Kännissä on kiva hillua
Nuolla viraan naisen ***
Omaansa voi huijata
muttei itseään puijata
Omatunto painaa
ja tuntuu kuin ois vainaa
Mutta naiset on vain lainaa
en voi heitä omistaa
Siistii on nyt pettää
ja lentokapteenii esittää...
Eiks ollutkin hyvä runo näin vasta-alkajalta?
Nuolla viraan naisen ***
Omaansa voi huijata
muttei itseään puijata
Omatunto painaa
ja tuntuu kuin ois vainaa
Mutta naiset on vain lainaa
en voi heitä omistaa
Siistii on nyt pettää
ja lentokapteenii esittää...
Eiks ollutkin hyvä runo näin vasta-alkajalta?
Vastaukset 19
Vanhimmat
johonkin toiseen lajiin,tai juoda enemmän.
Rakkaus on kaunista.
Jos rakastan miestä,
en harrasta hänen
kanssaan seksiä.
Se on rakastelua.
Rakkaudella on laput
silmillä. Se ei
vilkuile muita.
Rakastunut rakastaa
vain yhtä kerrallaan.
---------------
Pientä oppia rakkaudesta :).
Kritiikkiä peliin runoilijat.
Aivan uskomatonta "skeidaa",mies sentään hiukan perillä asiasta.Ilmeisesti "eräs nainen" fiilistelee.Tarkoituksena antaa ymmärtää,että tietää
rakkaudesta jotakin,muita enemmän.
Voi pieni puskis. Niin harvoin, kun käyn täällä nykyisin, niin ei pitäisi noin paljon pelottaa :). Kirjoitan tunteeni mukaan, miten sen itse koen.
Mikä tarve on vetää rakkautta lokaan? Kysyn vaan..
No hei hei hei, nyt pitää vain muistaa mistä kaikki lähti liikkeelle, eli:
Kännissä on ihqua hillua
Nuolla nuoren tytön hillosta *** jne. jne.
Sinä et sallisi eriäviä mielipiteitä? Äly hoi! Esitin sentään ensimmäisen kommenttini runon muodossa..
Rakkausrunoissa on, kuten otsikko sanoo, tarkoitus kirjoittaa rakkaudesta. Siitä ei tämän runon kirjoittajalla ollut mitään käsitystä.
Silti, lukemalla rakkausrunopalstaa, ehkä voisi syntyä jonkinlainen käsitys siitä, mistä rakkaudessa on kysymys.
Ns. seksipalstoilla taas on kysymys muusta, mitä muutamat yrittävät tännekin "rakkautena" tarjota. Pysyköön vain omilla seksipalstoillaan, joinne em. aineisto kyllä sopii.
Rakkaus on tunne, joka ei edellytä mitään ruumiillista kosketusta. Se voi sellaisena elää vuosikymmeniä.
Silti, rakkautta voi ilmaista myös ruumiillisiesti, mutta edellisessä runossa rakkaudesta ei näkynyt pienintäkään merkkiä.
Rakkaus voi aiheuttaa myös tuskaa, mutta silloinkin se on mielestäni kaunista. Tämä on tietysti oma mielipiteeni.
Sääli, että tästä palstasta on tullut niin rikinkatkuinen.
kyllä ällöön noita rakkaus höpinöitä.
Tietysti ällöön onnettomia hymiöitä myös :).
Myös minä esitin mielipiteeni,niin kuin ajattelen.
Eikä pitäisi runoilla ilman lahjoja,ei ainakaan netissä."Se on säälittävää".
Nopea runo. Entäs sitten? Ei täydellinen, ei lähelläkään. Vastaukseen kyllä kelpaa.
Olen ylittänyt julkaisukynnyksen muutama vuosi sitten runoteoksella. Revi siitä :).
sehän on kiva.Olen iloinen puolestasi.
Todella.Mutta ei siitä pääse mihinkään,että minä ällöön siirappiin sotkettuja sanoja ja tietysti hymiöitä.Minun kirjoihini kuuluu myös runokirjat.
On olemassa hyviäkin runoja.
En muista kyllä lukeneeni, "Revi Siitä kirjasta":(.
Elämäni aikana olen rakastanut neljää miestä. Toisilla ei ole ollut merkitystä. Kun aikaa kuluu ja pääsee tunnekuohujen yli, niin sellainen teksti saattaa kuullostaa korviisi siirapilta. Jokaiselle heistä todellakin toivon kaikkea hyvää ilman katkeruutta.
