onko ravut

moi..joo kyllä ne ravut ovat omistushaluisii ja mustasukkaisii..ainakin mä olen ja jos suuttuu nii oottaa et toinen tulee tekee sovintoo..ja kyllä osataan olla pitkävihasiiki jos halutaan ..lepytään kylläkin sit helpostikkin..olemme myös rakastavaisii ja paljon annamme myös rakkautta ikuista..ainakin itte toivon ikuista rakkautta..mut vielä täs katellaan sitä oikeaa..

Täytyy myöntää, että en pohjimmiltani pystyisi antamaan anteeksi :( Varmaan haluaisin antaa anteeksi ja yrittäisi antaa anteeksi, mutta epäilisin pettäjää koko loppuelämäni. Ja varmaan muistuttaisin asiasta silloin tällöin, että hän petti. Sitähän sanotaan, että asian pitäisi olla jotenkin sillä siisti kun se on kumppanin kanssa puitu ja anteeksi on pyydetty ja annettu...että asiaan ei enää palata. Haluan kuitenkin puhua tunteistani, ja olen varma että petetyksitulemisen tunteet nousisivat pintaan myöhemminkin, ja haluan voida keskustella tunteistani silloinkin. Kuolen sisältä, jos minun pitää pantata tunteitani/ajatuksiani toiselta tai/ja elää kulississa. Täytyy sanoa, että epäilisin pettäjällä olevan alentunut kynnys lähteä pettämään uudestaan..ja jopa ehkä taipumustakin pettää kumppaneitaan elämässä.

En ole mustasukkainen vaan parempi sana on omistushaluinen. Jos joku vieras nainen keikistelee miehelleni niin ajattelen naista lähinnä idioottina kun keikistelee miehelle, jonka nainen on myös paikalla. Tavallaan se nainen menettää kasvonsa minun silmissäni. Minä luotan mieheeni ja siihen ettei hän tee mitään typerää. Ja jos tekee niin hänen piikkiinsä se menee. Omistushaluni on tavallaan sitä, että haluan kumppanilta sitoutumista ja sitä, että hän on loppuelämäni kanssani, ei mitään välivaihetta tunneta tuossa seurusteluasiassa...siis niin että tavattaisiin ilman sitoumuksia aina vähän silloin kun toista tai kumpaakin sattuu huvittamaan. Yök, ei sovi mulle...mieluummin oon vaikka yksin kuin tollaisessa turvattomassa suhteesse "leijumassa" jonkinasteisessa yhdessäolossa. Mieluummin annan sen olla, päästän irti, ja katselen sopivampaa kumppania itselleni.

mustasukkainen vaan loukkaantunut ja tahtoo eron

En usko että ketään voi luokitella sillä tavalla, että jos on rapu, niin sitten on aina omistushaluinen, mustasukkainen jne. mutta mutta: Itse olen aika samoilla linjoilla nim.rapurapu:n kanssa. Olenhan minä omistushaluinen, mutta eiköhän kaikki ole, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Sama pätee mustasukkaisuuteen. Kuitenkaan, en ole mustasukkainen ilman syytä, sillä haluan kuitenkin luottaa kumppaniini.

Mitä pettämiseen sitten tulee: minä yritin antaa anteeksi ja unohtaa, mutta ei siitä mitään tullut. Aivan samoilla linjoilla rapurapun kanssa. En voinut enää tapahtuman jälkeen luottaa, vaikka olisinkin kovin halunnut. Kun luottamuksen kerran pettää, se on mennyttä.

muistuttaa joka kerta asiasta jollain konstilla, mutta ei ala kostamaan..
jossain vaíheessa kun on saanut luottamuksen takaisin niin antaa anteeksi.

Ei me olla kovin mustasukkasia, mut aika omistushaluisia kyllä. Anteeksi me ei kovin helposti anneta,pettämistilanteessa kannattaa puhua asioista. Kostonhimosia me ei olla! Ei me kosteta tasoittaaksemme jotain juttua.

mutta ei KOSKAAN unohda!

Auta armias kun jopa vuosienkin jälkeen saataa aisia putkahtaa pintaan jonkin aivan muun asian tiimoilta ja siinä on sinulla jälleen selvittäminen.. Joten kannattavampaa on olla tekemättä kupruja joilla saat rapusi kiehumaan...

Kyllä annan anteeksi, mutta en unohda koskaan jos minua on loukattu. Miehen käyttäytyminen vaikuttaa siihen miten mustasukkainen rapunainen on. Ja kyllä olen "kostanut" exääni pettämällä myös. Nykyisestä miehestäni en ole mustis, sillä häneen voin luottaa 100%. Saatan olla toisinaan omistushaluinen.