Kummilapsi ja yhteydenpito

miettii asioita näin päin. yleensähän kun kummi lakkaa pitämästä yhteyttä ja äiti kehtaa siitä mainita, leimataan äiti ahneeksi kotirouvaksi, jolla ei ole muuta tekemistä, kuin miettiä miten rahakkaita lahjoja lapselle pyytäisi.

No. sinulla on 4 vee kummilapsi. eli sen ikäinen, että hänen kanssa voi jo jotakin tehdä ja kommunikoida. vanhemmat tuntuvat tosi tylyiltä, jos käytös on yht´äkkiä noin radikaalisti muuttunut. oletko varma, ettet ole tietämättäsi kuitenkin loukannut jotenkin, sanoin tai teoin. esim arvostellut lapsenhoitoa jollekin, joka sitten on vienyt asian äidin korviin?

mutta, sinä voit soittaa lapselle. vaikka muutaman kerran vuodessa syntymäpäivän aikaan ja nimipäivänä. ja tässä joskus jouluntienoilla piipahda ilmoittamatta paketin kera. ei ole lapsen vika, että äiti ei halua olla tekemisissä.

ensi kesänä voit pyytää kylään, huvipuistoon, ongelle, mäkkäriin... siis vain lasta. tee sinäkin selväksi, ettei sinun kanssa tarvi olla tekemisissä, mutta kummilapsen kanssa haluat pitää yhteyttä.

jos sama peli jatkuu, ota yhteyttä suoraan ja kysy, mikä mättää, miksi olet eriarvoisempi kuin muut kummit.

...sinulle annettua roolia!
Kenenkään kummin ainoa tehtävä ei saa olla lahja-automaattina toimiminen.
Älä laita lahjaa postiin!
Jos perhe on sinuun yhteydessä niin sano, että milloin voisit tuoda joululahjan.
Jos perhe ei ole yhteydessä niin älä laita ollenkaan lahjaa.

Joku jo neuvoikin, että yritä vielä pitää yhteyttä lapseen. Voisitteko tehdä jotain yhdessä?
Jos näet lasta ja menette vaikka kaupungille niin voithan silloin ostaa hänelle jotakin (joululahjan sijasta).

Kummilapsen äiti on sukua miehelleni, ja kummilapsikin siis sukua myös. Yhteydenpito aluksi oli sitä että vihjailtiin lampaantaljasta vaunuihin, kun lapsi oli pieni (meillä ei vielä ollut omia lapsia) ja kaikkea pientä ja suurempaakin olis näemmä ollut tarvis. No aina jotakin laitettiin, kastepäivänäkin kahdet lahjat. Kun sitten joskus laitoin postissa lahjoja kummipojalle ja tämän vastasyntyneelle pikkuveljelle, ei tullut tietoa oliko paketti edes mennyt perille, ja puhelut lopetettiin lyhyeen, lupasi soittaa takaisin viimeistään seur. päivänä. Kun tätä jatkui vuoden verran, lopettelin lahjomisen. Ajattelin että pyytäköön suoraan kun tarvii. No ei ole pyytänyt. Kyllä jutellaan kun sukutapaamisissa nähdään, aika harvoin kylläkin, ja mieheni on kesäisin ostanut jotakin kun on useammin ollut sielläpäin käymässä. Itseäni lähinnä ällöttää tämmöinen kummilapsen äiti.

Kummilapsen äiti on kotiäiti? Se selittäisi paljon. Katsos kun on iakaa pyöritellä asioita, siinä kylätoimikunnan lisäksi, niin asiat tuppaavat paisumaan. Sellaista se on elämä...

Minulla vähän samanlainen tarina.Kummilapseni asuu 400km päässä.Hän on vasta pari vuotias joten en voi häneen pitää yhteyttä..muuta kuin äitinsä kautta.Hänen äiti (kaverini)ei soita koskaan minulle päin.Itse kun soitan niin ei välttämättä kuukauteen vastaa viesteihini tai puheluihini-kuulemma kiire.Ei kerro miten lapsella menee,mitä on oppinut jne.Kaikki muut kummit saivat 1-vuotis kuvan lapsesta,joka oli liikkeessä teetetty.Minä en saanut.Lahjoista ei kiitetä,en saa edes joulutoivotuksia.Luokseni perhe ei tule kylään,koska täälä ei kuulemma tee mitään,matkustan aina kummilapseni luo jotta voisin edes nähdä häntä.Tämmöinen on todella ahdistavaa ja kun ei edes tiedä missä mättää :(