Abortin tehneet..Mitä olette ajatelleet myöhemmin tekemästänne valinnasta? Tämä ei ole mikään provo, vaan ihan mielenkiinnosta kysyn. Meillä sai vahinkovauva alkunsa melkoisen "väärään" aikaan, mutta ajattelimme poikaystäväni kanssa, että tulisimme katumaan aborttia koko loppuelämämme, etenkin jos uutta vauvaa ei myöhemmin kuuluisi, ja nyt meillä on vuoden ikäinen tyttö. Täydellinen pikkuneiti, ja kyllä tuollaisen kanssa opiskelutkin sujuu..
Miltä tuntuu..
myöhemmin?
101087
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
minä ainakin olen katunut ja tulen katumaan... Tajusin liian myöhään kuinka väärin tein, en tosin ollut päätöshetkelläkään varma valinnastani. Itken edelleen iltaisin, vaikka eihän se mitään auta.
Itselläni 2 lasta, vajaan vuoden ikäerolla. Ovat nyt alimilla luokilla koulussa. Ikää itellä 30 v. olen "joutunut" kaksi aborttia tekemään. Ekan, kun petin miestäni, ja toisen vuoden kuluttua, kun odotin miehelleni. olin juuri saanut töitä, vakipaikan ja oltiin just muutettu asuntoon, jossa oli just sopivasti tilaa meille neljälle. Valintoja on tehtävä, eikä ne ole helppoja.
Itseä v-tuttaa nämä, jotka saarnaavat asiasta. jokaisen elämäntilanne on erilainen ja aikuinen ihminen tekee ratkaisunsa. Itkeä voi loppuelämänsä illat myös sitä, että tuli "pahaan" aikaan lapsi synnytettyä. Luonnostaan ollaan kaik niin itsekkäitä loppujen lopuksi, että omallakin elämällä on merkitystä!!!Ikä ja elämänkokemus tuo kaikkeen avarampaa katsomusta. Ja elämään tulee aina muuta uutta, välttämättä asiaa ei murehdi liian pitkään!
Tet minkä päätöksen tahansa, toivon voimia ja jaksamista. Suret asiaa aikasi (mikä ihan varmasti on suotavaa ja TERVEELLISTÄKIN) ja iloitset sitten siitä, mitä sulla jo on. Jonkin ajan kuluttua et asiaa edes muistele useinkaan. Vaikka väliäkö sillä vaikka muisteletkin... Kunhan et "märehdi". Sulle vielä mahdollisuus tulee, kun aika on sopivampi! Arki on pari vuotta kahden pienen pienen kanssa täpinää, johon ei kirjoille aikaa jää (väsymykseltäkin)!
ootkos ikinä miettiny miltä ne abortit nyt tuntus jollet sitte oiska niitä nykysiä penskojas saanu?? Tai jos niille vaik sattus jotai...vois olla että tulis abortit mieleen uudestaa..
tuollaisia? Elämä on täynnä valintoja, ei niitä noin kannata kenenkään miettiä. Silloinhan kukaan ei uskaltaisi tehdä yhtään mitään elämällään.
samaan tilanteeseen! Nimittäin en ymmärrä ollenkaan miten joku voi sanoa toiselle noin.
En kannata aborttia, mutta ymmärrän sen joissain tilanteissa ja ymmärrän niitä jotka ovat tehneet niin. Jos se on siinä kohtaan tuntunut vaan niin ylivoimaisena esteenä elämässä, niin mitä noita enää miettimään.
No olet varmaan täydellinen itse, kun voit tuolla tavalla saada toisille pahan mielen!
Eka ravataan muutamassa abortissa ja seuraavaks jonotetaan lapsettomuusklinikalla.
Niin, mut eihän sitä elämää ja että ylipäätään tulee raskaaks osaa nii paljoo edes arvostaa ku pamahtaa paksuks ihan liian helposti..
jouduimpa minäkin turvautumaan aborttiin kylläkin vuosia sitten. Asiaa märehdin ennen aborttia ja itse toimenpide oli sitten muodollisuus. Nyt elän ihan rikasta elämää, ilman suurempia suruja.Vastaukseni on ettei se kaduta ollenkaan. se vaan on niin, että kun teet ratkaisun ja tiedät sen olevan oikea, ei se enää sitten itketä.
Ei ole tarvinnut kysenalaistaa tekemäänsä valintaa jälkikäteen... Tuskin aborttia olisin tehnyt, jos olisi ollut pienikin riski, että jälkikäteen kaduttaisi.
Aivan kuten teillä; etukäteen jo mietitte, että joskus saattaa kaduttaa; näin niitä päätöksiä pitää tehdä, etukäteen punnitsemalla, ei jälkikäteen ajattelemalla.
Miltä tuntuu; hmm... Ihan normaalilta? Joulustressiä, väsymystä, välillä paremmalta, välillä huonommalta, niinkuin elämässä normaalisti... normaalinahan minä halusinkin elämäni jatkuvan; ihan samana kuin ennen vahinkoraskautta ja sitä olen saanut mitä olen tilannut; lapsetonta elämää, juuri sitä elämää jota minä yhä haluan elää.