Itselläni ei paniikkihäiriöön varsinaista diagnoosia ole, mutta tiedän, että kyseinen vaiva jonkinasteisena löytyy. Olen lukenut paljon oireista, toisaalta helpottavaa huomata esim. kuolemanpelkoon liittyviä oireita muillakin, mutta siitä tiedosta ei hirveästi konkreettista apua ole
Mietinkin, voisiko jatkuva palan tunne kurkussa( tuntuu kuin tukehtuisi ruokaan)ja liman eritys olla oireita? vai voiko niinkin fyysinen reaktio kuin jatkuva liman röhiminen ja syljeskely olla siitä johtuvaa..
Mietinkin, voisiko jatkuva palan tunne kurkussa( tuntuu kuin tukehtuisi ruokaan)ja liman eritys olla oireita? vai voiko niinkin fyysinen reaktio kuin jatkuva liman röhiminen ja syljeskely olla siitä johtuvaa..
Vastaukset 4
Vanhimmat
omakohtasia fyysisiä ollut vapina, hikoilu,
sydämen sykkeen kiihtyminen, lihasten puutuminen
tai sellaset lihasnykäykset ja sit puristava tunne
rintakehässä. Kun sain oikean lääkityksen auttoi
tosi paljon, mutta myös oivallus siitä, että en
ole ainoa auttanut jotenkin hyväksymään itseni ja
siten osaltaan oireet hallinnassa.
ei varsinaisesti oo ollu tuota palan tunnetta kurkussa mutta nielemisvaikeuksia kyllä eli varsinkin muiden seurassa pitää aina ruoan seurana kulautella paljo nestettä koska jotenki tuntuu et se ruoka jäis kurkkuun.. Kannattais kuitenki kävästä lääkärillä ja sanoa noista oireista.
Terve, vai ei.. mulla on ollut läpi pienen ikäni kyseisiä oireita, mutta varsinaiset kohtaukset alkoivat kauppajonossa viime viikolla. Tuon ensimmäisen kohtauksen jälkeen en ole kyseisessä kaupassa käynyt ja olen mielessäni ajatellut että välttämällä tuota paikkaa vain pahennan omaa tilaani. Seuraavaksi aloin pelätä että saan vastaavan kohtauksen työssäni, eikä sitä sitten tarvinnutkaan kauaa odotella.. Tähän asti olen aina päässyt noiden vaikeiden hetkien yli, mutta nyt on jokin muuttunut ja en enää pysty "järkeilemään" itseäni takaisin maan pinnalle. Lääkärillä kävin heti kun kohtaus tuli töissä ja tässä sitä nyt odotellaan että auttavatko lääkkeet mut takaisin "normaalien" joukkoon.. Uskon hyvin vakaasti siihen, että olen tämän nykyisen olon aiheuttanut itselleni sillä tavalla, että aloin välttää tuota kauppa jossa ensimmäinen kohtaus tuli. Silloin annoin itselleni luvan alkaa pelätä tätä tautia. SUURI virhe.. Oireina mulla on olo että pyörtyy ja ei saa henkeä. Varsinaista sydämen tykytystä ei ole mutta muuten vapisuttaa. Eniten hommassa ahdistaa se että olen antanut omalle mielelleni periksi.
Mulla ensimmäinen paniikkikohtaus tuli kun istuin auton takapenkillä ja vedin röökiä..Meni kyllä hetki ennen kun suostuin istuun autossa taakse. Ja sen sanominen (varsinkin ei niin tutuille) et pelkää että se tulee taas on tosi vaikeeta. Mun myssytohtori sano mun mielestä hyvin kun sanoin et on kokoajan semmonen tunne et on viallinen. Se sano et mä oon sit varmaan kans viallinen ku mulla on silmälasit. Onhan meissä kaikissa tosiaan jotain "vikaa" mut ei sitä kannata jäädä häpeen ja miettiin liikaa. Mulla se meni siihen et koitin viinalla avittaa ja huonommax vaan meni. Kyllä ne lääkkeet hommansa hoitaa niin kauan kun niitä tarvii ottaa. Tsemppiä!