Hei!
Olen kuulleen puhuttavan, että kultasilla noutajilla saattaa vinksahtaa päässä, koska ovat sen verran jalostettuja ( kuultua, ei siis oma mielipiteeni/tietoni) Tämä vinksahtaminen saattaa kuulema näkyä aggressiivisena käytöksenä.
Itselläni on 3-vuotias kultsi, joka tuli meille toisesta perheestä, jossa se ei viihtynyt. Leluistaan koiramme oli ensin hyvin tarkka, sitten kouluttamisen jälkeen se antaa jo pallon ja lelut takaisin minulla, mutta sama ei päde luiden suhteen.
Onko kenelläkään muulla samallaisia ongelmia?
Luita kun yrittää ottaa pois, se vaan murisee ja näyttää hampaitaan. Sama pätee myös jos se löytää ulkoa jotain todella "herkullista" silloin tosin teen vaihtokaupat keksin avulla.
Koiramme on myös purrut minua kerran ja tämä johtui juuri siitä, että olimme kylässä käymässä ja siellä emäntä antoi heidän koiralleen makupalan ja siit omani ei tykännyt joten puraisi sitten minua, kun komensin sitä.
Koiramme on myös hyvin tarkka reviiristään. Esimerkiksi koirapuistossa eivät muut koirat voi tulla meitä haistelemaan, koska koiramme on niin tarkka meistä.
Olisi kiva tietää muiden kokemuksista ja siitä että voiko tuollaisia tapoja kytkeä pois?
Olen kuulleen puhuttavan, että kultasilla noutajilla saattaa vinksahtaa päässä, koska ovat sen verran jalostettuja ( kuultua, ei siis oma mielipiteeni/tietoni) Tämä vinksahtaminen saattaa kuulema näkyä aggressiivisena käytöksenä.
Itselläni on 3-vuotias kultsi, joka tuli meille toisesta perheestä, jossa se ei viihtynyt. Leluistaan koiramme oli ensin hyvin tarkka, sitten kouluttamisen jälkeen se antaa jo pallon ja lelut takaisin minulla, mutta sama ei päde luiden suhteen.
Onko kenelläkään muulla samallaisia ongelmia?
Luita kun yrittää ottaa pois, se vaan murisee ja näyttää hampaitaan. Sama pätee myös jos se löytää ulkoa jotain todella "herkullista" silloin tosin teen vaihtokaupat keksin avulla.
Koiramme on myös purrut minua kerran ja tämä johtui juuri siitä, että olimme kylässä käymässä ja siellä emäntä antoi heidän koiralleen makupalan ja siit omani ei tykännyt joten puraisi sitten minua, kun komensin sitä.
Koiramme on myös hyvin tarkka reviiristään. Esimerkiksi koirapuistossa eivät muut koirat voi tulla meitä haistelemaan, koska koiramme on niin tarkka meistä.
Olisi kiva tietää muiden kokemuksista ja siitä että voiko tuollaisia tapoja kytkeä pois?
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Ei viihtynyt entisessä paikassa", ai kuinka ei viihtynyt.Olikohan koirallasi siellä liian kova kuri pentuna, monasti noutajasta tulee silloin agressiivinen.Jos siltä pentuna otetaan suusta väkisin tavaroita.Ihan pienenä kannattaa käyttää makupalaa ja sitten isompana kunnon koulutus.Jos ei onnistu itsellä kannattaa mennä koirakouluun.Koira oppii kyllä luovuttamaan isännälleen esineen suustaan.Mutta väkisin ei kannata yrittää, toiseksi jää silloin un koira näyttää kunnolla "koivikkonsa"!Koira huomaa sen tehoavan ja jatkaa.Mene ihmeeessä koirakouluun, asiantuntijat osaavat käsitellä koiraasi ja opettavat sinutkin.Koirasi on ottanut sinuun hallitsevan aseman, siksi se puri.
tekstistä että itellä on tosi helppo koira! meillä on nimittäin sama ongelma eikä sillä oo mitenkään kovaa kuria pidetty. eikä koirakoulut paljo auta.
Tuttuni kasvatti ennen kultaisia noutajia ja lopetti monen vuoden jälkeen koska niillä rupesi "vinksahtelemaan" päässä.Jalostuksen syytä on paljolti..
kyllä vähän siltä, että vika saattoi olla kasvatuksessa, jos niillä (ihan monikossa) alkoi vinksahtelemaan päässä. Tosi harvinaistahan se "vinksashtelu" kuitenkin on, vaikka sellainen yksilökin saatta toki joskus harvoin olla. Suurimmaksi osaksihan kultsut on mitä kilteimpiä koiruleita.
että kultsujen hermorakenne on liialla jalostuksella pilattu!se on harmi juttu koska itse kun olin lapsi niin meillä oli kultsu jonka sai vaikka vääntää solmuun ja ei minkään laista reaktiota tullut..kultsuista tullut liian suosittuja ja näin ollen kasvattajat tehneet pentuja liukuhihna toiminnalla ja luonteisiinpa ei sitten viitsitä kiinnittää huomiota niin paljoa.
