Ei ihme, että naiset pakenevat maaseudulta. Maaseudulla naisilla ei ole ihmisoikeuksia eikä sosiaaliturvaa ollut. Heitä on aina sorrettu ja sorretaan edelleen niin perinnönjaossa, sukupolvenvaihdoksissa, työtuloissa kuin sosiaaliturvassa. Vuoteen 1983 asti maatilalla työskentelevät naiset luokiteltiin "avustaviksi perheenjäseniksi", joiden työtulo oli automaattisesti puolta pienempi kuin isännän, työmäärästä ja -ajoista riippumatta. Maaseudulla jylläävät edelleen naisia halveksivat asenteet: nainen ei kelpaa kanssayrittäjäksi/maanomistajaksi vaan ainoastaan miehen palkattomaksi piiaksi sitten kun oma äiti ei enää jaksa passata.
Älkää naiko maajussia
kumisaappaan ja nyrkin alla
264043
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Maatilalla joutuu ihan oikeasti työtäkin tekemään olet pahan virheen tehny maanviljeliän naidessa. varmasti kaupungissa sossusta paremman palkan saa.palkka tulee isännälle vaimo on kuka sen käyttää, sinulla on kyllä ollut harvinaisen huono tuurikin kuin olet noi katkeraksi tullut.Eikö ukkosi anna sinulle rahaa ja muuta tarpeellista, ns normaalissa perhesysteemissä rahat ovat kyllä jaossa tarvittaessa.
Kyllä maajusseissa on toisenlaisiakin miehiä kuten kaikissa muissakin ammateissa, ei sovi yleistää, jos itsellä on ollut "huono tuuri" miehen otossa. Meillä olen minä joka hoidan pankin asiat ym juoksevat asiat, kuten varaosien haut kaupungista yms ja isäntä keskittyy työntekoon. Toisinsanoen meillä olen minä se joka istuu "rahakirstun" päällä ja jaan rahaa isännälle jos hän "tarvii". Tosiasiassa se on niin että järjellä se on ajateltava kumpi tekee mitäkin ja mihin aikansa laittaa ja kaikesta on yhteisesti sovittava.
"Jo ennen -80 lukua naitu maataloon"
Kyllä karua on
kuulostaa siltä, että olet aikuisen miehesi " äitee", joka ei mielestäni kyllä ole vaimon tehtävä.
en voisi rakastella miehen kanssa, jota täytyy kontrolloida sivistää tai passata kuin pikkulasta.
äiteenä toimiminen on varattu omille lapsille, ei aikuisille miehille.
vaan tasavertainen kumppani mieheni kanssa. (Huom! lainausmerkit sanoissa)
Käyn asioilla siksi, ettei mieheni tarvitse keskeyttää omia töitään ja minä ehdin hoitaa juoksevat asiat esim. ruokakauppaostosten kanssa samalla reissulla. "Rahakirstun" päällä istuminen tarkoitti sitä, että hoidan pankkiasiat netinkautta kotona ja haen käteistä pankista, jos sitä tarvitaan, samalla kauppareisullani.
Keskustelun myötä aamuaskareilla selviää mitä kumpikin tekee päivän mittaan ja mitä tarvittaisiin jne. eli painotan edelleen sitä keskustelua tasavertaisen kumppanin kanssa.
"sama -80-luvulla maataloon naitu" ja yhteiselo jatkuu onnellisena edelleen.
Pistin vain tiskiin kirkasta faktaa, jota ei kannata tulkita henkilökohtaisesti. En siis ole koskaan seurustellut maajussin kanssa, joten kyse ei ole katkeruudesta tai siitä, että minulla olisi käynyt nk. "huono tuuri". Minulla vain on ollut mahdollisuus seurata vierestä kanssasisarten ja heidän äitiensä kohtelua maalla. Näistä havainnoista johtuen nimimerkki kumisaappaan ja nyrkin alla.
et mitään tiedä.
Tosiasiat vaan yleensä ovat kylmät. Nainen tulee miehen omistamalle tilalle (avioehto).
Nainen on yleensä äitiys ym vapaalla. (pienempi eläkekertymä).
Esimerkiksi em vaikuttavat asiaan. Kaikki tietysti tapauskohtaisia.
Eli parisuhde, yrittäjyys.. Eli jos mies ja nainen toimivat parhaan kykynsä mukaan yhteisen hyvän eteen, niin käsität sen passamiseksi? Ja tuota, tottahan se emäntäkin sitä remonttia saa tehdä, mutta sen osaamisen (kokemuksen) kanssa voi olla vähän heikkoa. Tapauskohtaista, mutta niinku yleensä. Entäs miten suhtaudut sellaiseen ihmeelliseen näkyyn, että taloon emäntä tekee peltotöitä? Onko se paapomista ja passaamista? Millä tavoin mielestäsi emännän pitäisi osallistua firman töihin?
Katto vähemmän salkkareita, niin maybe saat vähän arkipäiväisemmän käsityksen sanasta rakkaus..
