muutoksen aika (9)

hehku kirjoitti:

Mä heräsin otsaa armottomasti jyskyttäen valon osuessa silmiini ikkunaverhojen raosta. Säpsähdin hieman nostaen päätäni tarkistamaan sijaintini, mutta palasin rauhallisin mielin takaisin huomattuani makaavani omassa sängyssäni. Mulla ei ollut minkäänlaista muistikuvaa edellisillan lopun tapahtumista, eikä aavistustakaan miten oli selvinnyt kotiin. Lähtiessäni muistelin ajatelleeni että voisin ehkä olla Nellillä yötäkin jos sinne vain mahtuisi, mutta ilmeisesti ei ollut mahtunut. Päätä jomotti ja olo oli kaamea. Onneksi vanhempani olivat menneet viikonlopun viettoon mökille ja talo oli minua lukuunottamatta tyhjä. Kun viimein sain itseni ylös sängystä, laahustin täkkiin kääriytyneenä keittiöön hakemaan jääkaapista tuoremehua. Ohitin kuitenkin vauhdikkaalla kurvilla jääkaapin ja vyöryin vessanpöntön ääreen palvomaan valkean posliinin mahtia. Illan sekotukset tekivät nyt tehtävänsä ja ryöppysivät vesiputouksenlailla pöntön perille saakka. Suurimman virran päätteeksi katsoin vielä parhaakseni varmistaa oloni nojaamalla hetkenaikaa pötön laitaa vasten ja odottaen uutta lähetystä ja kun viimein sitä ei odotuksesta huolimatta saapunut, nousin jälleen polviltani ylös, vedin pöntön ja laitoin kannen kiinni. Peilistä kurkisti käkkäräpäinen peikko haamunaamalla varustettuna ja ripsarit nätisti poskillaan. Käsi täristen siirsin hiukset pois silmiltä samalla toisella kädellä lavuaarinreunaan nojaten. Sitten avasin hanan ja kylmää vettä odottaessani sipaisin hiukset nopeasti kiinni. Kasvojen peseminen teki terää ja suun huuhtelu antoi toivoa eloonjäämiselle. Päätin heti kyetessäni mennä suihkuun pesemään yöllä laskuhumalassa hionneen kehoni puhtaaksi.

Nostin pääni hanan alta ja jäin katsomaan vettä valuvia kasvojani veden edelleen valuessa myös hanasta. Mustat janat lähtien silmistä aina poskien halki kaulalleni asti koristivat turvonneita kasvojani, mutta silmiini katsoessa tunsin että nyt oli muistettava jotain tärkeää, mikä koitti alitajunnassa painua väkisin unholaan. Miksi minä oikein olinkaan täällä?

Pian mieleeni alkoi muistua kuinka jäimme Nellin kanssa kahden kämppään ja keitimme kahvit. Enempään en sillä erää kyennyt, vaan suljin hanan, kuivasin kasvoni ja täkkiin kääriydyttyäni uudelleen palasin takaisin jääkaapille. Otin ovilokerosta appelsiinituoremehupurkin, laitoin jääkaapin oven jälleen kiinni ja istahdin keittiömme baarijakkaralle. Otin kristallilasin lasikaapista korkean tarjoilupöydän yläpuolelta ja kaadoin siihen mehua piripintaan asti. Sitten siirsin purkin etemmäksi ja rupesin jälleen kaivelemaan muistini syövereitä siemaillen samalla hedelmälihalla höystettyä mehua. Päässäni soi ja otsaa jomotti ankarasti, enkä kyennyt keskittymään ajatteluun. Nielin buranan appelsiinimehun lomassa toivoen hellitystä tuskiin, mutta tiesin sen olevan vielä odotuksen takana. Pian mieleeni alkoi palautua parveke, kynttilät, drinkit ja… …keskustelu. Minä ja Nelli keskustelemassa henkeviä ja …ja sitten, mustaa. Ei, tämä oli aivan toivotonta, miten ihmeessä olin tullut kotiin jos kerran talo oli tyhjä ja meininki hyvä. En voinut käsittää.

