeassa. Minulle riittää että selviän päivästä kerrallaan ja takerrun joutavien asioiden märehtimiseen, mitkä liittyvät vanhoihin kaunoihin tms. ei ihme ettei kukaan jaksa. Vaikka olen epäsosiaalinen aloitteen tekijä, puhun paljon ja tuntuu kivalta jos saan edes joskus jonkun kanssa aikaan oikean keskustelun. Se kiva loppuu siihen kun havahdun että monettakohan kertaa toistan itsäni ja tuo vain nyökyttelee, kuten kävi erään psykiatrin kanssa. Meinasin raivostua kun hän huokaili ja katsoi kelloaan. Siis saan aikaan reippaissakin ihmisissä lamaantumisen. En ole uskaltanut hankkia kuin yhden ystävän aikuisiällä, muut ovat lapsuuden kavereita. Kukaan heistä ei pidä minuun yhteyttä, jos ei ole mitään todellista asiaa tai mehukas juoru kerrottavana. Ajattelen jo että minusta on vaivaa enkä tahdo viini-illastelu-kaveria kun en voi katsoa edes silmiin toista ajattelematta, että ei tästä mitään tule. Taidan olla aika yksinäinen itsesäälinen möhömaha.

Lue lisää

Jotakin tuttua on noissa kuvauksissasi, ainakin se, että syön koko ajan lohduttaakseni itseäni ja olen lihonut melkoisesti.

Menin eilen kirjastoon ja lainasin sellaisen kirjan kuin Hyväksy itsesi - uskalla elää, jonka on kirjoittanut Wayne W. Dyer. En muistanut kirjan nimeä, joten kävin googlettamassa sen ja sain samalla tietää, että kirjoittaja on jehovalainen... Iski heti ennakkoasenteen päälle, vaikka olen jo lukenut kymmenisen sivua ja pitänyt lukemastani. Sain vinkin tästä kirjasta jostakin näistä tämän kategorian keskusteluista.

Luulen että sinunkin kannattaa kirja lukea, sen johtoajatus näyttäisi olevan se, että ihminen itse päättää mitä ajattelee ja koska tunteet ovat ajatuksien seurasusta, voi ajattelemistaan säätelemällä hallita tunteitaan. Olen tosin vasta kirjan alussa, mutta tämmöinen mielikuva on jo tullut ja tuon asian tajuaminen helpotti hirveästi oloani: Minä voin itse päättää, mitä tunnen ja voin halutessani poistaa pahan olon ajattelemalla positiivisia asioita.

Niin voisi, edellyttäen että jaksaa, ja on varaa sellaiseen. Mutta jos hanna 79 on polttamassa itseään loppuun niinkuin minusta kuullostaa, terapia voi olla tällä hetkellä se viimeinen pisara. Viimeistään siinä vaiheessa kun tajuaa että ei rahat riitäkään, Kelan avustuksilla voi suoraan sanottuna pyyhkiä vaikka takapuolensa. Omavastuu osuus on kuitenkin sitä luokkaa että on normaalipalkkaisellekin liikaa, sen lisäksi että sitä joutuu hakemaan uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja aina on epävarmuus siitä saako jatkaa.

Nimimerkillä "kokemusta on"

toinen hanna kirjoitti:

Niin voisi, edellyttäen että jaksaa, ja on varaa sellaiseen. Mutta jos hanna 79 on polttamassa itseään loppuun niinkuin minusta kuullostaa, terapia voi olla tällä hetkellä se viimeinen pisara. Viimeistään siinä vaiheessa kun tajuaa että ei rahat riitäkään, Kelan avustuksilla voi suoraan sanottuna pyyhkiä vaikka takapuolensa. Omavastuu osuus on kuitenkin sitä luokkaa että on normaalipalkkaisellekin liikaa, sen lisäksi että sitä joutuu hakemaan uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja aina on epävarmuus siitä saako jatkaa.

Nimimerkillä "kokemusta on"

Lue lisää

en tarkoittanut nyt pitkäaikaista terapiaa. NLP:hän on sellaista että joskus pari kolme käyntiä riittää että pääsee alkuun. ja mielikuva harjoituksia voi sit jatkaa itsekseen. riippuu tietysti tilanteesta mutta yleensä sen n. 120 e mitä pari kertaa maksais saa jostain revittyä, tai säästettyä syömällä puuroa.