ei ollut "sijareita" oli ottovanhempia ja ottolapsia , jos oli.
1946-1954 perheet oli tosi suuria, saihan asuntolainan maksuun lykkäystä jos oli vuoden aikana syntynyt perheeseen lapsi.
Se selittää suuren ikäluokan , jos syntyi lapsi joka vuosi sai lainanmaksua kätevästi siirrettyä vaikkapa 5-vuotta.
Silloin lähetettiin joku lapsista rikkaan kaupunkisukulaisen luo , luullen että olot olisivat jotenkin paremmat kaupungissa.
Olihan se ehkä toisenlaista kun kotona maalla , mutta monesti tälläinen lapsi oli orjan asemassa , kun nälkäisiä ne oli kaupungin lapsetkin.
Silloinkin olisi ollut tarvetta hoitaa perheitä olihan sodasta tullut isä monesti niin traumasoitunut että ei enää sopeutunut normaalielämään.Äidit taas olivat uupuneita jokavuotiseen lapsentekoon ja elannon hankkimiseen.
Tämä sukupolviko onnistui kasvattamaan nykyisen vätys sukupolven joka ei osaa elää itsensä ja muiden kanssa?
Oliko muutos liian suuri 10-15-päisestä sisarusparvesta 1-2-lapsiseen perheeseen, jolloin ei tarvinnut ottaa ketään huomioon .
Onko tämä jonkinlaista paluuta menneeseen kun sijariperheet saattavat olla jopa 6-8 henkisiä ja äidit samallatavalla käyvät kodin ulkopuolella töissä .
Ja nykyisin sen asuntolainan voi maksaa lapsista saaduilla rahoilla.
Suomi siis maksattaa lapsilla toistuvasti asuntovelkansa!
1946-1954 perheet oli tosi suuria, saihan asuntolainan maksuun lykkäystä jos oli vuoden aikana syntynyt perheeseen lapsi.
Se selittää suuren ikäluokan , jos syntyi lapsi joka vuosi sai lainanmaksua kätevästi siirrettyä vaikkapa 5-vuotta.
Silloin lähetettiin joku lapsista rikkaan kaupunkisukulaisen luo , luullen että olot olisivat jotenkin paremmat kaupungissa.
Olihan se ehkä toisenlaista kun kotona maalla , mutta monesti tälläinen lapsi oli orjan asemassa , kun nälkäisiä ne oli kaupungin lapsetkin.
Silloinkin olisi ollut tarvetta hoitaa perheitä olihan sodasta tullut isä monesti niin traumasoitunut että ei enää sopeutunut normaalielämään.Äidit taas olivat uupuneita jokavuotiseen lapsentekoon ja elannon hankkimiseen.
Tämä sukupolviko onnistui kasvattamaan nykyisen vätys sukupolven joka ei osaa elää itsensä ja muiden kanssa?
Oliko muutos liian suuri 10-15-päisestä sisarusparvesta 1-2-lapsiseen perheeseen, jolloin ei tarvinnut ottaa ketään huomioon .
Onko tämä jonkinlaista paluuta menneeseen kun sijariperheet saattavat olla jopa 6-8 henkisiä ja äidit samallatavalla käyvät kodin ulkopuolella töissä .
Ja nykyisin sen asuntolainan voi maksaa lapsista saaduilla rahoilla.
Suomi siis maksattaa lapsilla toistuvasti asuntovelkansa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
on ollut jo aiemminkin. Köyhäinhuolto toimi.
Ottolapset eri asia.
...opitaan myös pahoille tavoille:
*Manipuloimaan,kieroileen,riippuvaiseksi,narsistiseksi.
Nämä moni lapsisessa perheessä kasvaneet eivät nykyään juurikaan vaivaudu edes hankkimaan ulkopuolisia suhteita itselleen niin hanakasti,kun on noita kavereita omista sisaruksistaan ja se ei ole millään tasoa normaalia.
Olen havainnut tätä olevan nyt liikkeellä!
Ei saa yleistää aina!
Ainuana lapsena minulle on kehittynyt aikaisessa vaiheessa tarve selviytyä ja ottaa vastuuta asioista ,hyvin varhain.
on nykyinen lastenhoidon vaatimus. Jos teet pienenkin virheen, jo ollaan suurennuslasilla tutkimassa oletko sopiva vanhemmaksi?
Lapsia ei tietenkään saa jättää yksin, ei hoitaa huonosti eikä juopuneena elellä yhdessä. Mutta kun päiväkodissa aletaan takertua äidin ja lapsen kahdenväliseen keskusteluun ja huomataan siinä vaadittavan lapselta liikaa ja äkkiä sossulle ilmotus.
Ilmotuksen sisältö voi olla, että äiti vaatii lapselta ikätasoa suurempia kykyjä??
Eihän lapsensa kanssa voi olla aito tuollaisessa tilanteessa, kun hänet vaikkapa hakee hoidosta?
Jos autat vaatteiden pukemisessa, teet liikaa lapsen puolesta ja jollet auta, olet välinpitämätön???
Tällainen sairas "suurennuslasi" elämä voi olla monen huostaanoton ja sijoituksen takana.
Kotona voidaan elää ihan sitä arkea, johon kukin perhe on tottunut, mutta kun joku saadaan "hampaisiin" niin alkaa kyttääminen!
Ennen lapset kasvoivat (siinä sivussa) ja voivat melko hyvin. Oppivat tekemään työtä ja olivat äidin kanssa kotona koulusta tultuaan.
Ei kukaan kytännyt, keneltä nyt olisi saatava lapsi sijareille.
Luulen että 50% sijoituksista on turhia. Jos vanhemmat saisivat oikeanlaista tukea kotiin ja arvon antoa vanhemmuuteensa, niin he pärjäisivät varmasti. Mutta ei?
Kyllä nykyinen sijari-touhu on hyvin paljon bisnesluonteista.
Siinä hoituu samalla omat kersat, kun otetaan pari vierasta.
Rahaa tulee ja voidaan hyvin.
Omien vanhempien ja ennenkaikkea lapsen tunteilla ei ole mitään väliä? Hän on kuin lelu riepoteltavana.
Vanhat, hyvät ajat uudelleen kunniaan niin tämä ongelma poistuu.
Ja psykologit ja sossut suurennuslaseineen niihin töihin, joissa todella tarvitaan apua.
Näin on ja aamen!