toivoisin, että antaisit minulle edes yhden katseen Tuntuu omituiselta, että olet saanut minut aivan polvilleni näisen vuosien aikana. Pikku hiljaa. Odotan ahnaasti jokaista katsettasi, ja minua kertakaikkiaan kalvaa, kun et minulle mitään puhu. Et enää edes heitä sano. Näkyykö muka tunteeni -jotka niin yritän piilottaa- kuitenkin sinulle, etkä enää halua jutella. Rinnassa puristaa niin kovasti tämä rakkaus, jota en enää uskonut tuntevani. Sinä toit sen mukanasi. Enkä tiedä kiittääkö vai vihatako sinua sen vuoksi.
mies kiltti
hän joka kaipaa
3718
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
oikeastaan ainut millä on merkitystä, sanat vähän ontuu... puhun vähän mitä sattuu... siksi parempi olla hiljaa.. en oikein varmaan luota itseeni..... mutta näet kuitenkin katseestani itsevarmuutta...... ehkä ymmärrät kuitenkin epävarmuuteni... ja tuskani.. olisitko sinä se joka tuo minulle elämänhalun ja ilon ja luottamuksen takaisin? kaikkien pettymysten jälkeen? jos tiedät mitä tarkoitan niin kiitos älä naljaile mistään, äläkä pelottele asioilla joita tiedät mun pelkäävän/inhoavan... hiljaisuus on parasta silloin kun on tulossa riita... tai en tiedä... yhtä riitaa on koko elämä,..
sinua kiusaa?
Tuskin olet se kenelle vastaukseni haluaisin osoittaa, mutta tässä ajatuksen virtaa siitä huolimatta. Pidän sinusta liian paljon että uskaltaisin lähestyä sinua katsetta enempää. Puhun sinulle vain niitä näitä enkä uskalla tutustua sinuun tämän lähemmin, koska pelkään sitä samaa pettymyksen tunnetta jonka olen jo niin monesti joutunut kokemaan. Tästä johtuen yritän toimia seurassasi järjen ääntä kuunnellen, mutta koska sydämeni on järkeäni suurempi enkä onnistu siinä mitä yritän, turvaudun lapsenomaisesti passiiviseen käyttäytymiseen. Pyydän siis anteeksi jos koet käyttäytymiseni mitätöivänä, kyseessä on kuitenkin vain sisältä rikkinäisen miehen epätoivoinen yritys suojella itseään suuremmilta vahingoilta.