liian vilkas mielikuvitus?

Sama täällä, joskus olen ollut oikeassa mielikuvistusteni kanssa ja joskus väärässä.
On hyvä luottaa välillä siihen mitä tuntee eli naisen vaistoon, mutta tässä tapauksessa siihen kaksosen vaistoon.

Itsellä myös hyvin vilkas mielikuvitus, jota ilmaisin nuorempana mielelläni piirtämällä tai maalaamalla. Nykyään mielikuvitus ilmenee kirjoituksissa sekä puheessa -kehitystä tapahtunut! :D

Hyviä kavereita oli pari kappaletta nuorempana. (Mielikuvitusystäviä en harrastanut.) Yksin oloa sitäkin enemmän. Ehkäpä kirjava mielikuvitus on syy, miksi viihtyy hyvin myös pelkästään itsensä kanssa. Toisinaan on HIRVEÄ tarve saada juttuseuraa vaikka kahvikupposen ääreen... :)

Lohdutukseksi sanoisin että lukemani mukaan kaksonen itse kokee itsensä neuroottiseksi enemmän kuin muu maailma edes osaa kuvitella,,,eli siis hulluutemme ei aina näy onneksi päälle päin!!

Pääasia että itse tulee toimeen hulluutensa kanssa =)

P.S Anna hevosen murehtia, sillä on iso pää- kuten Väinö-vaari aina sanoi =)

Epäily itsestä ja riittävyydestä on oikea riesa suhteessani. En tiedä miten toinen voisi "vakuuttaa" sen ettei ole muita ja että minusta välitetään juuri tällaisena kun olen.

Toivonpa totisesti, että saisin itsetuntoni tolalleen. Joskus sitä tuntuu olevan typeryyteen asti toisinaan taas ei tippaakaan.

Kaverit koen aikuisena niin, että ne ovat vain sen tähden ympärilläni toiset, että musta on niille jotakin hyötyä. Yksi ystävä on, joka on reilusti siksi ystäväni, että nautimme toistemme seurasta ilman mitään palveluksia tai velvotteita.

Kaamean tunkkaista luettavaa varmaan....Olen kuitenkin onnellinen , vilkas ja oman siippani kanssa onnellinen (jos ei noita omia ajatuksia oteta huomioon)

Juu. Tuohon samaan sakkiinhan sitä kuulutaan :)
Aina on varma, että kaverit koittaa päästä eroon tai kulta muka katselee jotakuta toista. Mutta eipä siihen mikään auta, vaikka koitankin katsoa asiaa toisten kannalta ja miettiä kuinka itse loukkaantuisin kultani esittäessään epäilyn että olen jonkun toisen perään.

että on ollu vapauttavaa lukea näitä juttuja. Mulla on ollu aina myös poikaystävien kanssa outoa skismaa juuri mun epäileväisyyteni vuoksi. Olen itsekin ihmetellyt omaa epävarmuuttani seurustelusuhteessa, kun muutoin olen hyvinkin itsevarma.

Myös tuo yksinään viihtyminen on minulle ominaista. En ole koskaan edes suostunut muuttamaan yhteen miesteni kanssa, vaikka takana on jopa kymmenvuotinen seurustelu, sillä kaipaan omissa oloissani olemista niin paljon, että pelkään koko seurustelun epäonnistuvan heti, jos joudun katselemaan toista aamusta iltaan. Toisaalta rakastan kyllä hellittelya ja toisen vierestä heräämistä yli kaiken, mutta en sentään joka aamu :)

Se on todella kaksosen "omituisuus" tuo vilkas mielikuvitus ja siihen kun yhdistyy nopea suu niin lirissä ollaan. Mulla nuoriso on sanonut, että minulta pitäisi hävittää sähköposti ja kännykkä. Jos lapsille on sattunut esim. koulussa jotain niin tämä äitipä kirjoittaa hurauttaa luokavalvojalle/rehtorille sähköpostia tai soittaa ennenkuin edes mietin kunnolla asiaa. Tosin asiat on selvitelty saman tien ja olen saanut myös kiitos "palautteesta", koska eiväthän esim. opettaja tiedä epäkohdista, jos kukaan ei ota yhteyttä.
Minä olin lapsena ujo ja minulla oli paljon mielikuvitus kavereita, todella näin ne keijut ja enkelit. En koskaan "ollut yksin" ja nautin tänäkin päivänä yksin olosta. Minulla mielikuvitus purkautuu kirjoittamisena, runoja, tarinoita yms. On niitä lehdissä julkaistukin. Minä luulen, että kaksonen on myös innovatiivinen, uusia ideoita syntyy vähän liiankin kanssa.

ja kohottaudu kohti jumalaa. Jumalan rakkaus on niin
paljon enemmän antava kuin mielikuvitus. Mielikuvitus on pelkästään aivoperäinen ja alhainen
asia. Rakasta jumalaa yli kaiken. Näin vapaudut
aurinkomerkistäsi.