Huomasin pian siemailevani mehua jo vähemmän hienosti suoraa purkin suulta kun se loppui kesken kulauksen ja siirryin olohuoneeseen rymähtäen sohvalle. Tartuin pöydän kulmalta kaukosäätimeen ja avasin television. Kello oli jotain kolme ja kolmoselta tuli juuri salkkareitten uusinta. Jäin toljottamaan sitä huolimatta siitä etten normaalisti ruukaa seurata sarjaa. Krapula-aamuna se oli omiaan. Pian hätkähdin hereille unesta, kun Camilla huusi kovaan ääneen Elinalle että ”SUUDELMAN!” …siinä se oli. Suudelma oli se, jonka mieleni koitti peitota kauniin kukkatäkin alle näkymättömiin. Silmänräpäyksessä olin jälleen terhakkaana sohvalla ikään kuin laskien sormista ja ynnäten asioita toisiinsa. Olin kotona siksi, että Nelli oli suudellu minua illan päätteeksi, kertonu olevansa lesbo ja rakastavansa mua.

Vatsassani vello, miten mä en ollu huomannu tai osannu edes ajatella asiaa ennalta. Ei mulle ollu koskaan tullu mieleen että näin vois tapahtua mun kohdalla. Kyllähän juttuja kuuli, mutta että mulle?! Ensin tunsin voivani pahoin, olinhan sentään suudellut samaa sukupuolta olevaa, mutta pikkuhiljaa kasvoilleni alkoi levetä hymy. Olihan Nelli toisaalta juuri sellainen erikoinen tyyppi, jolta jotain tällaista saattoi ihan hyvin kuvitella. Nelli oli mahtava tapaus, uskalsi olla oma ittensä ja tuoda sen esille. Sitä paitsi mahdoin olla tupareissa ainut joka ei tiennyt, sillä Nellihän kertoi äijien olevan kavereita tai homoja ja jos kerran tiesi heidän olevan homoja, oli selvää että hekin tiesivät Nellin yksityiselämästä yhtä ja toista. Aloin pikkuhiljaa myös ymmärtää illan eri käänteitä. Sitä, miksi Nelli oli Jakelle niin pahana ja miksi se puhui siitä niin pahasti mulle. Samassa ymmärsin että Dj:n ja muiden bilettäjien täytyi olla homoja, sillä niitä Nelli ylisti niin paljon ettei rajoja löytynyt ja riisumisoperaatiossa Nellikin oli innoissaan mukana. Drinkkeihin Nelli oli pannut parastaan huomatessaan että käyn kuumana baarimikkoihin ja romanttinen tunnelma pohjusti kohokohtaa…

Mitä jos elämäni kaipaisi sittenkin aivan totaallista käännettä? Mitä jos minun tulisikin aloittaa kaikki nyt mahdollisuuden tarjoutuessa? ..mikä jätkissä oli niin upeeta että niissä piti roikkua..mietin hiljaa itsekseni. Mut oli lempattu useamman kerran. Mua oli petetty, mulle oli valehdeltu, mua oltiin kerran jopa lyöty ja kaikesta tuosta huolimatta yhä jästipäänä roikuin kundien lahkeissa odottaen kärsivällisesti nättiä pusua poskelle, jotta kaikki taas unohtuisi. ”Sun on tehtävä elämässäs jotain tärkeätä ja sellaista, mitä et ole ennalta suunnitellut. Muuten vanhenet aivan huomaamattasi ja kuolet vielä elämännälkäisenä.” Kuulin televisiosta Jennin repliikin ja jäin miettimään kietoutuen takaisin täkkiin entistäkin tiukemmin että mitä oikein halusinkaan asioiden tiimoilta.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä