paras onnenkantamoinen

kolmen neljän vuoden ikäinen,kun sattui outo
tapaus.Keikuin rappu kaiteella alas päin oli
sellainen nelisen metriä matkaa.Yhtä äkkiä ot-
teeni irtosi ja putosin melkein alimmalle rapul-
le.Mutta leijailin kuin joku olisi minua kannat-
tanut.Se hetki ei ole minulta unohtunut.

minullekin on sattunut yhtä ja toista. Tytöt olivat pieniä ja olin matkalla autolla tuttua reittiä. Käännyin suoralle oikealle ja minun piti kääntyä melkein heti vasemmale, olin jo kääntymässä, kun havaitsin punaisen, matalan urheiluauton tulevan vastaan aivan edessä.Vauhti oli hurja, mutta kuljettaja ajan tasalla, hän pystyi väistämään oikealle, joten törmäystä ei tullut. Siinä olisi mennyt perheestä se 3/4 joka nyt on jäljellä. Sillä 1/4:lla, joka ei tuolloin ollut mukana ei ollut sekunnin osat puolellaan, vaan menehtyi silmänräpäyksessä kaksi vuotta sitten. Liikenne on tällaista.

Armeijassa sotilaspartiohiihdossa porukkaan kuului 4 poikaa. Minulla kp, muilla kiväärit. Ampumapaikalla kaikilla 5 maalia ja 2 varapatruunaa. Ammuin omani nopeasti alas läheltä, kun tehokas kp-kantama on 50 m.

Kiväärimiehiltä ei mennyt ihan hyvin. Kului varatkin ja yksi maali jäi pystyyn ampumaradan takanurkkaan 300 m päähän. Minulla oli kp 2 varaa ja ajattelin, jos yrittäisi. Tähtäsin tuollaiset 2m maalin yli ja kyllä se onnen kantamoinen sieltä maalin särki.

Hiihdeltiin sitten reipasta vauhtia maaliin ilmoittautumaan ja sotkuun munkkikahville. Ei mennyt kauan, kun rykmentin lähetti tuli käskemään palkintojen jakoon.

Sitten tuli toinen onnenkantamoinen, joka oli jokaiselle partioporussa täysi yllätys. Oltiinkin voitettu koko kisa ainoalla puhtaalla ammunnalla ja nopeimmalla hiihtoajalla.

Palkinnoksi samaksi illaksi 7 vrk laput kuntoisuuslomalle. Ällistyksissä oltiin, mutta kelpasi.

VARMA kuolema, kun pelastuit?