en jaksa

Hei! Kuule et varmasti ole ainoa tuon ongelman kanssa. Itsellänikin oli opiskeluaikoina samaisia ongelmia, tosin en mennyt myöhässä kouluun, mutta silti.
Antaisin sellaisen neuvon, että tiedosta todelliset syyt miksei koulu maista. Jos olet vain laiska, niin tee joka päivä koulun jälkeen pieni osa lopputyötäsi ja heti sen jälkeen unohda se ja palkitse itsesi. (rankaiset ainoastaan sillä kiukuttelulla poikaystävääsi ja itseäsi). Se palkinto voi olla muukin kuin ruoka. Minä käytän myös ruokaa pahaan oloon ja se todellakin vain pahentaa asiaa, koska siitäkin tuntee syyllisyyttä. Mikä saa sinut ilostumaan? Mieheni kanssa pelaamme pelejä ja miten noloa laulamme sing staria ja mikä tunne, kun voitan hänet aina. Se missä tiedät olevasi hyvä saa oikeasti piristymään kun vain teet sitä. Siivoa vain siivoamisen ilosta ei aina tarpeeseen, järjestele astiat kaappiin ja vaatteet hyllyyn, saat keskittyä silloin aivan muuhun kuin murehtimiseen.Ihan pikku-juttuja kokeile ei mitään tähtitieteellistä. Anna itsellesi anteeksi välillä, muuten rupeat vain suuttumaan. Niin ja naura omalle ja toistenkin typeryydelle, sen sijaan että vittuuntuisit.

Minä olen sitä mieltä, että sinun pitäisi pikapikaa käydä lääkärissä. Kannattaa miettiä jo etukäteen tarkasti, miten elämä on muuttunut, että osaat kertoa lääkärille kaiken mahdollisimman tyhjentävästi. Minä en ole mikään lääkäri, mutta mielestäni olet yliväsynyt ja masentunut. Tarvitset ehkä lääkitystä päästäksesi takaisin kiinni elämään. Lääkäriin siis ja heti! Toivottavasti haet apua ja myös saat sitä.

Ihan käytännön neuvoja on syödä kalaöljykapseleita ja appelsiinejä...

mutta oikeasti kannattaa yrittää käydä lääkärissä. Voi olla, että tilanteen takana on ihan jotain fyysistäkin.

Toisaalta jos koulu ei kiinnosta, yritä (hömppäohjelmien aikana vaikka) miettiä, josko se ei ihan oikeasti ala kiinnosta. Omasta kokemuksesta voin sanoa polttaneeni itseni loppuun opiskelemalla alaa, joka tuntui alusta asti aivan väärältä.

Ystävä hyvä, tunnen oireet. Itsellä ne tunnista vasta lääkäri, joka suositteli terapiaa ja vähäksi aikaa lääkkeitä. Aluksi tyrmäsin hänet täysin, mutta nyt muutaman kuukauden jälkeen olen todennut että hän oli aivan oikeassa. Jos et pääse terapiaa, aloita ainakin koemielessä lievät lääkkeet, ei niitä lopun ikää tarvitse käyttää, mutta pääset taas elämään kiinni. En itse tunnistanut mitään masennusta (vaikka oli aika rankka) ja enkä tiennyt mitään erityistä syytä siihen, vaikka nyt osaan jo pohtia asioita toisin