Hoitoon pääsy

Meinaan pelkään että joudun sairaalaan koska
on mielialavaihteluita, sitten yritän auttaisiko
tämä zyprexa -> ei auta, päinvastoin juuri ne mielialanvaihtelut ovat ne joista elän,
ja vaikka tapan itteni periaatteesa jos joudun sairaalaan.
Olen ollut sairaalassa ja se on monin kerroin pahempi paikka kun vankila.

Itselläni vaikea masennus uusinut tänä syksynä. Työterveyslääkäri kirjoitti sairaslomaa ja lähetteen psykiatrian poliklinikalle. Polilta soitettiin, että hoitoon pääsy voi mennä ensi keväälle asti... Joka on kyllä todella pitkä aika odoteltavaksi. En halua tällaisiss asioissa alkaa valehtelemaan että olisin itseni tappamassa kun en kuitenkaan ole. Ilman itsari aikeitakin elämäni on todella mustaa, menee usein päiviä että en jaksa/pysty kodistani poistumaan. Nukun tai tuijotan tyhjyyttä, saamatta mitään aikaiseksi.

Oma vahva mielipiteeni ainakin on että hoitoon pääsy on aivan liian hankalaa.

jotta terveyden hoito mielenterveys puolella
huonossa jamassa. Raha kait on se suurin eli
resurssit hoitaa ihmisiä kaatuu siihen ja sitten
et näitä tai meitä psyykkisesti sairaita niin
paljon. Jonotus pitkä prosessi ja varsinkin
lasten/nuorten kohdalla hoitoon pääsy pitkittyy,
jolloin ongelmat kerkiää lisääntyä ja hoitoajat pitenee.
Eipä ole kokemusta sairaala-hoidosta, mutta avopuolelta kylläkin ja eipä tointanut mitään, kun "hoitaja" oli keskustelu-terapiassa aina
niin epäempaattinen, että oli pakko lopettaa
käynnit, jotten ois vetänyt sitä ihmistä turpaan, kun vi,,,tti niin sen käytös!
Uskon edellisen vastaajan kokemuksiin eli sairaalahoito on pahempaa kuin vankilareissu.
Yrittäkää siis näissä oloissa löytää hoitomotivaatio, päämäärä tai tavoite parantaa
elämänlaatua. Yksin täällä on selvittävä tai tuhoutua, mutta kukaan ei välitä.