Tuntuu siltä, että osa ihmisistä on kuin kakaroita. Itkevät, kun eivät saa jotain. Loukkaantuvat, kun eivät saavuta kuvitelmiaan. Lopulta ihminen on yksin. Jos jonkun aikaa elämässä saa todella rakastaa jotakuta, niin on onnellinen. Toista kun ei voi omistaa ja se näyttää unohtuvan. Mielestäni silloin ei ole edes kysymys rakkaudesta, vaan jostakin muusta - omistuksen halusta.
Tiedän, että on olemassa hyviä runoja. Omalta kohdalta pidän aforismeista. Harva runo vaikuttaa lopulta hyvältä. Samoin pidän lopulta vain harvasta kirjasta. Tällaisia ajatuksia ja ilman hymiöitä.
Ei käsitellyt rakkausrunoja ja Runogallerian tuotantoa.
Mutta eikö ole kuitenkin niin,että runot ovat hiukan
kesyjä kuvamaan eri ilmiöitä.Eikö ne ole turhaa herkistelyä.Salattua uhoa.Huonosti peiteltyä itseriittoisuutta. Itsensä ihailua,puettuna valheen
kirjavaan pukuun.Odotusta,että joku huomaisi sieluni puhtauden ja älyni ylivertaisuuden.Oi kumartakaa minua ja juokaa silmillänne minun kauneuteni.
Puran, sillä tuntojani. Mitä yksinkertaisempi, sitä parempi. Samalla tavalla kuin matematiikassa kaavat. Jokainen varmasti kokee omalla tavallaan. Omalta kohdalta runoteokseni eteni sivu sivulta kuukauden matkan tapahtumista toiseen. Aluksi matka tuntui kevyeltä, lopussa kantamukset painoivat. Oivalluksia, tilannekuvauksia. Yritystä sellaiseen muotoon, jossa lukija voi kuvitella olevansa matkalla. Kirja, jonka avulla saman matkan tekijät voivat palata omiin kokemuksiinsa. Herättää omat muistot. Jokainen omalta kohdaltaan määrittää, mitä runous on.
arvoisa miehenpuoli,siis ajatteleppa,mitä on rakkaus? Osaatko määritellä yhtään sitä? Avuksi alkuun.
Hylätään aivan aluksi "skitsofreniaan" viittava oman
mielentilan kaaos.Vaikeaa, mutta asian kannalta palkitsevaa.Hylkäämme ajatuksen "olen löytänyt taivaani",täällä on todella enkeleitä.Emme ruoki mielemme/aivojemme synnyttämiä harhoja.Suljemme pois
myöskin sosiaalisen vaikutuksen omaan käyttäytymiseen.Tämä lähinnä on ympäristön määritelemä onnesta.Sen sisällöstä "rakkaudesta".
En väitä suinkaan,että ympäristön synnyttämä paine,sekä omanmielen kaaos rakkauden synnyttää.
Mutta ihmiskunnan hämärästä alusta alkaen on ollut
halua jatkaa sukua,eli lisääntyä.En usko,että he käyttivät sanaa "rakkaus" toteutaesaan ihmiskunnan tärkeintä tehtävää.Yhteisöjen kehittyessä kielellisesti,sekä sitoutessa tiukemmin omiin jälkeläisiinsä/vanhempiinsa,syntyi tarve paheksua,
että myös sitouttaa tietty populaatio tiukemmin yhteen.Tämä synnytti myöskin tarpeen määrittää sukupuolien keskinäinen kiintymys sanalla "rakkaus".Kielen jatkuva kehittyminen synnytti ajallaan myös runouden(sen hienomman tavan puhua).
Varsinkin rakkaus,sekä urheus olivat/ovat suosiossa edelleen. Kyllä romeO tavallaan "rakkauden" jäljillä runossaan on.Hiukan hiomista ja tuosta esillä olevasta pohjasta saa aivan erinomaisen sivun,vaikka runokirjaan.Eli jatka harjoituksia rome0.
Joo niin tekee,rakastaa vain itseään.Ja sen jälkeen vieläkin rakastaa itseään.
jätetty, etkä pääse siitä millään yli. Itke, se helpottaa.