lasten ikäero

meillä sisaruksilla ikäero on vuosi ja kuukausi. kumpiki lapsi olleet tosi helppo hoitoisia. nuorempi nyt puoli vuotias. mies ollu jo kohta puoli vuotta armeijassa ja tosi hyvin oon pärjänny yksin kahden pienen kans!

mulla kamala vauvakuume! tahtoisin jo kolmannen! =)

Mutta äitini on kertonut.
Eli mulla ja vanhimmalla veljellä on ikä eroa vuosi ja kahdeksan kuukautta ja sanoi, että paremmin pärjäsi meidän kanssa kahdestaan kun minun kanssa yksin. Tietenkin lapsi kohtainen asia. Sitten sain vielä toisen veljen, hänen kanssa ikäeroa on viisi vuotta ja sitten vielä yksi veli jonka kanssa meillä on ikäeroa seitsemän vuotta.
Äitini mukaan olemme kaikki olleet enemmän tai vähemmän helppoja lapsia ja meistä on ollut toisillemme seuraa. Tietysti on hankalatkin hetket olleet, mutta niinhän kaikilla. Nyt kun olen jo aikuinen, parhaimmat ystäväni ovat veljeni! Puolustimme aina toisiamme henkeen ja vereen, vedimme yhtä köyttä! Että rohkeasti vain lapsia tekemään :) Niistä on aina toisilleen seuraa ja oppivat jakamisen ja vuoron odottamisen jalon taidon :)

Itselläni on vast yksi lapsi, toisen haluaisin, mutta sairastuin vakavaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen, että päätimme mieheni kanssa, että ensin minä kuntoon sitten toinen :)

Hauskaa joulun odotusta kaikille ihanille äideille :)

kun esikoinen, poika oli tasan vuoden, eli ikäeroksi tuli 1 v 9 kk. poika oli tosi helppo vauva, syö ja nukkui, ei edes itkenyt oikeastaan koskaan. ehkä siksi mekin "annettiin" seuraavan tulla aika äkkiä.

tyttö olikin toista maata; pieni, kiukkuinen primadonna jo vauvasta. ei syönyt, ei nukkunut, ei mitenkään itkuinenkaan ollut, mutta ei vaan nukkunut. ei siinä ite oikein nukkua voinut kun vauva valvoi ja vaati seuraa.

tytön synnyttyä eka puoli vuotta meni ku sumussa. poika nukkui tosi hyvin ja oli muutenkin kiltti ja rauhallinen, mutta neiti valvoi n.klo kahteen yöllä, heräsi klo 3 ja 5 syömään, mukkui sitten klo 9 aamulla, mutta poika heräsikin aamuvirkkuna klo 6. joskus sain molemmat yhtä aikaa päiväunille, että sain päivällä nukutuksi pari tuntia, mutta harvoin. silloinkin tyttö ei nukkunut kuin sylissäni, jos vein sänkyyn, heräsi. päiväunia ei ottanut juuri koskaan kunnollisia, vaan torkahteli lattialle muutamaksi minuutiksi, jos vein sänkyyn tai yritin peitellä, heräsi. jos joskus nukkui puolikin tuntia yhteen, menin minä sitten hermostuksissani kuuntelemaan hengitystä, että mikä sillä nyt on- ja herätin.

olihan se aikamoista aikaa, kun molemmat oli vaipoissa ja osin syötettäviä ja puettaviakin. poika, vaikka rauhallinen olikin, oli kuitenkin pieni ja peräänkatsottava. monesti ajattelin, että kaksosetkin olisivat olleet helpompia - silloin ainakin toinen olisi ollut siinä paikassa, missä jättää, kun vaikka toiselle vaihtaa vaippaa.

totta kai kaikki helpottui, kun lapset kasvoivat. minun vauvakuukeeni tuli podettua tytön vaikean luonteen vuoksi - ei enää ikinä lapsia. eli kun vauva-ajan nukkumisongeltat oli ohi, alkoi uhmaikä. se oli kauhea. pojan kanssa olen aina selvinnyt puhumalla, muta tyttö - pienimmästäkin vastoinkäymisestä kauhea raivokohtaus, jossa hän riehui, hakkasi päätään lattiaan (jos antoi) , yritti lyödä ja purra minua ja itseään. ja niitä raivareita tuli ikävuosien 2-4 välillä noin 1 päivässä ja ne kestivät 1-3 tuntia. siinä ei paljon muu auttanut, kuin istua kirkuva lapsi sylissä vaikka keskellä yötä. mukava oli lähteä aamulla töihin.