Eli siis mitenkäs sen homman pitäs toimia? Emäntä homehtuu kiukutellen soffalla kattellen jotain salkkareita, ja isäntä saa itte hypätä kesken puintiajan hoitelessa juoksevia asioita pankissa ja virastoossa, ja esim. puintiaikaan kuljettaa polkupyörää puimurin päällä, jotta pääsee nopeammin hakemaan kärryraktoria, ku emäntää ei sovi häiritä jottei se tuntisi tulevansa hyväksikäytetyksi?
Hetken aikaa seurustelin tapaamani mukavan maalaismiehen kanssa. Ensimmäiset kuukaudet menivät hienosti, tutustuin ihmiseen ja hänen vanhempiinsa. Lähes kaikki viikonloput ja lomat olimme yhdessä. Sitten suhde "vakiintui" alkoi tulla tenttaamista mitä viikolla teen. Viikonloppusin emme käyneet enään missään, muutaman kerran kävimme alkuaikoina. "Vanhukset" olivat todella happaman näköisiä sinä viikonloppuna, olisi pitänyt istua koko ilta heidän kanssaan ja ihastella heidän tekemiä töitään ja kuunnella kuinka he ovat tehneet tilan hyväksi sitä ja tätä.
(Oliko tarkoitus ohjeistaa tulevaa "orjaa" kiitollisuuden velkaan?) Vanhuksien sairaudet käytiin joka ilta myös tarkkaan läpi. Olen koulutukseltani terveydenhoitaja, joten tarraantuivat siihen.
Monta ilta asiaa mietin ja mitä elämältäni haluan. Haluan tasapainoisen ja onnellisen suhteen, en uskonut sen toteutuvan tuolla tavalla. Liian iso asia alkaa muuttamaan totuttuja tapoja. Miehellä oli jo ikää lähes 30 vuotta, joten luulenpa että hänkään ei olisi enään uusia asioita oppinut. Lopulta huomasin, että ei pelkästään puhetyyli vaan muukin käytös oli täsmälleen samanlaista kuin hänen isällään. Joten olisin joutunut elämään ihmisen kanssa jonka arvomaailma ja käytöstavat 1950-lukua.
Nyt seurustelen omalta alaltani olevan pojan kanssa, hänkin on kotoisin maaseudulta. Suunnittelemme naimisiin menoa ja pienen ok-talon rakentamista. Talomallikin on jo päätetty.
viidenkymmenen prosentin todennäköisyydellä, keskimäärin.
Maaseudulla yksi sikamaisen käytöksen syy miehillä on ollut juuri tuo asenne. Maataloon naitu nainen ei voi lähteä kuin hauta-arkussa. Monelle on käynytkin niin ennen aikojaan.
Monta surullista tarinaa on tälläkin kylällä. Tilanpito kun on mennyt huonoksi, niin syyllistä on alettu etsiä nuoresta emännästä. Vanha isäntä/emäntä pari on alkanut moittia kun on tullut rahatta taloon jne. Olisi pitänyt olla 50hehtaaria maita tai vastaavasti rahaa myötäjäisinä.
Paljon helpompi on tasapuolinen suhde luoda kun ihmiset tulevat samanlaisista taustoista. Ainakaan millekään vanhalle pojalle meneminen ei ole helppoa. Monesti on liian suuret odotukset puolin ja toisin, tilalla asuvista muista ihmisistä puhumattakaan.
vielä 1800-lukua. Olisi hyvä jos ne peräkamarin pojat kävisivät kahtelemassa vähän mualimmoo ennenkuin ottavat eukkoa.Tarkoitan esim 5 vuotta
ulkomailla, se avartaa...
Ei se viisi vuotta auta, kun tulee takaisin niin.... Äitee tarvii hoitajan ja ihmisen, jolle voi kostaa omat kärsimänsä vääryydet. Vanhat ihmiset osaa monesti olla aika ovelia. Aluksi ollaan niin mielin kielin, mutta kun kala on koukussa, niin todelliset mielen laadut alkaa paljastumaan.
vaan että kaikkia ei oo luotu maalla asumaan, itse kierrän lomittajana ja kyllä näkee vaikka minkälaista isäntää sekä myös emäntää.... Joitakin isäntiä käy ihan sääliksi kun ovat noita "kaupungin" likkoja vaivoikseen hommanneet ja vastaavasti toiset isännät ovat niin laiskoja että emäntä ja jälkikasvu tekee kaiken...
Menkää kirkonkyliin katsomaan miten maaseudun emännille on käynyt vanhemmiten: ajettuaan naisensa ensin fyysisesti ja henkisesti loppuun maajussit ovat hylänneet heidät kunnan eläteiksi mielenterveysluukkuihin tai kansaneläkkeellä kitkuttamaan. Nämä vanhemmat maajussit ovat pihdanneet naisiltaan kaikessa: niin rahassa, rakkaudessa kuin kunnioituksessa ja opettaneet poikansa samoille tavoille.