siitä syystä itse en enää kultsua ottaisi
Meidän kultsipoika on pian 1.5 vuotta. Nyt ihan muutaman viikon aikana on alkanut esiintyä ärhentelyä. Jos annan hänelle vaikka leivänkappaleen jossa on päällä juustoa/kinkkua, koiruus saattaa syödä siitä osan ja kun sanon että syös loppuun et saat lisää ja ojennan kättä koiraa kohti, niin haukahtaa tai murahtaa. Tänään sit oli sama tilanne ja nappasin koiraa niskavilloista kiinni ja sanoin et nyt loppu tollanen. Alistui heti eikä ainakaan vielä ole uusinut käytöstään. Meillä taitaa olla koiran mielestä sellanen järjestys että mies, koira ja sit emäntä. Eli toivon että on vain kyse johtajuudesta eikä mistään vakavammasta. Eli nyt otan oman paikkani tässä huushollissa ja koira tulee vasta kolmantena. Mutta kyllä muakin pelottaa nää jalostusjutut ja mitä kaikkea niistä voi seurata.
Sama juttu tuon arvojärjestyksen kanssa. Ensin tulee mieheni sitten koiramme ja vasta minä. Jos olen koiran kanssa kaksin ja koulutan sitä, se tottelee kuin maailman kiltein koira ja antaa ottaa luut ja lelut, mutta heti kun mieheni tai muita ihmisiä on lähistöllä minua ei kuunnella ollenkaan. Lenkillä olessani koirani kanssa kahdestaan totellaan kiltisti, jos on jotain paikkoja jonne ei saa mennä mutta jos olemme mieheni kanssa lenkillä niin koiramme ei tottele minua ollenkaan. Tuntuu kuin se tekisi kaiken aivan tahalteen.
Tuossa aikaisemmin otettiin kantaa siihen kovaan kuriin, joka koirallani on saattanut olla ennen meille tuloa. Siitä minulla ei ole ollut tietoa, mutta koiramme viimeisemmässä kodissa kuri on ollut ihan normaalia ja koiralle sopivaa, ei liian kovaa.
Täytyy ottaa myös yhteyttä noihin koirankouluihin, innostusta minulla ainakin riittäisi ja varmasti koirallammekin.
Luin jostakin sellaisen vihjeen , jos koira murahtelee ruokakupistaan tai ruokapaloistaan että: jos murisee ruokakupistaan niin varaa käteesi ennen ruokailun alettua sen herkkumakupaloja esim nakkipaloja ka laita niitä silloin tällöin kuppiin, näin koira ei koe uhkaavana jos ojennat kättäsi kuppia kohti.Lisäksi ota sen syödessä (kun se ei enää välitä kätesi ojennuksesta kuppia kohti) välillä kuppi vaikka tiskiPôydälle , tarjoa makupala ja anna kuppi takaisin.Ja myöhemmin ilman pakupalaa välillä.Minun koirani oli ihan pienenä kuppinsa päältä , mutta hyvin vähän aikaa ja kokeilin edellä kuvaamaani juttua, toimi heti.
Kun kirjoittelin tuossa 15 pvä noista oikuista, niin kyllä täytyy sanoa että taisi koiralle mennä kertalaakista perille, että ei kande pärähdellä tai ei tipu mitään tai sitten on joku niskavilloissa kiinni. En uskalla edes väittää että tila olisi pysyvä mutta paljon on edistytty, saan laittaa käteni puoliksi syödyn ruoan päälle ja koiruus katselee vaan. Olen vielä sanonut että nappaa kiinni vaan, niin nappaan sitten minäkin.
Sukulaiseni joutui lopettamaan kultsunsa koska koira oli niin arvaamaton ja vihainen lapsille.Minuakin yritti purra monesti ilman syytä.Lopetti koiran kun oma lapsi syntyi.Ja kyseessä oli rodun kokenut kasvattaja.Onneksi ei käyttänyt tätä narttua jalostukseen.Näyttelyissäkin yritti kerran purra tuomaria ja sai hylätyn.
juorulehdessä juttu kultsusta joka puri omistajaansa yllättäen kesken yöunien...koira lopetettiin. Omistaja kertoo haastattelussa koiran olleen aina mm. luitten perään ärhäkkä ja luonne muutenkin oli kaikea muuta kuin lutuinen. Koira ollut aina äkäinen!
Eihän sitä halua kultaisten mainetta mustamaalata, vaikka myöntääkin, että jalostuksessa ollaan menty metikköön. Siitähän se uusi tie aukeaa kun huomataan ne virheet mitä on tehty ja koitetaan tehdä asioita paremmin.
Suuri vastuu on myös kultaisten omistajilla, jotka päättävät teettää pentuja. Esim. oma kultsuni, joka on adoptoitu siksi, että kultsu puri omistajaansa kätöseen, on saattanut maailmaan kahdet pennut, vaikka "arvaamattomuus" ja arkuus luonteessa, sekä ruoka-aine allergiat ovat olleet entisillä omistajilla kyllä selvillä.
Voikin kysyä kuinka moni koiranomistaja teettää (tai on teettämättä) pentuja huomioiden perintötekijät ja luonteenpiirteet ja kuinka moni haluaa teettää pennut niin sanotusti "omaksi ilokseen" tai niiden myynnistä kertyvien tuottojen vuoksi?
Koirien kasvattajilta voi kysyä myös jälkimmäistä, vaikka joukkoon mahtuu varmasti myös niitä, jotka aidosti haluavat tuottaa mahdollisimman terveitä ja hyväluonteisia koiruleita.
Ainakin toivon niin!