Sain edellisessä viestiketjussa paljon ( enimmäkseen ) positiivista palautetta, rohkaisua ja voimia.
Nyt jäin miettimään, että olenko itsekäs kun päivän parhaimpia hetkiä on se, kun mieheni ottaa rauhoittavan lääkkeen ja menee nukkumaan.
- kokonainen ilta itselleni.
Päivisin hoidan hänen asioitaan, kuuntelen, otan vastaan kiukuttelun, hoidan huushollin jne. Niin ja käyn jossain välissä töissäkin.
Tällainen hetki, kun hän on mennyt nukkumaan, on lepohetkeni. Saan olla rauhassa, saan syödä mitä haluan, kuunnella mitä haluan...
Tiedän, että nyt tulee vastauksia: teet ihan oikein, nauti vapaa-ajastasi jne.
Mutta, onko tämä avioliittoa?
Nyt jäin miettimään, että olenko itsekäs kun päivän parhaimpia hetkiä on se, kun mieheni ottaa rauhoittavan lääkkeen ja menee nukkumaan.
- kokonainen ilta itselleni.
Päivisin hoidan hänen asioitaan, kuuntelen, otan vastaan kiukuttelun, hoidan huushollin jne. Niin ja käyn jossain välissä töissäkin.
Tällainen hetki, kun hän on mennyt nukkumaan, on lepohetkeni. Saan olla rauhassa, saan syödä mitä haluan, kuunnella mitä haluan...
Tiedän, että nyt tulee vastauksia: teet ihan oikein, nauti vapaa-ajastasi jne.
Mutta, onko tämä avioliittoa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
siis olen itse sairastunut masennukseen-se että perheeni on kestänyt myös ne vaikeat ajat lujittaa perhettä-koska..eihän se vaikein aika ole aina-siis jatkuvaa-tulee aikoja jolloin on paremmin asiat.silloin tietää että on luja koti-vaikka se välillä horjuiskin...niinhän se horjuu parempi osaisillakin -siis tarkoitan "terveitä"perheitä.heilläkin jollain on kova taakka pitää kulissit pystyssä.sinulla on oikeus nauttia-omasta ajasta-elämä koostuu pienistä hyvistä hetkistä!t.ison perheen emäntä.
Niin, tässä velloo itselläänkin niin sekavat ajatukset. Olenko hyvä vaimo jos nautin siitä että saan olla yksin. Onko perhe-elämää se, että nukumme eri huoneissa, emme keskustele juuri lainkaan, emme syö samaan aikaan...
Toisaalta: meillä on eri rytmi, emme myöskään riitele, teen joka päivä lämpimän ruuan jonka mieheni syö silloin kun maistuu...jne.
Lisäksi. mikä on juuri nyt parasta miehelleni. Miten saan itse voimia kestää tämän kaiken?
Kaikki te masentuneet: kertokaa mitä te toivoitte puolisoltanne masennuksen keskellä?
Kaikki te masentuneiden puolisot. miten te itse jaksoitte?
tuli mieleeni että kannattaa olla varovainen että ei itse masennu vierellä-sekin voi olla mahdollista.mutta kun pitää itsestää huolta -käy myös kodin ulkopuolella niin ei pääse mökkiytyy..nyt se ukko huutaa -viekkuun -on se mäntävä-mutta palataan.ja voimia sulle!!!
Siitä, että jaksat olla masentuneen miehesi tukena.
Kaikilla ei ole yhtä hyvin.
Oma masennukseni etenee pitkin harppauksin, mutta jostain syystä se ei tule noteeratuksi eikä minulla ole ainoatakaan omaista tai ystävää tukemassa.
Minua hämmästyttää, että alan ammattilainenkaan ei sitä huomannut, kun olin vastaanotolla.
Tiedän oireet edellisestä vaikeasta jaksosta, mm. aikaiset aamuiset heräämiset ja sen, kun en tahdo saada otetta elämästä, vaikka kuinka yrittän. Masennukseni laukaisi oma virheratkaisuni ja niin kauan kunnes tilanne kääntyy parempaan suuntaan, en tuota virhettä kykene korjaamaan.
Kyllä minusta sinulle on oikeutettua nauttia siitä vapaa-ajasta, joka jää omaan käyttöösi.
Ei masennus ole parantumaton tila varsinkaan nykyaikana, kun on tehokkaita lääkkeitä.
Tsemppiä!
tänään lääkärissä: miehelläni todella paha työuupumus, kuulemma ime ettei sydän ole jo pettänyt!
Nyt lepoa, stressitöntä elämää, iloa elämään!
- kumpa lääkäri olisi määrännyt samaa minulle!