Tässä vähän esimakua maajussien? ajattelusta ja " huumorista", joka on kuten arvata saattaa vain huumorin viittaan kätkettyä naisvihaa ja keskenkasvuisuutta. Liitto tällaista huumoria viljelevän äijän kanssa on selkeä mielenterveysriski. Eikä sellaista vitsiä, ettei puolet totta!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000024&conference=4500000000000047&posting=22000000021824426
Tarkasti kannattaa miettiä, minkälaiseen paikkaan on sitoutumassa. Monesti siihen "savolaiseen" huumoriin/kierouteen liitty puolitotuus. Akka nyrkin ja hellan välissä voi kuullostaa kirjoitettuna hauskalta, todellisuus on sitten aivan toista.
että nai siinä sivussa jussin vanhemmat. Nämä voi olla tosi vaikeita kuvioita. Ikuinen kiitollisuudenvelka (lapset hoidetaan puoliväkisin ja muutenkin "autetaan" ja siinä sivussa työnnetään nenä nuoren parin asioihin), saa kuunnella päivästä toiseen vanhusten vaivojen vatvomista, "tärkeitä" sukulaisten kuulumisia (omat sukulaiset ei yhtään mitään heihin verrattuna).Anoppi kenties yrittää leipoa miniästä itselleen hoitajaa vanhuuden päiville...eipä tarvi vanhainkotiin mennä ja tyttäretkin pääsee helpolla.
Jos tuollaista uhkaa on ilmassa, pitää olla todella kova luu päästäkseen moisesta irti! Voimia teille nuoret emännät! Olkaa valppaita. Vanhukset voi tosiaan olla kieroja kuin korkkiruuvit.
On sille käytökselle olemassa ihan diagnoositkin. Ihminen jos kokee tehneensä virheitä elämässään, niin helposti käypi niin, että ajaa toisen samaan ahdinkoon. Silloin voi katsella kiikutuolista nuorten elämää ja sanoa, että ei ne nuokaan osaa elää. Omat virheet saa silloin lakastua maton alle. En suosittele ketään alkamaan vanhojen ihmisten hoitajiksi ja terapeuteiksi, ainakaan ilman palkkaa ja koulutusta. Palkan jos siitä saa, siihen voi suhtautua ammatillisesti. Tuo "kiitollisuudenvelka" että on päässyt taloon, voi käydä aika raskaaksi kun se pitää muistaa joka paikassa. Voipi mielenterveyskin mennä, hyvällä onnella sitä onkin sitten itse kyykyttämässä seuraavaa.
minäpä menin kotivävyksi isoon kartanoon enkä ole katunut. Päivisin olen ollut valtion hommissa yli 30 vuotta ja illat ja pyhät hoidellu vaimon kanssa yli 150 h maatilaa. Pojanpoika jo tuossa polvella lueskelee Maaseudun Tulevaisuutta. Miksi aina valitetaan,yrittäkääpä löytää jotain positiivista elämästänne.
Laita se lapsi jo nukkumaan! Törkeää valvottaa lasta tuohon aikaan!
150ha tilat eivät ole kartanoita, tai voi ne jossain savossa jotain kartanon kuvatuksia olla.
tulevat samassa paketissa, nai sitten maajussin tai
diplomi-insinöörin.
Se on sitten erijuttu, paljonko niitten kanssa on tekemisissä.
Muutenkin. Sitä mä va kauhian pal ihmettelen, että minkä takia kukaa tekee sellaista työtä. Tai mitä työtä se on, kun ei ole työaikoja eikä lomia, eikä mitään etuuksia. Yksin se vanhapoika isäntä hoitaa asiansa. Palkattua henkilökuntaa ei voi pitää, koska palkkataso on karannut käsistä. Isäntä saa noin 4€ tuntipalkkaa, ja joka vuosi tulotaso putoaa arviolta 5%, kun ynnätään yhteen tulojen lasku ja menojen kasvu.
Minkä takia kukaan naisimmeinen tuomoiseen sekaantuisi? On semmonen asia kuin itsesuojeluvaisto...
Onhan niitä toisenlaisia tapauksiakin, emäntä päätoimisesti kuluttaa aikaansa parhaaksi katsomallaan tavalla, ja isäntä saa hoitaa itte työnsä. Emännälle va rahat jotta se saa aikansa kulumaan..
Jos se maajussi onkin naismaanviljelijä?
Aika paljon on alta 30-vee sinkkutyttöjä jotka hoitaa tilaa.
Maailma muuttuu
Suomen maatalousyrittäjistä noin kolmannes onkin naisia ja myös maalla naiset ovat miehiä koulutetumpia. Takapajuiset asenteet vahingoittavatkin kipeiten juuri maaseudun yritteliäitä naisia. Sukupolvenvaihdoksissa tila halutaan edelleen siirtää perheen pojalle ja sisarosuuksia tulee vasta perinnön yhteydessä. Tytöt siis suorastaan ajetaan pois maalta. Myös päätöksen teossa naiset ovat aliedustettuina. Esim. maa- ja metsätaloustuottajien johtokunnan 11 henkilöstä vain kaksi on naisia. Operatiiviseen johtoon naiset ovat kelvanneet vain sihreeriksi ja assistentiksi.