Meillä on nyt 9kk tyttökissa ja sen kanssa on ollut alusta asti välistä ongelmia. Otin kissan, koska se olisi muuten jouduttu lopettamaan. Kissa oli ilmeisesti vieroitettu liian aikaisin, sillä meille tullessaan se oli vain 4,5kk ja siis ollut väliaikaisesti jo yhdellä omistajalla, joka otti koko pentueen väliaikaisesti (ei voinut kuitenkaan itse pitää). Kissa näytti sopeutuvan aluksi hirveän hyvin, söi oli sisäsiisti ja erikoista oli vain sen valtava tarve olla koko ajan sylissä. Parin viikon jälkeen se alkoi hyökätä kasvoille (kynnet esillä), kun nukuimme, siis yöllä. Veden ruiskauttelu tai kova ääni ei siihen juuri vaikuttanut, se kai kuvitteli sitä leikiksi. Lopulta nukkuminen alkoi olla niin vaikeaa, että siirsimme sängyn toiseen huoneeseen. Nyt kissalla on siis oma huone, jossa on kiipeilypuut, lelut ja nukkumapaikat sekä ruoka ja vessa, ja useamman kuukauden ajan tämä järjestely toimi hyvin. Nyt se on sitten alkanut huutaa. Kiimasta ei voi olla kyse, sillä huutoa esiintyy vain öisin, jostakin aamuyhdestä tauotellen aina aamukahdeksaan.
Ruokaa sille on aina yöksi laitettu, tosin kaikki ruuat eivät sille kelpaa ( lähinnä on annettu pussiruokia ja nyt esim. Hill'sin kuivaruokaa koko ajan saatavilla).
Tämän lisäksi kissa on kovin arvaamaton vai pitäisikö sanoa leikkisä, se saattaa sylissä ollessaan vaan yhtäkkiä ruveta puremaan ja todella kovaa! Lisäksi kissa yrittää raapia kasvoja, jos ne sattuvat olemaan sopivalla etäisyydellä. Yhden ihmisen kanssa se on monesti nukkunut vielä nytkin ongelmitta, mutta kaksi on jotenkin liikaa, vai?
Sitä vain miettii, että miten tällaista kissaa voi pitää, jos suunnittelee lapsen hankintaa muutaman vuoden päästä. Itselläni on aikaisemminkin ollut kissa, mutta se oli hyvin erilainen luonteeltaan. Tarkoituksena olisi leikata kissa heti ensimmäisen kiiman jälkeen, rauhottaisiko se sitä?
Miten sen saisi ymmärtämään, että nukkuvaa ihmistä kohti ei voi hyökätä ja miten tuon huudon voisi saada loppumaan? Alan olla hermoraunio tämän asian kanssa, kun tuntuu, että mikään mitä teen ei ole oikein...
Ruokaa sille on aina yöksi laitettu, tosin kaikki ruuat eivät sille kelpaa ( lähinnä on annettu pussiruokia ja nyt esim. Hill'sin kuivaruokaa koko ajan saatavilla).
Tämän lisäksi kissa on kovin arvaamaton vai pitäisikö sanoa leikkisä, se saattaa sylissä ollessaan vaan yhtäkkiä ruveta puremaan ja todella kovaa! Lisäksi kissa yrittää raapia kasvoja, jos ne sattuvat olemaan sopivalla etäisyydellä. Yhden ihmisen kanssa se on monesti nukkunut vielä nytkin ongelmitta, mutta kaksi on jotenkin liikaa, vai?
Sitä vain miettii, että miten tällaista kissaa voi pitää, jos suunnittelee lapsen hankintaa muutaman vuoden päästä. Itselläni on aikaisemminkin ollut kissa, mutta se oli hyvin erilainen luonteeltaan. Tarkoituksena olisi leikata kissa heti ensimmäisen kiiman jälkeen, rauhottaisiko se sitä?
Miten sen saisi ymmärtämään, että nukkuvaa ihmistä kohti ei voi hyökätä ja miten tuon huudon voisi saada loppumaan? Alan olla hermoraunio tämän asian kanssa, kun tuntuu, että mikään mitä teen ei ole oikein...
Vastaukset 3
Vanhimmat
En tiedä onko kyseessä liian aikainen vieroittaminen vai mikä, mutta meidän kissa oli pentuna (alle 1v) aivan kamala otus. Kaikkien piti pitää kenkiä jalassa kun se kävi kimppuun heti kun käveli sen lähellä. Syliin ei voinut ottaa, koska se puri & raapi välittömästi. Sama leikissä, heti kävi mieluummin käteen kiinni kun leluun.
