muilla kokemusta

siltä että olet mustasukkainen ja vieläpä tosi voimakkaastikin.

...rikokseen, sanoisin sulle, että hirtä ittes.

Sääliksi käy mielitiettyäsi. Olipa epäilyksesi sitten aiheelinen tai ei.

Jos sun miehes jopa tulee sun kanssa pariterapiaan tämän asian takia niin vois ajatella että tuskin se sit sua pettää.. rakkaus saa ihmeellisiä asioita aikaan.. yritä oppia luottamaan mieheesi.. itse olen mustasukkainen mut mies ei tiedä mitään kun piilotan sen niin hyvin.. yritän koko ajan vaan oppia luottaa siihen enempi..tuskin mistään lääkkeistä on apua!

tulee mieleen, että perus turvallisuuden tunteesi on joskus (lapsena) jo järkkynyt pahasti, kun et voi luottaa toiseen ja siihen, että olet niin hyvä, että kelpaat sellaisena kuin olet, eikä toisella tosiaankaan ole tarvetta katsella toista.

usein heijastamme toiseen oman ongelmamme, sitä tulisi katsoa kuin "peiliä", eli jos en luota toiseen mitä se kertoo minusta, miksi en voi luottaa omaan viehättävyyteeni, onhan toinen kuitenkin selkeästi valinnut m(s)inut elämäntoverikseen ja seisoo tässäkin tilanteessa tukena.

oma mustasukkaisuuteni oli juuri tuollaista kuin sinun, kunnes jotenkin tajusin tuon idean keskusteluissa ystäväni kanssa (hän aina sanoo, että mitä toisessa inhoat/pelkäät/jne sitä puolta itsessäsi et ole hyväksynyt/tunnistanut ja että sitä pitää tutkia rehellisesti). se että se kohdistuu läheisiin ihmisiin voisi johtua juuri pettymyksestä lapsena, että olet kokenut jääväsi vaille sitä turvaa ja hellyyttä mitä oisit tarvinnut ja siten luottamuksesi on rikottu. en tiedä, itse löysin näin miettimällä sen surun, mikä aiheutti käytökseni ja pikkuhiljaa olen muuttunut ihan toisenlaiseksi, ehjäksi ja luottavaksi ihmiseksi. onnea sinullekin yrityksessäsi, äläkä uhraa onneasi vaan rakasta miestäsi ja kerro, että on tärkeä ja rakas, vaikka epämiellyttävät tunteet sisälläsi vellovatkin.

joiden takia saattaa käyttäytyä noinkin. Siis sinä.
Millainen on olut lapsuutesi tai entiset parisuhteesi. Pelkäätkö hylätyksi tulemista?
Itselleni selvisi aika paljon, kun olin jutellut äitini kanssa. Hän oli paljon poissa kotoa (5 päivää putkeen), kun olen ollut ihan pieni vauva, alle puoli vuotias. Silloin rakennetaan ensimmäisiä kiintymyssuhteita ja äiti on luonnollisesti lapselle se ensimmäinen rakkaussuhde, luottamussuhde. Se nyt oli vain yksi juttu lapsuuteni myllerryksessä, mutta sen jälkeen tajusin paljon paremmin omaa käytöstäni.
Sitten tulee tietysti mieleen, että naisilla varsinkin naurettavana pidetyt PMS-oireet tai hormoonitasapainon vaihtelut saattavat tehdä pääkopalle kummallisia temppuja. Ihan nuorillekin, joten kannattaisi varmastikin mittauttaa. Kilpirauhasen häiriöillä on myös tunne-elämään vaikuttavia oireita ja eräällä tutullani on aika ajoin sellainen fiilis, että voisi tapaa miehensä, jolloin hakeutuu taasen mittuksiin. Hänellä toiminta heitteli niin runsaasti, että lääkäri oli jo melkein kirjoittamassa lähetettä psykiatriselle, kunnes tuttavani meni labraan oireiden ollessa päällä. Sieltä sitten paljastui kilpirauhasen liikatoiminta.
Ikävää, että et ole saanut apua, jota selkeästikin kipeästi kaipaat. Ei olisi oikein, jos miehelläsi ja sinulla menisi sukset ristiin vain sen takia, että asia on jotenkin korjattavissa, mutta taloudessa tökkää. Apua ainakin tarvitset se on varmaa!!
Tsemppiä ja mukavaa joulua sinulle ja miehellesi =)

miesystäväsi lähetemään suhteesta.

Olen juuri saanut nähdä kuinka tuttavani ja hänen kumppanin suhde loppui.

Ei kukaan jaksa olla syytetty koko ajan. Se on erittäin stressaavaa.

Haluat vain omistaa. Omistaminen on kaukana rakkaudesta, tai toisen ihmisen arvostamisesta.

Todellisessa rakkaudessa haluaa toiselle ihmiselle vain kaikkein parasta. Mieti oletko
syyttelyinesi ja epäilyinesi parasta mahdollista seuraa miehellesi. Ei todellakaan...
Sinulla ei ole oikeutta kiusata syyttelyilläsi ja epäilyilläsi ketään, ei ketään.

Et todellakaan oo ainoa tunteinesi. Mulla on ollu samanlaisia tunteita taas viime aikoina. Rakkaallani on paljon miespuolisia ystäviä ja kaikenlaiset keskustelut ja ryyppyreissut niiden kanssa epäilyttää. Porukassa on kuitenki myös paljon naisia. Miksei siinä voisi olla miehiäkin? Koitetaan pärjätä ongelminemme. Veikkaan että omalla kohdallani ne johtuu tasan huonosta itsetunnosta tai jostain. Kukaan ei oo pettäjä ennen ku toisin todistetaan, koitan vakuutella itelleni. Tän palstan lukeminen helpottaa kans. Tsemppiä! :)