oli tietysti hyviäkin aikoja. lapsista oli seuraa toisilleen, maalla kun asumme,ei kavereita ihan nurkan takana ole. vieläkin leikkivät paljon yhdessä.

nyt poika on 9, tyttö 7. poika yhä rauhallinen helppo lapsi. tyttö silkkihanskoin käsiteltävä tuiskahtelija. raivokohtaukset ovat muuttaneet muotoaan - nyt suuttuessaan rikkoo tavaroita, mutta välillä hänekin kanssa jo pärjää puhumalla. yhä leikkivät yhdessä ja pienestä ikäerosta on nyt se etu, että oikeastaan kaikkiin harrastuksiin voi viedä yhdessä. lapset urheilevat paljon ja he käyvät samoissa harjoituksissa ja voimme hiihtää, uida ym yhdessä, kun tasoeroja ei juurikan ole.

tytön vaikean luonteen ehkä selittää hänen lahjakkuutensa. eli on liikunnallisesti tosi lahjakas, on päihittänyt isoveljensä miltei kaikissa lajeissa jo kauan (eikä velikään ole huono missään) ja on myös musiikillisesti lahjakas ja koulussa hyvä. oppi lukemaan , kirjoittamaan ja laskemaan aika varhaisessa vaiheessa.

nyt voisi joku luulla, että tytön lahjakkuuden vuoksi olen antanut hänelle erivapauksia - se ei pidä paikkaasan. molempia olen samalla kädellä koulinut - joskut tyttöä jopa kovemmin, sillä olen huomannut, että jos hänelle periksi antaa, tilanne on pahempi seuraavalla kerralla. poikaa olen joskus enemmän hemmotellut antamalla erivapauksia, koska hän on pienestä saanut vähemmän aikaani vaikean siskonsa vuoksi.

ai niin. pojalle minulla oli aikaa (ennen kuin tyttö sytnyi) lukea ym, tytölle ei ja podinkin kauheaa syyllisyttä, kun oli päiviä etten ehtinyt tai jaksanut edes kunnolla jutella vauvalle. tyttö ei mm edes jokellellut kunnolla ja minä luulin, että se johtuu siitä, että hänelle ei ole luettu eikä juteltu. tyttö kuitenkin oli/on verbaalisesti lahjakasa, oppi puhumaan 1-vuotiaanan muutamia sanoja. no, se nyt ei ole mitenkään erikoista, mutta 1,5 vuotiaan hän puhui kunnollisia 3 sanan lauseita jopa niin, että vieraatkin ne ymmärsivät.

poika on yhä rauhallinen jässikkä, lahjakas omalla laillaan ja hyvä koulussa.

lapsiani en vaihtaisi pois, mutta lisää en halua. en halua ottaa riskiä, että tuleva vauva olisi tytön kaltainen tai jopa pahempi - en enää ehkä jaksaisi.

Tämä ei kyllä sinua tai ketään teistä kosketa, mutta kerronpa silti.
Eräs nais ihminen jätti poikaystävältään salaa e-pillerit pois ja tulli raskaaksi. Noh, lapsi syntyi. Pojan ollessa alle vuoden, vanhemmat erosivat. Tämä nainen jätti poikansa joka viikonloppu isälle, että pääsi baareihin. Ja erään kerran isä oli sitten pojan vienyt mummolle kun äiti taas oli lähtenyt viihteelle. Isä löysikin emäntänsä baarista toisen miehen sylistä kielet syvällä toistensa kurkussa --> ero.
Äiti jäi sitten yh:ksi.
Ensimmäisen lapsen ollessa vuoden ja muutaman kuukauden, tälle äidille tuli mieleen että hänpäs haluaa lapselle sisaruksen. Aika pian tärppäsikin ja nyt näillä lapsilla on ikäeroa vuoden verran. Ja tällä viimeisimmällä lapsella on VIISITOISTA isä vaihtoehtoa.
Tällä hetkellä pojat ovat reilun kolme ja kaksi vuotiaat. Äiti käy edelleen joka viikonloppu baareissa ja lapsia hoitaa milloin kukakin. Tämä vanhin poika on jopa ollut pienimmän kanssa yksin kotona kun äiti on käynyt kaupassa, vaikka kauppaan onkin vain 200 metriä. Mutta silti.
Sitten tämä äiti minulle selittää, että pitää hankkia heti perään toinen, että niistä on sitten toisilleen seuraa ja vanhempi voi hoitaa pienempää jne jne.
On kuulema helpompi kun on kaksi.