Ajan mittaan kissa on kuitenkin sopeutunut ihmisiin, ja se on osoittautunut huomattavasti fiksummaksi kuin toinen kissamme (!), joka on kuin vauva, kaikinpuolin:)
Tyttökissa kun se on, sillä voi olla alkamassa kiima tai muu vastaava näin keväällä, jos se huutaa. Meidän tyttö kyllä huutaa muutenkin öisin, mourrr, nauu, kurr, miumouuuu... ja kantaa lelujaan. Joitain metsästyslauluja kai?
Joka tapauksessa se on vähentänyt sitä mouruamista ja tullut rauhallisemmaksi leikkaamisen jälkeen, eli kannattaa kyllä yrittää heti kun kissa on siinä iässä. Kasvojen raapimisesta ja riehumisesta sen verran että kannattaa keksiä joku muu keino kuin vesi "karkoittaa" kissa tekemästä pahojaan. Joku pahanhajuinen voisi auttaa, esimerkiksi sitruunan tuoksu. Kissa ei voi sietää pistäviä hajuja ja luikkii varmasti pakoon jos esim. sun kädet tuoksuu sitruunalle.
Eri huonetta kannatan öisin, mikäli siellä on vessa, vettä, ruokaa ja virikkeitä:)
leikittää kissaasi, jos et jo tee sitä. Tässä olisi leikkitekniikka, joka on hyväksi havaittu sekä omassa että ystävieni kodissa (ja copyright on Pam Johnson-Bennettilla, ettei tule väärinkäsityksiä, kirjailija ja kissabehavioristi): Kätevintä on käyttää "onkilelua" jota liikutat kuin saalista, eli jos "saalis" on hiiri, se juoksentelee, piiloutuu, muutenkin käyttäytyy kuin hiiret, jos taas "saalis" on lintu, se tietysti lentelee, mutta laskeutuu välillä. Kissan tulisi saada paljon kiinniottoja leikin kestäessä, jotta sen mielenkiinto säilyy, eikä lelua tulisi heiluttaa suoraan sen naaman edessä, mikään hiiri tai lintu ei käyttäytyisi siten. Leikin tulisi kestää n. 15 min ja sitä pitäisi harrastaa ainakin pari kertaa päivässä, jos kissalla on paljon extraenergiaa, niin 3-4 kertaa voi olla aluksi tarpeen. Leikin loppua kohti "saaliin" tulisi väsyä ja lopulta "kuolla". Tämän leikin tarkoituksena on simuloida kissoille luonnollista saalistamista, se saa niiden metsästäjän vaistot tyydytetyiksi ja samalla auttaa poistamaan ylimääräistä energiaa. Se auttaa myös stimuloimaan kissan aivoja, sillä sen täytyy harkita tarkkaan milloin hyökätä "saaliin" kimppuun. Ja voisit kokeilla leikkiä tällä tavalla juuri ennen nukkumaan menoa, niin se voi auttaa tuohon öiseen huutamiseen. Kissaa ei koskaan tulisi leikittää käsillä, en tiedä onko edellinen omistaja näin tehnyt ja siten totuttanut kissan siihen, mutta yksi hyvä keino tämän lopettamiseksi on huutaa kovalla äänellä EI ja sitten työntää joku lelu kissan suuhun, niin se oppii, että ihmisten pureminen/raapiminen tuottaa kovan äänen ja samalla annat sille vaihtoehdon. Yhden pentuni kanssa jouduin kantamaan erinäistä pallo/hiirivarastoa taskussani vajaan kuukauden ennenkuin se ymmärsi jutun juonen ;) Niin, ja jos tähän asti olet jotenkin reagoinut sen huutoon öisin, niin älä tee sitä enää. Jos se kaipaa vain huomiota, niin silloin myös sängystä huudellut "HILJAA" ja "EI SAA HUUTAA" ovat sille juuri huomiota. Vaikka aluksi voikin olla vaikeaa olla vain hiljaa ja teeskennellä nukkuvaa, niin kyllä se alkaa pian vaikuttaa.
Onnea sinulle ja kissallesi, kyllä se siitä tokenee. Joskus muuten kissan lisääntynyt äänekkyys voi olla merkki jostain lääketieteellisestä vaivasta, voisi olla hyvä idea ainakin soittaa eläinlääkärille ja kysyä mielipidettä.
Itselläni on tällainen kissakirja. Siitä voisi olla sinulle apua. Sen nimi on Kissan käyttäytyminen. Kirjoittanut Sarah Heath. (Kannessa lukee myös Gummerus.) Siinä on erillinen kappale nimeltään ongelma käyttäytyminen. Kirjastosta voisi ehkä löytyä.